Parempaa ruokaa – ruokaremontti

Ihan omat kalkkunasuikaleet Teresa Välimäen reseptin mukaisessa marinadissa matkalla pakasteeseen. Nyt talvella näitä maistelleena ei voi kun harmitella, ettei laitettu kuin yhden kalkkunan fileet tähän tyyliin. Yhtä kätevä kuin kaupan broilerisuikaleet, mutta miljoonasti parempaa, eettisempää ja arvostetumpaa.

Eräs suurimmista haaveista liittyen muuttoon maaseudulle oli omakasvattama ruoka ja sen valmistaminen itse ilman eineksiä. Toki muutaman vuoden aikana, jonka olemme Farmilla olleet, on ajatus jalostunut tuosta eteenpäin, mutta se pohjimmainen idea säilyy. Vaikka tämä ei ole varsinaisesti mikään ruokablogi, koen tietyn tyyppisen ruokakulttuurin olevan olennainen osa ekologisempaa ja luonnonläheisempää elämäämme. Iso osa hukatuista resursseista liittyy ruokaan tavalla tai toisella. Siksi esittelen ajatuksiani tässä postauksessa.

Minä haluan opettaa lapsilleni mistä ruoka tulee ja mitä sen eteen tarvitsee oikeassa maailmassa tehdä. Haluan, että he tietävät miltä maistuu multainen porkkana suoraan kasvimaasta kähvellettynä ja miten perunoita kaivetaan maasta. Haluan heidän aikuisenakin muistavan, että vesiheinä on se ihana rikkakasvi, jota kanat rakastavat ja että kypsä tomaatti on pehmeä väristä huolimatta. Eniten haluan heidän kunnioittavan kaikkea elävää mitä kasvatamme ruuaksemme. Kaalia ei kunnioituksen puute kasvaessa juuri hetkauta, mutta kaikkien eläinten kaltoinkohtelu on turhaa julmuutta ja ehdottoman väärin. Haluan heidän ymmärtävän, että hyvää ruoka kasvatetaan suurella rakkaudella joko itse tai asiansa osaavien kotimaisten maajussien toimesta!

Ennen muinoin mekin olimme ihan perustavallinen suomalainen perhe varsin keskinkertaisella ruokavaliolla. Sika-nautajauhelihaa ja valmiiksi marinoitua broileria kului paljon ja kasviksia emme raaskineet ostaa, sillä ne tuntuivat kalleilta turhakkeilta kun ilmankin pärjää. Lähes joka ruoka oli ainakin osittain eineksistä kasattu. Ellei pääruoka niin ainakin sitten valmissalaatti. Lisäaineita söimme paljon, sillä arvostimme pitkää säilymistä tuoreutta enemmän. Ja totta kai hinta oli tärkeämpi kuin laatu eli halvinta mahdollista ulkomaista tuli monesti ostettua. Jossain matkan varrella hoksasin, että kotiruoka on edullisempaa ja oikeastaan ihan kivaa tehdä. Seuraavana neronleimauksena ymmärsin, että edullisuuden lisäksi se voi olla myös hyvää, terveellistä ja ekologista.

Aiemmassa ruokasuhteessamme syntyi hävikkiä niin, että oikein hävettää. Ja totta kai, jotta henkinen häpeä olisi maksimaalinen, heitimme ne sekajätteen mukana roskikseen. Ongelman pystyi tiivistämään kolmeen erityiseen kipupisteeseen. Ensinnäkin emme oikeastaan tajunneet kuinka paljon me söimme ruokaa. Kaupassa ostimme aina jääkaapin täydeltä ilman kummosempaa suunnitelmaa. Kaksi isoa ihmistä kyllä syökin paljon, mutta ei niin paljon. Ostimme ainakin puolet liikaa. Toisekseen uusavuttomina heitimme elintarvikkeet suoraan roskiin kun päiväys oli täynnä, emme edes yrittäneet arvioida olisiko se kuitenkin syötävää vielä kuten usein varmasti olisi ollut. Kolmas helmasyntimme oli, ettemme koskaan syöneet jämäruokaa eli aiemmilta ruokailuilta jääneitä ruokia. Ennemmin eineksiä kuin eilen tehty makaronilaatikko. Voi kun sitä on ollut typerä! Yhtä vanhaa on muualla tehty eines kuin kotikeittiön valmisruoka.

Nykyisin pyrimme omavaraisuuteen, mutta emme ole valmiita luopumaan lähikaupan tuomasta helppoudesta arjessa ja kyllä syömme edelleen ajoittain eineksiä. Jotkut einesateriat ovat kulttiklassikoita eikä niitä voi korvata kuten maksalaatikko tai lasten rakastamat pinaattiletut. Myös kellarin puute rajoittaa omavaraosuutta etenkin talvella.

Paljon on ruokailussamme muuttunut muutamassa vuodessa. Ensinnäkin minä suunnittelen ruokalistat ja ostan tarvikkeet suunnitelman mukaisesti. Nykyisin lista on jopa tehty Prisman hyllyjärjestyksen mukaan ja jos isäntä lähtee yksin kauppaan sisältää se jopa tarvikkeen merkin. Kuulostaa varmasti joidenkin korvaan aika moiselta turhan nysväämiseltä, mutta lue edelleen niin selostan kyllä miksi tämä kannattaa.

