Tulevan kesän kasvukausi alkaa ikkunalaudalta tai minikasvihuoneesta taimien esikasvatuksella. Toisilla on tarkat aikataulut miten milloin ja mitä. Useimmiten heillä on myös laajalti kokemusta esikasvatuksesta ja hyvä sato vuodesta toiseen. Olen oppinut itsestäni monia juttuja taimikasvatuksen yhteydessä. Minä eksyn siemenhyllyille heti niiden saavuttua kauppoihin. Mielessäni kuvittelen Pienenpienen farmin täynnä kaikkea ihanaa kasvatettavaa. Aloitan pienten taimien kasvatuksen suurella innolla ja rakkaudella.  Sitten tulee kesä ja pihalla on kaikkea muutakin touhuamista. Ja sitten niitä pieniä kasvin alkuja karaistaan oikein kunnolla, kun ne välillä unohtuu kastella, viedä ulos tai tuoda sisään. Taimeni ovat kuin sitkeä suomenkansa. Heikot eivät selvinneet. Juuri nyt olen vielä ihan näiden pienten kasvien lumoissa ja isäntäkin huomattelee, että onko niitä joka välissä pakko käydä koskettelemassa. ON IHAN PAKKO!

Toinen huomio itsestäni on, että taimiviljelmäni vain paisuu vuosi vuodelta. Kuvittelen viljeleväni vuosittain vain muutamia kasveja, joita meillä varmasti käytetään. Todellisuus onkin jotain muuta. Oikeasti siemenpussit pitäisi pitää kaikki yhdestä ja samassa paikasta ja tehdä lista siitä mitä aikoo viljellä. Ostin useamman saman siemenpussin enkä huomioinut viime kaudelta jääneitä siemeniä ollenkaan.  Huonoin mahdollinen vaihtoehto on avata ensimmäisenä netti ja ruveta sieltä etsimään siemeniä. Minulle toi posti tämän jälkeen kaikkea hyvin erikoista, mutta ei välttämättä tarpeellista. Onneksi on Hankkija. Se on ihan isännän työpaikan vieressä ja sieltä löytyi kaikki tavalliset siemenet, joita oikeasti tarvitsin. Kyllä minä ne erikoisuudetkin kasvatan, mutta sadon varmuus onkin toinen juttu.

Käytän ensimmäisessä vaiheessa kasvualustana siemenille kookosnappeja, sekä niille tarkoitettuja muovilaatikoita. Kuvassa alempi hylly on niitä täynnä. Napit pitää ensin turvottaa vedessä ja sitten niihin laitetaan siemenet. Kurpitsan siemenet olivat hiukan liian isoja ja niitä laitoin varmuuden vuoksi myös perinteisesti ruukkuun suoraan. Ne kyllä kasvoivat kummassakin. Säästelias puutarhuri laittaa vain siemenen tai kaksi per nappi, mutta kyllä minulta lipsahti varsinkin pieniä siemeniä reilusti. Lapset tykkäävät ylimääräisten taimien harventamisesta, sillä iso osa niistä on syötäviä. Sirkkalehtien ilmestyttyä istutan koko napin turveruukkuun hiukan syvemmälle, jotta taimista tulee tukevia. Viime vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa kookosnappeja enkä tajunnut, että ne pitää istuttaa pikku taimina nappeinnen päivineen multaan. Ihmettelin vain kun taimet eivät tahtoneet kasvaa juuri sirkkalehtiä pidemmälle.

Kolmas asia, jonka olen itsestäni taimikasvattajana oppinut, että en tunnista taimia ulkonäön perusteella varsinkaan sirkkalehti vaiheessa. Useampana vuonna minulla on ollut ensin tomaatin taimet, sitten purjon taimet, ja loppu sekalaisia taimia, jotka ovat joko kategoriaa kurkku/kurpitsa tai jokin kaali. Nyt huomasin puutarhaliikkeessä siemenpussien välissä Nelson Gardenin puisia nimikylttejä kasveille. Muovisia en halua, koska se on ihan turhaa muovin tuhlausta. Ensin kirjoitin nimet kyltteihin ihan tavallisella ohutkärkisellä tussilla, mutta ensimmäisen kastelu kerran jälkeen huomasin, että permanent kalvotussi on parempi valinta. Olisi pitänyt laittaa kyltit samantien, sillä tänä vuonna tiedän kaikki muut taimet paitsi laventelin ja viidakkokurkun.

Nyt vain muistan huolehtia pienistä kasveista, ihailla ja silitellä niitä mielin määrin isännän katseista välittämättä. Joskus meillä Pienenpienellä farmilla, jopa minä osaan pysähtyä ihmettelemään kasvua ja nauttimaan hetkestä. Lapset osaavat tämän luonnostaan. He saattavat kesken kiireisen leikin pysähtyä täysin ihailemaan kaikkia muita nopeammin kasvavaa jättikurpitsaa. ❤

Learning how to garden is learning how to slow down