#Muovitonarkihaaste

Luen jonkin verran verkossa julkaistavia blogeja minua kiinnostavista aihepiireistä ja yllättäen ekologisempaa elämäntapaa käsittelevät kirjoitukset  jaksavat kiinnostaa. Suuresti ihailemani lifestyle -blogin Villa Kotirannan Satu haastoi sekä itsensä, että lukijansa miettimään omaa hiilijalan jälkeään ja etenkin omaa muovijätteen määrää. Itsekin tätä asiaa olen monesti miettinyt ja kyllähän meillä muovi on kierrätyspisteeseen viety jo pidemmän aikaa, mutta takaraivossa omatunto silti huomauttelee, että paljon olisi vielä asian eteen tehtävissä. Niinpä minäkin päätin tarttua haasteeseen ja Satun ystävällisellä luvalla jaan saman haasteen täällä omassa blogissani vain hiukan haastetekstiä muokaten 🙂 .

 VAIHE 1 – Pohjatyö: muovikuu/tammikuu 2019

Tammikuun ajan tarkastellaan rehellisen raadollisesti, kuinka paljon muovia menee kuukaudessa roskiin. Tammikuun aikana ei muuteta kulutustottumuksia, vaan ostetaan edelleen ne aivan samat tuotteet, mitä jokaisena muunakin kuukautena.

Tammikuu on myös aikaa tutustua muovin kierrättämiseen. Hyvät ohjeet kierrätyksen aloittelijalle löytyy Suomen pakkauskierrätys Rinki Oy:n sivuilta. 

Jaathan tammikuun, MUOVIKUUN, päätyttyä valokuvan sinun muoviroskan määrästäsi? Voit jakaa kuvan blogissasi tai sosiaalisessa mediassa – käytäthän tunnistetta #muovitonarkihaaste, jotta kaikki kiinnostuneet löytävät kuvasi? Kiitos!

Kuva pixabay.com

VAIHE 2: Tartutaan toimeen – Vaihtoehtojen helmikuu 2019

Helmikuun ajaksi ota perheesi kauppareissut omalle vastuulle. Käytä aikaa enemmän kaupassa ja tutkia vaihtoehtoja:

Mitä tuotteita pystyn ostamaan ilman pakkausmuovia tai edes pienemmällä muovimäärällä? Kuinka paljon on hintaeroa muoviin ja muuhun pakkausmateriaaliin pakatuilla tuotteilla? Löytyikö tuotteita, joita ei edes myydä muutoin kuin muovipakkauksessa? Joudunko kuinka paljon muuttamaan kulutustottumuksiani saavuttaakseni muovittomamman arjen?

Ihmettelyjä ruokakaupasta, kommentteja haasteeseen ja vaikka muovittomia tuotelöytöjä saa jakaa somessa tunnisteella #muovitonarkihaaste. Ehkä saamme myös tuotteiden valmistajia / jälleenmyyjiä havahtumaan muovittomiin vaihtoehtoihin?!

VAIHE 3: Tervetuloa maaliskuu – Muovittomampi vuosi 2019

Vaiheen kaksi havaintojen pohjalta tee lupaus, miten aiot tulevaisuudessa kulutustottumuksiasi muuttaa päästäksesi mahdollisimman pieneen muoviroskan määrään.

Tee ainoastaan sellaisen lupauksen, jolla kulutustottumuksesi muuttuvat, muovijätteen määrä vähenee ja johon todella aiot sitoutua – ei vain vuodeksi 2019, vaan tuleviksi vuosiksi.


KUKA LÄHTEE KOKEILEMAAN?! 

Kuva pixabay.com

Aiheeseen palataan haasteen edetessä täällä Pienen pienen Farmin blogissa sekä alkuperäisessä osoitteessaan ihanassa Villa Kotiranta -blogissa, mutta sen vaiheita voi seurata myös Instagramissa tunnisteella

 #MUOVITONARKIHAASTE.