Kaikkea ihanuuksia kerättynä. Sienet melkein pihasta, omenat edellisen talon pihalta, paprikat kasvihuoneesta ja hunaja pihan laidalta.

Aiemmin ostetun halvimman mahdollisen tuotteen on korvannut parhaiten meidän arvojen mukaiset huomattavasti kalliimmat tuotteet. Luen paljon ravinnosta ja terveydestä julkaistuja uutisia ja seuraan myös maatalouden ja ruokateollisuudesta julkisuuteen tulevia juttuja. Seuraavista kriteereistä pitää täyttyä mahdollisimman moni: kotimaisuus, luomu, e-koodittomuus, pieni hiilijalanjälki, tuottajan osuus hinnasta pitää olla suuri ja ruuan pitää olla perusterveellistä.

Teen itse ruokaa paljon. Useimpina päivinä valmistan kaksi ateriaa ihan alusta alkaen. Myös kahvipöytä tai juhlatarjoilut teen lähes aina itse. Ne maistuvat kaupan versioita paremmilta. Tosin, koska ruuhkavuodet ovat mahdottomia, teen usein useamman aterian yhdellä kertaa. Hellassahan on levyjä neljä ja uuniin mahtuu vielä jotain. Kahteen ruokaan menee vain puolet ajasta ja kerralla voi esivalmistella useamman ruuan kasvikset. Edellisilta päiviltä jääneet jämät on hyvä käyttää hyödyksi uudessa ruuassa.

Olemme sekasyöjiä, mutta käytämme kasviksia valtavasti ja ne mieluiten ostan Rekoringistä suoraan tuottajalta isompina setteinä tai paikallisesta ruokakaupasta vähintään kotimaisena ja mieluiten luomuna. Toki hedelmissä joutuu kotimaisuudesta tinkimään. Marjoja, sieniä, mehuja ja hilloja meillä on kaapit pullollaan jo valmiiksi. Viljatuotteita kuten jauhot, ryynit ja hiutaleet voi ostaa luomunakin useammaltakin tuottajalta suoraan. Pelkkää vehnää on arjestamme vähennetty reilusti. Leipä tuppaa olemaan ruista tai kauraa ja siis oikeasti näitä eikä vain vehnäleipää, jossa muita viljoja on nimeksi. Puurot ovat useimmiten kaurasta tai speltistä.

Maitotuotteet ovat lähes poikkeuksetta luomua ja itse maito purkiltaan punainen ja homogenoimaton. Suurin osa perheestämme juo kuitenkin muuta kuin maitoa. Nuorimmat tykkäävät kauramaidosta ja aikuisille käy vesi. Juustoja kuluu paljon, mutta nekin on mahdollista ostaa suoraan paikallisilta tuottajilta esim. rekon kautta.

Lihaa emme kaupasta osta kuin satunnaisen pekonipaketin kerran kuussa ja leikkeleitä, koska Isäntä pitää niistä. Broilerin syönti loppui meillä kokonaan uutisointiin niissä olevista antibioottijäämistä ja resistenteistä bakteereista. Syömämme liha on joko itse kasvatettua kalkkunaa, metsästettyä hirveä tai suoraan paikalliselta possun tai naudan kasvattajalta ostettua jalostamatonta lihaa. Jauhamme, marinoimme tai vain leikkaamme ne itse sopiviksi ennen pakastamista, jolloin käyttäminen on helppoa. Ostamme lihamme kerran tai kaksi vuodessa useamman kymmenen kiloa nautaa tai puolikas possu kerrallaan. Hinta jää näin kaupan valikoimaa edullisemmaksi.

Viime kesän perunoita ja sipulia, isänpäiväkakku sekä maailman ihaninta talviruokaa madekeittoa!

Tässä muutamia pääpointteja miten minä yritän parhaani mukaan tarjota perheelleni laadukkaampaa, ekologisempaa ja parempaa ruokaa. Yllättävää on, että ruokalaskumme ovat pienentyneet, vaikka lapsia on syntynyt kaksi lisää, aikuiset edelleen syövät liikaa ja emäntä heittäytyy ihme hipiksi kauppareissuilla. Paljon kerralla on halvempaa kuin vähän ja usein. Pientuottaja on joskus edullisempi kuin ruokakauppa. Kasvikset ovat lihaa terveellisempiä, paremman makuisia ja edullisempia. Ja lopulta jokainen hävikiksi joutunut elintarvike on kuin seteleitä (ja maapallon riittämättömiä resursseja) heittäisi roskiin. Ja jos tämä kuulostaa työläältä, niin se sitä onkin. Ensi alkuun. Nopeasti tästä tulee rutiinia ja sitten sitä ihmettelee, miksi on kuvitellut eettisemman kotikeittiön olevan vaikeaa tai kallista. Hetkittäin uudet tiedot lisäävät tuskaa, mutta pääosin siinä lisääntyy oma viisaus sekä hyvinvointi.

Suuntana omavaraisuus: Pienen pieniä suunnitelmia

Joukko omavaraisuusblogeja järjestää vuodelle 2019 yhteispostaussarjan, jossa jokainen osallistuva bloggaaja kirjoittaa kuukauden ensimmäisenä maanantaina yhteisestä annetusta aiheesta omannäköisen blogikirjoituksen. Pienen pieni Farmi matkassa mukana. Punaisena lankana on miettiä miten omassa elämässään pyrkii kohti omavaraisempaa arkea. Kirjoittajien ei tarvitse olla pienen erämökin hard core -omavaraistelijoita vaan tavallisemmatkin tarinat käyvät kunhan on halua ja suunnitelmia tuottaa itse omalle perheelleen.

Sarjan ensimmäinen teksti on haaveilua ja suunnittelua. Miten tänä alkavana vuonna 2019 päästään lähemmäs omavaraista elämää? Mitä halutaan saavuttaa ja miten siihen päästään? Olen oppinut ensimmäisten kolmenkymmenen elinvuoteni aikana, että aina kannattaa suunnitella suuria ja tähdätä korkealle, silloin ei saavuta tavoitettaan, mutta pääsee paljon pidemmälle kuin menemällä sieltä missä ei aitaa koskaan ollutkaan.

Tänä vuonna aion kasvattaa enemmän kasviksia keskittyen niihin, joita meillä syödään eniten. Toivoisin, että niitä riittää myös ystävieni iloksi jaettavaksi. Haaveilen myös mehiläishoidon laajentamisesta sen verran kuin aikaa ja muita resursseja riittää. Tarvikkeet eivät suinkaan ole ilmaisia varsinkaan kun meillä ei ole puuseppää talossa. Opiskelen lisää hunajan käsittelystä sekä muista mehiläistuotteista kuten propoliksesta ja siitepölystä. Ravinnon proteiinien suhteen laajennamme valikoimaamme sisältämään lisää kalaa sekä uutena tuotteena kanin lihaa.

Sisällä talossa teemme kemikaalivallankumouksen! Turhista kemikaaleista hankkiudutaan eroon. Saippuan, voiteiden ja siivousaineiden valmistaminen itse on yksi tämän kauden tavoitteista. Toiminta pitää kuitenkin pitää sen verran hienovaraisena, ettei muutosvastarinta iske talomme miehisempiin asukkaisiin. Se, mitä ei itse kannata valmistaa, ostetaan eco-sertifioituna ja jätetään kemikaalipommit kauppaan.

Viime kesältä meiltä jäi paljon tekemättömiä töitä, joten ne siirtyvät tälle vuodelle. Isännän käden kunto rakennushommissa on vielä pieni arvoitus, joten tähän kesään lähdetään vasaran heilutuksen suhteen pienellä varauksella. Pienen pienen Farmin omavaraisuusastetta nostetaan ensi vuonna seuraavan listan mukaisesti:

Rakennussuunnitelmat:

  • Rakennetaan vihdoin ja viimein se oikea kasvihuone. Olen aivan kyllästynyt jahtaamaan tuulen pieksemää kasvihuoneen päällysmuovia pitkin tonttia. Suurin osa rakennustarvikkeistakin on jo pihassa valmiina.
  • Kellarin rakentaminen etenee hieman kun pohjalla oleva kaivurille liian iso kivi laitetaan palasiksi. Isännällä on tähän joku idea.
  • Rakennetaan vihdoin ja viimein loppuun kaksi kesää tekeillä ollut kanalan laajennus. Tällä hetkellä se on päätyseinää ja ikkunaa vaille valmis. Lisäksi kanala pitää maalata.
  • Isäntä haaveilee isosta autotallin ja -katoksen rakentamisesta, johon tulisi myös minulle hunajatilat. Suunnitelma on paisunut niin kalliiksi, että se ei ehkä vielä ihan ole ajankohtainen. Luvat voisi tosin hakea jo tänä vuonna.

Viljelysuunnitelmia:

  • Viljelypinta-alaa lisätään reilut 20 neliötä. Paikallisen hankkijan lempparimyyjäni on antanut hyviä neuvoja miten meidän hietapihaan saa viljelymaata ilman kuorma-autollista muualta tuotua multaa. Suunnitelman avainasemassa ovat turve, komposti ja puutarhajyrsin.
  • Ravinnekiertoa tehostetaan luomukonstein. Kompostia ja kanankakkaa meillä on omasta takaa, mutta uutena aloitetaan hyödyntämään lehmänlantaa naapurikylän luomunautatilalliselta. Yksi traktorikuormallinen on jo tilattu vaan ei vielä toimitettu meidän pihalle.
  • Tarvittavat taimet esikasvatetaan itse suurelta osin ja niitä pidetään sen verran ylimääräisiä, että tuttavillekin riittää jaettavaksi.
  • Omenatarhalla opetellaan omenapuiden hoitoa ja leikkaamista tulevin vuosien omenasatoa silmällä pitäen. Syksyn alemyynneistä ostetaan muutama talviomena lisää.
  • Pihan tyhjiksi jääviin nurkkauksiin aletaan hiljalleen tekemään pieniä niittyjä, joissa on pölyttäjille ja etenkin mehiläisille tärkeitä kasveja.
Viime vuoden viljelyä: Melkein omat (edellisen talomme pihasta) omenat pullossa, keväiset taimet sekä surullisen kuuluisa levoton kasvihuone.
Pienen pienen Farmin tummat kaunottaret