SINÄ, JOKA ROHKENET TARTTUA TÄHÄN HAASTEESEEN:

  • Hihkaise alle kommentteihin ja tule jakamaan havaintojasi niin täällä blogissa kuin Instagramissakin. Seuraan mielenkiinnolla, millaisia havaintoja te teette haasteen edetessä – ja millaisiin muutoksiin päädytte!
  • Jaa kokemuksiasi ja ajatuksiasi somessa tunnisteella #MUOVITONARKIHAASTE, jotta voimme löytää helpommin toisemme somen ihmeellisessä maailmassa.

Haasta myös ystäväsi – varsinkin juuri se kaveri, joka ei koskaan ole pysähtynyt tämän aiheen ääreen!

JOUKOSSA ON VOIMAA!


Ihan pähkinöinä biojätteestä

Onko outoa jos on ihan haksahtanut kompostointiin? Hädin tuskin malttaa odottaa bioastian täyttymistä, että pääsee sen viemään ja kurkkaamaan taas pakkasessa hienosti käynnissä pysyvään kompostiin. Jätteiden vähentäminen ja ravinteiden kiertäminen omalla tontilla on jo jonkin aikaa ollut eräs kärkihanke Pienen pienellä Farmilla.

Biojäte on puutarhan paras kaveri! Kuten lastemme suuri idoli Rekku ryhmä hausta sanoisi: ” Älä heitä pois. Käytä pois.”

Isäntä osti minulle reilu vuosi sitten synttärilahjaksi pitkään haaveilemani lämpökompostorin. Useimmilla kompostoijilla taitaa olla Biolanin lämpökompostori, mutta meillä on Jita. Se on edullisempi ja ihan yhtä toimiva. Parasta Jitan kompostorissa on, että siihen on saanut uusia osia. Syksyinen myrskytuuli sai jostain käsittämättömästä syystä saanut todella jämäkän kannen auki ja irti. Valmistajalta sai tilattua uuden kannen.

Koko viime vuoden se moobeli oli meidän pihalla käytössä, enkä oikein tavoittanut sen sielunelämää. Kunnes minulle viimein valkeni, että kompostointi on taito! Ja kuten mikä tahansa muu taito, myös se vaatii hiukan opettelua. Ensimmäiseksi piti ymmärtää, mikä ero on kompostoitumisella ja mädäntymisellä. Molempia prosesseja työstää pieneliöt, mutta kompostoitumisessa ne tarvitsevat happea. Mädäntymistä tapahtuu taas liian tiiviissä kompostissa. Hyvin toimivassa kompostissa jäte ”palaa” ja tuoksuu miellyttävälle. Minusta se haisee juurileivälle. Mätänevää kompostia taas ei viitsi kukaan haistella, mieleen tulee lähinnä mätä kananmuna.

Jitan superhyvä lämpökompostori. Ulkolämpötila on -12 astetta ja kompostorissa on edelleen kesä ja +35.

Jätteen kompostoitumiseen tarvitaan hiilipitoista seosainetta kuten valmiit kompostikuivikkeet tai omia seoksia kuten turvetta, haketta, purua tai kuivaa puutarhajätettä. Hiilen parina toimii typpi, jota keittiöjäte kompostiin kertyy joskus liikaakin. Meillä ollaan sen verran laiskoja, että käytämme pääosin valmista pussikuiviketta ja sen lisäksi haketta. Biojätteen kanssa kuiviketta laitan yleensä kaksi osaa jätettä ja yksi osa kuiviketta. Ympärivuotinen kompostointi vaati lämpökompostorin, mutta noin 9 kk vuodesta pärjää lautakehikolla tai muulla laatikolla. Tuholaisten pääsy kompostiin on estettävä ellei sitten halua rottia ja hiiriä kasvattaa.

Viime vuonna kompostimme oli talven umpijäässä ja keväällä haisi aivan hirveälle. Olimme laittaneet liian vähän kuiviketta, kastelleet kompostia liikaa ja jättäneet sen sekoittamatta. Meinasin luovuttaa koko homman. Keväällä se kuitenkin suli ja lähti käyntiin. Mehuasemareisulta tuoduilla omenapuristeella se suorastaan villiintyi ja lämpö oli viikon verran päälle 60 astetta. Samalla syttyi minun suuri kompostirakkautenikin. On huumaavaa onnistua jossain. Kesällä ahmin kompostikirjoja ja ylpeänä kärräsin kompostituotetta sinne tänne pitkin pihaa. Hämmentävän ihanaa lapikoida omaa jätettään. Olla kyynärpäitä myöten siinä itsessään. Olisipa jätehuolto aina näin kivaa.