Kotieläimiä koskevat suunnitelmat

  • Kesäksi hommataan lihakaneja kasvamaan. Todennäköisesti osa jää talveksikin. Ensin niille on kuitenkin tehtävä häkit. Myös kalkkunoita kasvatetaan jälleen kesäkaudella.
  • Mehiläispesistä tehdään jaokkeita viitisen kappaletta, jotta jatkossa niitä on kolmelle tarhalle: Marjatarhalle, vadelmatarhalle sekä kotitarhalle. Osa hunajasta pitää varmaan myydä tukkurille, sillä sen markkinointi ja myyminen vie yllättävän paljon aikaa. Kaikissa pesissä pyritään pitämään tumma kuningatar.
  • Kanaparvea lisätään haudontakoneen avulla kevättalvella. Alkuperäiset kanat ovat nyt jo kolmevuotiaita, joten niille etsitään mahdollisimman monelle uudet kodit kesäkanoina. Syksyllä tämä vuosiluokka viimeistään poistuu Viljonkkaa lukuunottamatta.

Muita toteutettavia haaveita

  • Tänä vuonna etsitään jostain aikaa kalastamiselle. Keväällä ollaan luultavasti mukana kylän rysän tyhjennysporukassa koko perheen voimin. Jäiden aikana pilkitään pannuahvenia, keväällä laitetaan katiskat järveen kutuhauille, kesällä uistellaan ja syksyllä opetellaan verkkokalastusta kylän vesialueilla. Perheen molemmat aikuiset tykkäävät kalastuksesta, mutta koska se on aika haastavaa kolmen pienen lapsen kanssa on tämä harrastus ollut tauolla viime vuodet.
  • Minä menen kursseille opettelemaan erilaisten mehiläistuotteiden tekoa ja opettelen saippuan ja kosmetiikan valmistusta kotikonstein ja kotikäyttöön.
  • Ruokavalion muuttamista kasvispainotteisemmaksi jatketaan niin hiljalleen, ettei Isäntä ja lapset rupea kapinoimaan. Lisätään myös kalan osuutta ruokavaliossa.
  • Luonnonantimien uusia esiintymiä opetellaan jälleen lähiympäristöstämme. Mustikat, puolukat, lakat ja tunnistamani sienet löytyy jo, mutta kuulin huhua, että ihan läheltä löytyisi karpaloitakin. Lisäksi on tarkoitus opetella ainakin muutaman villiyrtin käyttötapoja.
Yläkuvassa on kalastuskunnan rysäsaalista yhdeltä tyhjennyskerralta, Alakuvissa puuhia lasten kanssa: Hunajamyyntiappari markkinoilla sekä mustikkametsästyspartio.

Listana tämä vuosi näyttää olevan puuhaa täynnä ja niin elämän Pienen pienellä Farmilla tulee ollakin. Kuitenkin tasapainon löytämisen vuoksi yhtenä suurimmista henkilökohtaisista tavoitteista pidän rauhoittumisen opettelemista. Olen huomannut olevani aivan vauhtisokea tavoitteiden saavuttamisen suhteen. Tänä vuonna aion antaa itselleni ja myös Isännälle armoa ja hyväksyä sen, että kaikkea ei saa tänään. Joskus joutuu odottamaan huomiseen. Samaan henkisen kasvun tavoitteeseen lisään kärsivällisyyden lapsiamme kohtaan. Aion opetella hyväksymään sen, että lasten kanssa touhuaminen on hitaampaa ja monimutkaisempaa, mutta pitkässä juoksussa sen arvoista. Niimpä lapset saavat olla entistä monipuolisemmin mukana hommissa. Mehiläishoitoon saa osallistua vain esikoinen, mutta esimerkiksi kalastamisessa voi olla jokainen mukana puuhailemassa.

Tälläiseksi minä haaveilen vuoden 2019 muodostuvan Pienen pienellä Farmilla. Suunnitelmia saa mielellään kommentoida, kyseenalaistaa ja vielä mieluiten jakaa omia kokemuksiaan näistä. Käythän myös tutustumassa muiden touhukkaiden ja erilaisten bloggaajien suunnitelmiin ja haaveisiin omavaraisemmasta elämästä. Linkit blogeihin löytyy alta:

Paukkuvia pakkasia piilossa

Koti ❤

Tähän mennessä tammikuu on ollut erittäin talvinen. Vuoropäivinä on hurjia pakkaslukemia ja vielä hurjempia lumimääriä. Lähimmällä säähavannointi asemalla Utissa on mitattu lumen määräksi yli 60 cm. Meillä ei taida kukaan olla erityisemmin talvi-ihminen. Mielummin käperrymme sisälle takan äärelle kuin lähtisimme pihalle palelemaan. Ulos mennään sen verran kuin Hani-hauva paleltumatta pystyy olemaan ja minkä lumitöiden tekeminen vaatii.

Lumikone aamulenkillä

Tammikuussa on kuitenkin tärkeitäkin Farmi-hommia. Pitää suunnitella tulevaa kasvukautta. Tänä vuonna osallistun omavaraisbloggaajien yhteispostaukseen ja sen ensimmäisestä osasta voi lukea tarkemmin ensi kauden suunnitelmista. Yhteispostauksen päivämäärä on 4.2.

Siemeninventaario on myös jo suoritettu. Harmittaa ihan miten hyvin viime vuodelta on siemeniä säästynyt. Kevään parhaita puolia on kotiin saapuvat kasvikatalogit. Niihin voi uppoutu tunneiksi ja suunnitella ja haaveilla mitä ostaisi ja mihin päin pihaa sen sijoittaisi. Nyt valitettavasti lähes kaikkia siemeniä on. Oikeastaan tilattavaksi jäi vain muutamia lajikkeita tomaatteja ja paprikoita sekä herneet. Istukassipulit ja siemenperunat saa Isäntä tuoda Hankkijalta tänä vuonna. Lisäksi olen ilmoittautunut siemenkiertokirjeeseen, jossa kirjekuori kiertää viljelijältä toiselle ja jokainen ottaa sieltä haluamansa siemenet ja laittaa muita siemeniä tilalle. Maltan tuskin odottaa, että se kolahtaa postilaatikosta. Siemenkirjeen järjestää ihana Maatiaiskananen.

Vanha kenkälaatikko toimittaa aarrearkun virkaa. Sinne on säilötty kasviensiemeniä ja taimikasvatustarvikkeita

Sisähommiin on kuulunut myös #muovitonarkihaaste. Voihan tuska millaisia määriä meillä kuluu muoviin pakattuja elintarvikkeita. Tytöillä oli synttärit ja niihin leipoessa tuli etenkin maitotuotteiden pakkauksia runsaasti. Tyypillisin roska oli tuorejuustopakkaus ja pahviset kermatetrat. Voin jo valmiiksi kuvitella miten haastavaa helmikuusta tulee kun muovin määrää pitää pystyä vähentämään. Äkkiseltään arvioiden meillä tulee tilavuudeltaan eniten pakkausmuovia, sitten kartonkia ja vasta kolmantena sekajätettä. Lisäksi kierrätämme erikseen biojätteen, paperin, metallin, lasin, kankaat, palutettavat pullot sekä paristot. Kun viimeinen vaippapöksy lakkaa tarvitsemasta vaippoja, vähenee sekäjätteen määrä todella vähiin. #muovitonarkihaasteen parasta puoli on jätteen määrän ja laadun tiedostaminen.

Lastensynttärijuhliin keksitty kierrätysvinkki: Kauppaan unohtuneen kertsipöytäliinan voi korvata remontista jäljelle jääneellä tapetilla. Tapetti rullautuu hienosti päistään pöydän reunojen ympärille ja pysyy siksi hyvin paikoillaan.

Talvi on hyvää aikaa miettiä omia elintapojaan. Moni vastaanottaa uuden vuoden aloittamalla kunto- tai laihdutuskuurin. Meillä on ekologisempi elämä -kuuri. Olen käynyt läpi arkeamme ja etsinyt pieniä kohteita, joita parantamalla elämme parempaa elämää niin itsemme kuin ympäristön kannalta. Näistä pienistä muutoksista vielä lisää kunhan käyn kameran kanssa pyörimässä pitkin taloamme.

Lopuksi vielä kaikille talvesta kärsiville lohduksi, että kyllä se kevät sieltä tulee. Jossei sitä muualta huomaa, niin kannattaa käydä kanalassa. Siellä on aloitettu joka keväinen haudontaoperaatio. Ilman hanskoja ei ole mitään asiaa munia noutamaan. Tosi elämän Angry Birdit ❤

#Muovitonarkihaaste

Luen jonkin verran verkossa julkaistavia blogeja minua kiinnostavista aihepiireistä ja yllättäen ekologisempaa elämäntapaa käsittelevät kirjoitukset  jaksavat kiinnostaa. Suuresti ihailemani lifestyle -blogin Villa Kotirannan Satu haastoi sekä itsensä, että lukijansa miettimään omaa hiilijalan jälkeään ja etenkin omaa muovijätteen määrää. Itsekin tätä asiaa olen monesti miettinyt ja kyllähän meillä muovi on kierrätyspisteeseen viety jo pidemmän aikaa, mutta takaraivossa omatunto silti huomauttelee, että paljon olisi vielä asian eteen tehtävissä. Niinpä minäkin päätin tarttua haasteeseen ja Satun ystävällisellä luvalla jaan saman haasteen täällä omassa blogissani vain hiukan haastetekstiä muokaten 🙂 .

 VAIHE 1 – Pohjatyö: muovikuu/tammikuu 2019

Tammikuun ajan tarkastellaan rehellisen raadollisesti, kuinka paljon muovia menee kuukaudessa roskiin. Tammikuun aikana ei muuteta kulutustottumuksia, vaan ostetaan edelleen ne aivan samat tuotteet, mitä jokaisena muunakin kuukautena.