Aloitteleville kompostoijille toivotan kärsivällisyyttä. Jälkikäteen olen oppinut, että tavallinen lämpökompostori pitää olla puolitäysi toimiakseen, ja että sitä lämpömittaria tuijottaessa tekee itsensä hulluksi. Lämpömittari ei välttämättä osu kompostin kuumimpaan osaan ollenkaan. Toimivassa kompostissa on miellyttävä maanläheinen tuoksu, massaa, josta saa juuri ja juuri puristettua pisaran nestettä sekä tuotoksena puolivalmista kompostia. Sen pitäisi lämpökompostorin jäljiltä vielä tekeytyä ollakseen multaa. Tarkennuksena vielä, että kompostorimainoksissa pömpelistä lapioitu multa ja todellisuudessa kompostista tuleva puolivalmis komposti ovat kaksi eri asiaa…

Palaan kompostointiaiheeseen vielä tarkemmin joskus myöhemmin, sillä se on varsinaista ekotaidetta ja tapoja on tuhansia. Oleellista on kuitenkin, että biojäte ei kuulu sekajätteeseen, eikä sitä aina tarvitse kunnan toimesta kuskata mihinkään. Kompostin voi perustaa ihan omalle pihalle. Toivottavasti kaikki, jotka ovat harkintavaiheessa kompostin hommaamisen suhteen innostuvat asiasta. Kompostointi on koukuttavaa puuhaa ja kasvimaa kiittää.

Rauhallista ja ekologisempaa Joulua!

Pienelläkin tutkimisella netti on pullollaan ideoita ja listoja miten toteuttaa kulutushysterialta suojattu ekologisempi joulu. Pääajatuksena näyttäisi olevan Less is more -idea. Mieti mistä sinä (ja kannattaa ehkä kysyä myös perheeltä) olet valmis luopuman ilman, että se pilaa koko joulun. En olisi minä jos en olisi huomioinut myös muita eettisiä puolia joulun valmistelussa. Aina kun me avaamme lompakkomme jossakin kaupassa äänestämme samalla siitä millaisia tuotteita meillä myydään. Minä äänestän ja liputan aina tilaisuuden tullen kotimaisen, luomutuotannon ja kaikkein mieluiten paikallisen pientuottajan puolesta.

Tässä kahdeksan kohdan verran paranneltu joulu meidän perheen osalta. Kommenttikenttään, faceen tai Instaan voit kertoa sinun parannellusta joulusta. Ideoita kaivataan aina.

  1. Ruokaostoksissa hyödynsimme mahdollisimman paljon paikallista Rekoa. Lähituottajaringistä ostimme juurekset, juustot, jauhot ja lihaa. Parasta on se, että raha kulkee suoraan minulta tuottajalle ilman välikäsiä.
  2. Ruokalista on tänä vuonna mietitty niin, että jokaiselle on jotain ja joka vuonna syömättä jääneet ”pakolliset” joulun klassikkoruuat jätetään pois. Turhakkeiden listalle pääsivät: keitetyt perunat, makea makaronilaatikko, silli sekä puolet graavikalasta. Ainoat, joita tämä päätös tulee harmittamaan on varmasti kanat, jotka tavallisesti saavat kaikki jämät.
  3. Sukulaisille ja kummeille on selvästi vihjailtu, että lapsemme hukkuvat leluihin jo nyt. Lisää ei välttämättä tarvita paljoa ja jos leluja haluaa ostaa niin mieluiten useamman lapsen kestäviä kotimaisia leluja. Kummeista osa onkin jo ilmoittanut antavansa tänä vuonna lahjaksi esimerkiksi kesäisen huvipuistokäynnin tai rahaa. Eikä kukaan ole edes loukkaantunut näin töykeästä elitismistä, jossa ei halvat romut kelpaa 🙂
  4. Me olemme hommanneet aineettomia lahjoja. Kummilapsille sijoitetaan rahastoihin, tätini miehineen pääsi joulukonserttiin kanssani, Isäntä sai ensi kesälle keikkaliput ja anopille lahjakortti.
  5. Isolle osalle läheisiä lahjoitetaan ”omaa tuotantoa” hunajan ja hirven lihan muodossa. Kavereilleni leivoin maustekakut ja osa saikin jo aiemmin kalkkunan.
  6. Muovisia krääsäkoristeita en ole ostanut vielä ainuttakaan, vaikka ne ovat suuri heikkouteni. Vanhoissa samoissa koristeissa on muutenkin jotain nostalgista joulutunnelmaa.
  7. Jouluna meillä ainakin ajellaan kauheasti ympäriinsä. Tänä vuonna ei. Kolmen hautausmaan ja ainakin kahden kauppatäydennysreissun sijaan ollaan rauhassa kotona ja se mikä kaupasta unohtui saakin unohtua.
  8. Viimeisenä tärkeänä kohtana kaikki jätteet mitä jouluna syntyy kierrätetään. Jo se, että ottaa muovit ja pahvit pois sekajätteestä, tekee ihmeitä perinteisesti jouluähkystä kärsivälle jäteastialle.