Tammikuu on myös aikaa tutustua muovin kierrättämiseen. Hyvät ohjeet kierrätyksen aloittelijalle löytyy Suomen pakkauskierrätys Rinki Oy:n sivuilta. 

Jaathan tammikuun, MUOVIKUUN, päätyttyä valokuvan sinun muoviroskan määrästäsi? Voit jakaa kuvan blogissasi tai sosiaalisessa mediassa – käytäthän tunnistetta #muovitonarkihaaste, jotta kaikki kiinnostuneet löytävät kuvasi? Kiitos!

Kuva pixabay.com

VAIHE 2: Tartutaan toimeen – Vaihtoehtojen helmikuu 2019

Helmikuun ajaksi ota perheesi kauppareissut omalle vastuulle. Käytä aikaa enemmän kaupassa ja tutkia vaihtoehtoja:

Mitä tuotteita pystyn ostamaan ilman pakkausmuovia tai edes pienemmällä muovimäärällä? Kuinka paljon on hintaeroa muoviin ja muuhun pakkausmateriaaliin pakatuilla tuotteilla? Löytyikö tuotteita, joita ei edes myydä muutoin kuin muovipakkauksessa? Joudunko kuinka paljon muuttamaan kulutustottumuksiani saavuttaakseni muovittomamman arjen?

Ihmettelyjä ruokakaupasta, kommentteja haasteeseen ja vaikka muovittomia tuotelöytöjä saa jakaa somessa tunnisteella #muovitonarkihaaste. Ehkä saamme myös tuotteiden valmistajia / jälleenmyyjiä havahtumaan muovittomiin vaihtoehtoihin?!

VAIHE 3: Tervetuloa maaliskuu – Muovittomampi vuosi 2019

Vaiheen kaksi havaintojen pohjalta tee lupaus, miten aiot tulevaisuudessa kulutustottumuksiasi muuttaa päästäksesi mahdollisimman pieneen muoviroskan määrään.

Tee ainoastaan sellaisen lupauksen, jolla kulutustottumuksesi muuttuvat, muovijätteen määrä vähenee ja johon todella aiot sitoutua – ei vain vuodeksi 2019, vaan tuleviksi vuosiksi.


KUKA LÄHTEE KOKEILEMAAN?! 

Kuva pixabay.com

Aiheeseen palataan haasteen edetessä täällä Pienen pienen Farmin blogissa sekä alkuperäisessä osoitteessaan ihanassa Villa Kotiranta -blogissa, mutta sen vaiheita voi seurata myös Instagramissa tunnisteella

 #MUOVITONARKIHAASTE.

SINÄ, JOKA ROHKENET TARTTUA TÄHÄN HAASTEESEEN:

  • Hihkaise alle kommentteihin ja tule jakamaan havaintojasi niin täällä blogissa kuin Instagramissakin. Seuraan mielenkiinnolla, millaisia havaintoja te teette haasteen edetessä – ja millaisiin muutoksiin päädytte!
  • Jaa kokemuksiasi ja ajatuksiasi somessa tunnisteella #MUOVITONARKIHAASTE, jotta voimme löytää helpommin toisemme somen ihmeellisessä maailmassa.

Haasta myös ystäväsi – varsinkin juuri se kaveri, joka ei koskaan ole pysähtynyt tämän aiheen ääreen!

JOUKOSSA ON VOIMAA!


Ihan pähkinöinä biojätteestä

Onko outoa jos on ihan haksahtanut kompostointiin? Hädin tuskin malttaa odottaa bioastian täyttymistä, että pääsee sen viemään ja kurkkaamaan taas pakkasessa hienosti käynnissä pysyvään kompostiin. Jätteiden vähentäminen ja ravinteiden kiertäminen omalla tontilla on jo jonkin aikaa ollut eräs kärkihanke Pienen pienellä Farmilla.

Biojäte on puutarhan paras kaveri! Kuten lastemme suuri idoli Rekku ryhmä hausta sanoisi: ” Älä heitä pois. Käytä pois.”

Isäntä osti minulle reilu vuosi sitten synttärilahjaksi pitkään haaveilemani lämpökompostorin. Useimmilla kompostoijilla taitaa olla Biolanin lämpökompostori, mutta meillä on Jita. Se on edullisempi ja ihan yhtä toimiva. Parasta Jitan kompostorissa on, että siihen on saanut uusia osia. Syksyinen myrskytuuli sai jostain käsittämättömästä syystä saanut todella jämäkän kannen auki ja irti. Valmistajalta sai tilattua uuden kannen.