Oikeastaan ne kaikkein tärkeimmät asiat joulussa ovat ihmiset sinun ympärilläsi. Pidetään siis niistä huolta, jotka oikeasti ovat tärkeitä ja unohdetaan turhakkeet ja niistä tuleva joulustressi. Vie lapsesi pulkkamäkeen ja koira pitkälle metsälenkille, paijaa puolisoasi illalla kahden kesken ja käy isovanhemmilla kylässä tai ainakin soita heille! Niin ja muista viedä kaikki jämäruuat kanoille ❤

Rakas Joulupukki <3

Tiedäthän, että olemme yrittäneet olla tänä vuonna kiltisti kuten aiempinakin vuosina. Joskus se onnistuu ja kodissamme vallitsee rauha ja ilo. Toisinaan ja varsin tiheään se taas ei onnistu. Tontut ovat varmaan kertoneet miltä silloin kodissamme kuulostaa. 

Tontut ovat varmaan myös kertoneet, että meillä menee materialistisessa mielessä varsin hyvin. Meillä paljon kaikkea mitä olemme matkan varrella sattuneet haluamaan. On laatikko kaupalla lasten leluja, piha puolillaan Isännän isompia leluja ja äidillä paljon astioista, jotka ovat liian kauniita käytettäväksi muutoin kuin ristiäisissä tai hautajaisissa. Olemme ostaneet kauniita kaappeja kauniille astioille ja lelulipastoja lasten leluille ja jos vielä nämä haluamisen kohteet lisääntyvät joudumme ostamaan lisää kaappeja jo ostamillemme ihanuuksille, jotka jäävät pölyyntymään uusiin kauniisiin kaappeihin ja värikkäisiin lasten säilytyskalusteisiin.

Kuva pixabaystä

Joskus aikuiset käyttäytyvä kuin lapset ja heittäytyvät haluamaan kaikkea, mitä emme oikeastaan tarvitse tai yön yli nukuttuamme edes halua. Mitä enemmän pysähdyn miettimään överijouluamme viime(kin) vuonna, sitä vähemmän haluan jatkaa sitä perinnettä. Niimpä rakas joulupukki tuo meille vain sen mitä tarvitsemme eikä sitä mitä me haluamme. Ajattelethan lahjapajallasi mahdollisimman eettisesti lahjoja valitessasi. Valitsethan aikaa ja muodin vaihtelua kestäviä, kotimaisia ja ekologisia lahjoja ja tuothan niitä vain hyvin kohtuullisesti. Meiltä ylijääneet lahjat voi viedä jollekin, joka tarvitsee niitä meitä enemmän, sillä me olemme onnekkaita, eikä meidän Joulusta jää mitään puuttumaan, vaikka lahjat tällä kertaa mahtuisivat yhteen juuttisäkkiin.

Kiitos ja nähdään 24. päivä joulukuuta!

Rakkain terveisin Susa

Arjen harmauden hukuttaja: Vehnäterrierimme Hani

Blogissa on vietetty viime kuukaudet hiljaiseloa hyvästä syystä. Aika on kulunut kaikkeen muuhun. Syyskuukaudet ovat olleet aivan täynnä tavallista arkea eli opiskelua, töiden tekemistä ja perhe-elämää. Farmi on saanut hiljentyä rauhassa, eikä ulkona enää tee mieli puuhatakaan kuten kesällä. Pikkuisia juttuja on rakenneltu ja paranneltu sinne tänne, mutta massivisia projekteja mahtuu arkeemme tällä hetkellä vain tämä yksi.

Ei tähän voi olla ihastumatta! Pieni Haninalle.

Pieni uusi ystävämme on saapunut farmille ja olemme hiukan kipuilleet tasapainottaessamme arkea riittämään kolmelle pienelle lapselle sekä yhdelle karvaiselle hauvavauvalle. Totta puhuen välillä aikuisten hermot ovat olleet matkalla kohti ääretöntä ja sen yli. Pentukoiran hoito on kaikkea muuta kuin ohi mennen vasurilla tehtävää. Onneksi me asumme Pienen pienellä Farmilla! Täällä pennun kanssa ulkoilu tapahtuu niin helposti ja yksinkertaisesti verraten kerrostaloon. Pentu pissaa lattialle samantien lopettuaan päiväunet, syömisen tai leikkimisen. Ulos on siis päästävä heti. Kaupungissa pukisin ensin itseni, sitten lapset, sillä niitä ei voisi jättää yksin sisälle, etsisin koiralle hihnan ja vasta sitten rappukäytävän kautta pihalle. Pentu pissaisi saletisti lattialle. Nyt voin kaapata hauvan kainaloon, ulkovaattet toiseen, matkalla pukea crocsit ja olla ulkona alle minuutissa. Lapset voi jättää sisälle. Näen ne ikkunoista koko ajan. Näitä lyhyitä pissireissuja tehdään kutakuinkin kerta tuntiin.

Arkipäivien lenkkeily kokoonpano toimi hienosti ennen lumien tuloa. Nyt potkupyörät rullaavat aika huonosti valkoisessa maastossa.

Pidemmät ulkoilut mennään päivisin rennosti lasten joko metsätiellä humputellen tai ihan vain pihassa leikkien. Yllättävän hyvin ihan vain lasten leikkien seuraaminen ja mukana pysyminen riittää pennulle energiatason hallintaan. Illalla ulkoilee useimmiten minä ja Hani kaksistaan enemmän koulutus mielessä. Pitkiä lenkkejä ei pieni pentu vielä jaksa, mutta lyhkäselläkin lenkillä voi harjotella hihnakävelyä, luoksetuloa ja yleistä koiriksi käyttäytymistä. Nopeasti se on kaupunkialueella rivitalossa kasvanut Hani tottunut maalaismaisemaan. Muutamassa viikossa oli unohtunut autot kokonaan. Menimme eräänä iltana kaupunkiin harjoittelemaan hihnakävelyä katuvalojen alle ja toivoin törmääväni toiseen koiraan, jotta näen millainen reaktio niistä tulee. Koiraa emme nähneet, mutta jokainen ohi ajava auto saa pikkuhauvan yrittämään pakoa taka vasemmalle. Pikkaisen harjotusta olisi luultavasti paikallaan.


Tähän mennessä ei ole vielä kertaakaan päivän valon aikaan harmittanut lähteä Hanin kanssa pihalle. Sitä inhottavaa kello kuuden herätystä aamulla ei lasketa, sillä se varmasti inhottaa ketä hyvänsä. On jotenkin todella rentouttavaa kun nyt on  ihan oikea syy poistua perhehärdellistä hetkeksi. Koira pitää ulkoiluttaa, eikä tarvitse edes potea huonoa omaa tuntoa omasta ajasta metsälenkillä. ❤

Kasvimaan saldoa vuodelta 2018

Tältä kesältä päälimmäiseksi jää mieleen erittäin ankara kuivuus. Kastelimme ja kastelimme iltaisin useammankin henkilön voimin ja silti kasvit riutuivat. Positiivista ja hiukan yllättävää oli se, ettei meidän onnettomasta kaivon tekeleestä loppunut vesi missään kohtaa. Joudun syömään sanojani sen suhteen. Meillä onkin ihan kelpo kaivo pihalla, vaikkei vesimäärä edelleenkään nouse edes puoleen metriin.