Koko viime vuoden se moobeli oli meidän pihalla käytössä, enkä oikein tavoittanut sen sielunelämää. Kunnes minulle viimein valkeni, että kompostointi on taito! Ja kuten mikä tahansa muu taito, myös se vaatii hiukan opettelua. Ensimmäiseksi piti ymmärtää, mikä ero on kompostoitumisella ja mädäntymisellä. Molempia prosesseja työstää pieneliöt, mutta kompostoitumisessa ne tarvitsevat happea. Mädäntymistä tapahtuu taas liian tiiviissä kompostissa. Hyvin toimivassa kompostissa jäte ”palaa” ja tuoksuu miellyttävälle. Minusta se haisee juurileivälle. Mätänevää kompostia taas ei viitsi kukaan haistella, mieleen tulee lähinnä mätä kananmuna.

Jitan superhyvä lämpökompostori. Ulkolämpötila on -12 astetta ja kompostorissa on edelleen kesä ja +35.

Jätteen kompostoitumiseen tarvitaan hiilipitoista seosainetta kuten valmiit kompostikuivikkeet tai omia seoksia kuten turvetta, haketta, purua tai kuivaa puutarhajätettä. Hiilen parina toimii typpi, jota keittiöjäte kompostiin kertyy joskus liikaakin. Meillä ollaan sen verran laiskoja, että käytämme pääosin valmista pussikuiviketta ja sen lisäksi haketta. Biojätteen kanssa kuiviketta laitan yleensä kaksi osaa jätettä ja yksi osa kuiviketta. Ympärivuotinen kompostointi vaati lämpökompostorin, mutta noin 9 kk vuodesta pärjää lautakehikolla tai muulla laatikolla. Tuholaisten pääsy kompostiin on estettävä ellei sitten halua rottia ja hiiriä kasvattaa.

Viime vuonna kompostimme oli talven umpijäässä ja keväällä haisi aivan hirveälle. Olimme laittaneet liian vähän kuiviketta, kastelleet kompostia liikaa ja jättäneet sen sekoittamatta. Meinasin luovuttaa koko homman. Keväällä se kuitenkin suli ja lähti käyntiin. Mehuasemareisulta tuoduilla omenapuristeella se suorastaan villiintyi ja lämpö oli viikon verran päälle 60 astetta. Samalla syttyi minun suuri kompostirakkautenikin. On huumaavaa onnistua jossain. Kesällä ahmin kompostikirjoja ja ylpeänä kärräsin kompostituotetta sinne tänne pitkin pihaa. Hämmentävän ihanaa lapikoida omaa jätettään. Olla kyynärpäitä myöten siinä itsessään. Olisipa jätehuolto aina näin kivaa.

Aloitteleville kompostoijille toivotan kärsivällisyyttä. Jälkikäteen olen oppinut, että tavallinen lämpökompostori pitää olla puolitäysi toimiakseen, ja että sitä lämpömittaria tuijottaessa tekee itsensä hulluksi. Lämpömittari ei välttämättä osu kompostin kuumimpaan osaan ollenkaan. Toimivassa kompostissa on miellyttävä maanläheinen tuoksu, massaa, josta saa juuri ja juuri puristettua pisaran nestettä sekä tuotoksena puolivalmista kompostia. Sen pitäisi lämpökompostorin jäljiltä vielä tekeytyä ollakseen multaa. Tarkennuksena vielä, että kompostorimainoksissa pömpelistä lapioitu multa ja todellisuudessa kompostista tuleva puolivalmis komposti ovat kaksi eri asiaa…

Palaan kompostointiaiheeseen vielä tarkemmin joskus myöhemmin, sillä se on varsinaista ekotaidetta ja tapoja on tuhansia. Oleellista on kuitenkin, että biojäte ei kuulu sekajätteeseen, eikä sitä aina tarvitse kunnan toimesta kuskata mihinkään. Kompostin voi perustaa ihan omalle pihalle. Toivottavasti kaikki, jotka ovat harkintavaiheessa kompostin hommaamisen suhteen innostuvat asiasta. Kompostointi on koukuttavaa puuhaa ja kasvimaa kiittää.

Rauhallista ja ekologisempaa Joulua!

Pienelläkin tutkimisella netti on pullollaan ideoita ja listoja miten toteuttaa kulutushysterialta suojattu ekologisempi joulu. Pääajatuksena näyttäisi olevan Less is more -idea. Mieti mistä sinä (ja kannattaa ehkä kysyä myös perheeltä) olet valmis luopuman ilman, että se pilaa koko joulun. En olisi minä jos en olisi huomioinut myös muita eettisiä puolia joulun valmistelussa. Aina kun me avaamme lompakkomme jossakin kaupassa äänestämme samalla siitä millaisia tuotteita meillä myydään. Minä äänestän ja liputan aina tilaisuuden tullen kotimaisen, luomutuotannon ja kaikkein mieluiten paikallisen pientuottajan puolesta.

Tässä kahdeksan kohdan verran paranneltu joulu meidän perheen osalta. Kommenttikenttään, faceen tai Instaan voit kertoa sinun parannellusta joulusta. Ideoita kaivataan aina.