Valtavasta taimimäärästä, jotka kasvatin talven aikana, riitti meille ja muillekin taimia. Ostettuja taimia oli ennätyksellisen vähän. Vain kasvihuoneen taimet jouduin ostamaan. Muitan vieläkin miten valtavan suurin odotuksin seurasin loppu keväästä taimien kasvamista.

Peruna: Meillä oli tänä vuonna Annabellaa, joka kasvoi hyvin ja oli melko kauniskin katsella. Söimme ne ensin pois joten hirveän isoiksi ne eivät ehtineet. Asterixia hommasin Reko-ringistä eräältä perunan kasvattajalta. Se on ihana vanha lajike, josta tulee maailman parhaat lohkoperunat. Valitettavasti rupi kiusasi näitä punaisia kaunokaisia erittäin pahasti. Nyt viimeiseksi nostetut perunat olivat lähes kaikki Asterixia ja kooltaan ne olivat valtavia.

Juurespenkki: Porkkana kärsi kaksijalkaisista tuholaisista. Lapset harvensivat porkkanat niin tehokkaasti ettei syksyllä ollut enää mitään korjattavaa satoa. Menipähän ainakin hyvään käyttöön. Punajuuri kasvoi todella nihkeästi. Ihan muutama kunnon kokoiseksi ehtinyt pääsi kasvissosekeittoon asti. Lanttua vaivasi kaalikoi tai jonkin muu vastaava. Lehdet syötiin lähes kokonaan. Onneksi jaksoivat kuitenkin kasvaa. Kymmenkunta kunnollista lanttua saatiin. Palsternakka oli ensimmäistä vaan ei viimeistä vuotta kokeilussa. Tätä olisi selvästi pitänyt harventaa vielä löyhemmäksi. Nyt juuret olivat aika pieniä. Mustajuuri oli myös uusi tuttavuus ja sitä laiton vain ihan pari rivimetriä. Sato oli juureksista varmaan parhain. Reseptiehdotuksia tästä uudesta herkusta otetaan vastaan.

Sipulit: Valkosipuleita sain yhden ja sen lahjoitin rakkaalle ystävälle. Punasipuli kasvoi paikoin jättimäiseksi ja hopeasipulikin pärjäsi hienosti. Yllättaen varmana pitämäni keltasipuli ei kasvanut juuri ollenkaan. Varret ja sipulit mätänivät ihan omineen penkkiin ennen kuin kasvu oli edes kunnolla lähtenyt alkuun. Yhtään en osaa arvata tälle syytä. Purjo ei yllättänyt positiivisesti tänäkään vuonna. Sen kasvattamista en vain osaa.

Tomaatti: Ulkona kasvimaalla kasvanut tomaatti kitui koko alkukesän ja olin varma, ettei se tuota yhtään mitään. Syksymmällä se kuitenkin intoontui ja teki useamman kymmentä ihanaa sydämen mallista tomaattia. Kasvihuoneessa tuhoa teki latvamätä. Viimeisessä kasvatussäkissä oli muurahaispesä, joka häädettiin. Sen saman säkin kaikki tomaatit kärsivät latvamädästä. Olisko murkut vahingoittaneet jotenkin tamien juuria, ettei ne saaneet vettä hyödynnettyä? Muut tomaatit tekivät pienen sadon lähinnä syksy puolella. Kasvihuonettakin olisi pitänyt kastella selvästi enemmän.

Tomaatit ja tytöt
Raakojen tomaattien lajittelutiimi. Tytöt keräsivät ja lajittelivat syksyn raa’at tomaatit munakennoihin kypsymään. Hienosti ovat muistaneet itse käydä satoa tarkistamassa.

Kurkut: Kasvihuoneen kurkut tekivät hyvin satoa. Tosin kurkut olivat helposti pistävän makuisia. Tämäkin ilmeisesti kuivuuden vuoksi. Kasvimaalla en meinannut saada ainuttakaan kurkkua selviämään taimivaihetta pidemmälle. Ne vain kuolivat. Syytä en varmuudella tiedä.

Maissi: Tähkiä tuli neljästä kasvista kahdeksan. Tämä kasvi oli kesän positiivinen yllättäjä. Ensimmäisen kerran saatiin syödä oma kasvattamia maisseja.

Maissit
Suurin osa tähkistä oli melko vaatimattoman kokoisia, mutta oli näitä isompiakin. Muutaman minuutin keittäminen suolavedessä ja oivariinia päälle. Nam!

Kaalit: Melkein jo skoolasin kaalisadon kunniaksi kesäkuun lopulla. Kirppoja ei näkynyt. Kuitenin joku muu tuholainen veteli kaalit heti kun ne kasvoivat liian isoiksi peitteensä alle. Lehtikaali selvisi jälleen, ruusukaaleissa oli jokunen maistamaton nuppu, muut kaalit olivat mennnyttä. Ei tarvinnut skoolata, muttta periksi ei anneta! Ensi vuonna uudelleen.

Muut: Pinaattia sain ensimmäisen sadon pakkaseen asti ja toisen söivät kanat. Mangoldi kasvoi kuten aina aiemminkin sata varmasti. Herneitä oli enemmän kuin kukaan jaksoi syödä. Ne kasvoivat todella hienosti.

Pikaeväät
Pinaattia, paprikaa ja chiliä omalta pihalta. Ihan parasta!

Kurpitsat: Ihan ekaa kertaa sain kasvatettua jättikurpitsan. Se on niin hieno! Varmana nakkina pitämäni kesäkurpitsa ei tehnyt muuta kuin kuolemaa koko kesän ja myskikurpitsa teki vain yhden kappaleen. Kanat tuhosivat suurimman osan taimista jo ensimmäisen istutusviikon jälkeen.

Kurpitsa
Tule jo taas kesä! Kaikille joilla kasvimaata ei ole koskaan, ollut suosittelen sitä kokeilemaan. Se tunne kun saa tälläisen setin noutaa keittiöön kokkaamista varten ❤

Yrtit kasvoivat hienosti, mutta nepä eivät ole mitenkään nirsoja olosuhteiden kanssa. Yrttipenkkiin lisättiin laventelia sekä ranskalaista rakuunaa. Nyt voi keväällä jännittää lähtevätkö ne kasvamaan uudelleen. Ne ovat siinä ja siinä talvehtivatko Suomessa. Yrttipenkin käytetyin kasvi oli ylivoimaisesti minttu, mojitoita kului helteissä aika paljon.

Marjoja tuli nihkeästi. Mansikat olivat kovia eivätkä kovinkaan hyvänmakuisia. Vadelmaa tuli yhdestä puskasta todella paljon ja muista ei juuri ollenkaan. Uusia versojakin kasvoi melko huonosti. Viinimarjat ja karviaiset tekivät muutamia marjoja, mutta ne ovatkin vasta ihan pikkaisia puskia melkein taimia.

Ensi kasvukaudelle mennään taas keväällä uudella innolla. Ja pimeiden helmikuun iltojen suurena ilona on taas selailla siemenkuvastoja ja suunnitella suuria. Ensi vuonna otan askeleen kohti järjestäytymistä. Aion liittyä hyötykasviyhditykseen ja hyödyntää heidän siemenkauppaansa.

Kasvimaalle asettuu hiljaisuus ja rakastunut kukko

Nyt se on taas hyväksyttävä, että kesä meni jo. Kasvimaa on työnsä tehnyt ja ansaitsee rauhan ja lumipeitteen. Junnu käy vieläkin ajoittain tutkimassa, josko siellä kuitenkin olisi mansikoita, herneitä tai penkkiin unohtunut porkkana. Ihana pieni maajussin alku, joka jaksaa suhtautua noin toiveikkaasti tarkastuskierroksiinsa.

Jäätynyt kehäkukka
Jäiset kehäkukat kauniina pakkasaamuna.