  1. Ruokaostoksissa hyödynsimme mahdollisimman paljon paikallista Rekoa. Lähituottajaringistä ostimme juurekset, juustot, jauhot ja lihaa. Parasta on se, että raha kulkee suoraan minulta tuottajalle ilman välikäsiä.
  2. Ruokalista on tänä vuonna mietitty niin, että jokaiselle on jotain ja joka vuonna syömättä jääneet ”pakolliset” joulun klassikkoruuat jätetään pois. Turhakkeiden listalle pääsivät: keitetyt perunat, makea makaronilaatikko, silli sekä puolet graavikalasta. Ainoat, joita tämä päätös tulee harmittamaan on varmasti kanat, jotka tavallisesti saavat kaikki jämät.
  3. Sukulaisille ja kummeille on selvästi vihjailtu, että lapsemme hukkuvat leluihin jo nyt. Lisää ei välttämättä tarvita paljoa ja jos leluja haluaa ostaa niin mieluiten useamman lapsen kestäviä kotimaisia leluja. Kummeista osa onkin jo ilmoittanut antavansa tänä vuonna lahjaksi esimerkiksi kesäisen huvipuistokäynnin tai rahaa. Eikä kukaan ole edes loukkaantunut näin töykeästä elitismistä, jossa ei halvat romut kelpaa 🙂
  4. Me olemme hommanneet aineettomia lahjoja. Kummilapsille sijoitetaan rahastoihin, tätini miehineen pääsi joulukonserttiin kanssani, Isäntä sai ensi kesälle keikkaliput ja anopille lahjakortti.
  5. Isolle osalle läheisiä lahjoitetaan ”omaa tuotantoa” hunajan ja hirven lihan muodossa. Kavereilleni leivoin maustekakut ja osa saikin jo aiemmin kalkkunan.
  6. Muovisia krääsäkoristeita en ole ostanut vielä ainuttakaan, vaikka ne ovat suuri heikkouteni. Vanhoissa samoissa koristeissa on muutenkin jotain nostalgista joulutunnelmaa.
  7. Jouluna meillä ainakin ajellaan kauheasti ympäriinsä. Tänä vuonna ei. Kolmen hautausmaan ja ainakin kahden kauppatäydennysreissun sijaan ollaan rauhassa kotona ja se mikä kaupasta unohtui saakin unohtua.
  8. Viimeisenä tärkeänä kohtana kaikki jätteet mitä jouluna syntyy kierrätetään. Jo se, että ottaa muovit ja pahvit pois sekajätteestä, tekee ihmeitä perinteisesti jouluähkystä kärsivälle jäteastialle.

Oikeastaan ne kaikkein tärkeimmät asiat joulussa ovat ihmiset sinun ympärilläsi. Pidetään siis niistä huolta, jotka oikeasti ovat tärkeitä ja unohdetaan turhakkeet ja niistä tuleva joulustressi. Vie lapsesi pulkkamäkeen ja koira pitkälle metsälenkille, paijaa puolisoasi illalla kahden kesken ja käy isovanhemmilla kylässä tai ainakin soita heille! Niin ja muista viedä kaikki jämäruuat kanoille ❤

Rakas Joulupukki <3

Tiedäthän, että olemme yrittäneet olla tänä vuonna kiltisti kuten aiempinakin vuosina. Joskus se onnistuu ja kodissamme vallitsee rauha ja ilo. Toisinaan ja varsin tiheään se taas ei onnistu. Tontut ovat varmaan kertoneet miltä silloin kodissamme kuulostaa. 

Tontut ovat varmaan myös kertoneet, että meillä menee materialistisessa mielessä varsin hyvin. Meillä paljon kaikkea mitä olemme matkan varrella sattuneet haluamaan. On laatikko kaupalla lasten leluja, piha puolillaan Isännän isompia leluja ja äidillä paljon astioista, jotka ovat liian kauniita käytettäväksi muutoin kuin ristiäisissä tai hautajaisissa. Olemme ostaneet kauniita kaappeja kauniille astioille ja lelulipastoja lasten leluille ja jos vielä nämä haluamisen kohteet lisääntyvät joudumme ostamaan lisää kaappeja jo ostamillemme ihanuuksille, jotka jäävät pölyyntymään uusiin kauniisiin kaappeihin ja värikkäisiin lasten säilytyskalusteisiin.

Kuva pixabaystä

Joskus aikuiset käyttäytyvä kuin lapset ja heittäytyvät haluamaan kaikkea, mitä emme oikeastaan tarvitse tai yön yli nukuttuamme edes halua. Mitä enemmän pysähdyn miettimään överijouluamme viime(kin) vuonna, sitä vähemmän haluan jatkaa sitä perinnettä. Niimpä rakas joulupukki tuo meille vain sen mitä tarvitsemme eikä sitä mitä me haluamme. Ajattelethan lahjapajallasi mahdollisimman eettisesti lahjoja valitessasi. Valitsethan aikaa ja muodin vaihtelua kestäviä, kotimaisia ja ekologisia lahjoja ja tuothan niitä vain hyvin kohtuullisesti. Meiltä ylijääneet lahjat voi viedä jollekin, joka tarvitsee niitä meitä enemmän, sillä me olemme onnekkaita, eikä meidän Joulusta jää mitään puuttumaan, vaikka lahjat tällä kertaa mahtuisivat yhteen juuttisäkkiin.

Kiitos ja nähdään 24. päivä joulukuuta!

Rakkain terveisin Susa