Kesällä kuvittelin, että tämä on se syksy kun minulla on aikaa ja energiaa laittaa kasvimaa talvikuntoon. Ottaa pois paleltuneet kasvien jäänteet, putsata rikat, viedä kasvupenkkeihin kalkkunankakkaa ja kalkkia kevättä odottamaan. Istutuslavojen välit olisivat kaivanneet vielä suodatinkankaan ja sen päälle kuorikkeen. Aika kuitenkin taas karkasi käsistäni ties minne. No ehkä ensi syksynä sitten tai sitä seuraavana.Jäinen vadelma

Kasvimaan kanssa on semmoinen ihanuus kuin talviloma. Muutaman kuukauden saa viettää ihan hiljaiseloa, kunnes taas kevään korvalla on aika ruveta taimikasvatukseen. Silloin sormet suorastaan syyhyävät päästä multaan. Nyt syksyllä ei oikeastaan haittaa, jos joskus ei olisikaan multaa kynsien alla. Sitä paitsi kaiken minkä nyt kasvimaalle jättää tekemättä löytää kyllä edestään sitten keväällä. Ei ne mihinkään katoa. Mitä nyt kasvien jäänteistä suurin osa maatuu mullaksi ja palaa ravinnekiertoon.

Olimme lasten kanssa niin reippaita, että hyödynsimme peruuntuneiden luentojen tyhjäksi jättäneen aikataulukolosen perunan ja juuresten nostoon. Sitä olisi varmaan pitänyt tehdä hiukan aiemmin, koska lähempänä pintamaata olleet perunat olivat jo ottaneet pakkasvahinkoa. Potaattia löytyi muutamasta vielä jäljellä olleesta penkistä pari ämpärillistä ja juureksia: lantua, mustajuuria, palsternakkaa oli puolet perunoiden määrästä. Ihan kelpo saalis.

Perunamaa saa kokea roolinvaihdon viljelykierron vuoksi. Ensi vuonna sen tilalla on viherlannoitetta, persiljaa ja valkosipulia. Perunaa etsiskellessäni kasasin myllätyn maan kohopenkeiksi ja teimme syyskylvöt samantien. Maahan meni kevättä odottamaan talvivalkosipulia, persiljaa ja porkkanaa. Tosin porkkana oli keväältä jäljelle jääneitä siemeniä, joten voi olla ettei ne sovellu syyskylvöihin. Aika ja lasten kärsivällisyys meiltä taas loppui kesken. Kalkunankakan lisääminen ja päälle tuleva olkipeitto saivat vielä odottaa.DSC02347

Puutarhahommissa puuhatessamme seurailimme Mozartin nuoren kukkomme puuhia. Se on jostain käsittämättömästä syystä ihan rakastunut esikoiseemme. Kukko vähät välittää parvestaan. Kulkee tytön perässä ympäri pihaa ja aina välillä viehkeästi tanssii tälle. Ihme pari nuo kaksi. Teimme lopulta puutarha hommia porukalla minä, kolme apuria ja rakastunut kukko, sillä kukkoa ei saatu palaamaan omiensa pariin. Se oli tulossa sisällekin Kisin perässä. Jos joidenkin mielestä oli hassua, kun tyttö kanteli Primadonna kanaa pitkin pihaa, niin pöhkö kukko on vielä hassumpi olento. Ei voi kuin nauraa nuoren herran tunteen palolle.

Viime viikot on olleet töiden ja opiskelun vuoksi todella kiiireisiä ja arki rikkonaista. Yhteenlaskettuja työpäiviä ja luentopäiviä on ollut enemmän kuin päiviä viikossa. Iltaluennolta onkin saanut mennä suoraan yöhön töihin ja pahimmillaan seuraavana päivänä sama homma. Yksi päivä kotona lasten kanssa eheyttää kummasti, vaikka meidän poppoon kanssa palaa kyllä pinnakin useamman kerran päivässä. Näin on kai muillakin uhmaikäisten vanhemmilla. Päivän loppusaldo on se mikä ratkaisee ja viimeistään unessa on kaksivuotiaskin todella söötti. Äidin osittainen vapaapäivä onkin sitten hyvä päättää roolin vaihdokseen ja mennä yövuoroon töihin.

Sitruunatimjami
Pieni kuuraa tekee kaikesta niin kaunista.