Nenää kutittavaa haituvaa, pölyä, piipitystä ja kummallinen hurina kodinhoitohuoneen päädyssä kertoo meillä vauvauutisista. Farmilla on taas pieniä karvapalloja hautomakoneessa. On vaikea kuvitella mitään söpömpää kuin päivän tai kahden ikäinen pieni kananpoikanen kämmellä. Ne piipittää sievästi, nokkii hellästi kaikkea ja nukahtelevat muutaman minuutin välein ihan reporankana minne sattuu. Lapset asuisivat hautomakoneen edessä mikäli vanhemmat sen sallisivat ja kun ilta tulee ja lapset menee nukkumaan, asettuu siihen samaan paikkaan perheen aikuiset tipuja ihailemaan. On melkoinen harmi, että ne pöllyävät sen verran ettei Isännän allergia salli niiden asua sisällä pidempään.

Meillä on nyt kahtena keväänä ollut omista munista haudottuja maatiaistipuja. Muutaman kanan olemme jättäneet itselle ja muut myyneet uusiin koteihin. Kukkoja ei oikein kukaan huoli niimpä niiden lyhyt elämä päättyy metsämonttuun, kun osaamme katsoa varmasti kuka on mitäkin sukupuolta. Kanoille tuntuu olevan uusia kotiehdokaita vaikka kuinka paljon muuallakin kuin meillä. Omiin tarpeisiin kanojen pito tuntuu olevan muotia muuallakin kuin 2,5 hehtaarin metsässä.

Suurin osa tipuja haudottavista omistaa itse pienen noin 20 munan koneen, osa on tehnyt hautomakoneen itse ja vakavammin homman suhtautuvilla on sitten isommat vehkeet. Niitä on useammanmallisia kannellisia ”vateja”, laatikoita, styrox-laatikoita ja suurimpana kaappeja, joihin munat menevät kokonaisina rullakkoina. Meillä ei ole omaa hautomakonetta, mutta onneksi meillä on ihania ystäviä, joiden kone joutaa lainaan näin keväällä. Lainakoneeseemme mahtuu 100 munaa. Siitosmunat eivät säily ikuisesti, niimpä me saamme kerättyä koneeseen noin 60 munaa ennen kuin vanhimmat alkaa olemaan liian vanhoja.

Hatomakoneessa pitää vähimmillään olla lämmönlähde ja kippo vedelle, josta haihtuva vesi suljetussa laatikossa tekee tarvittavaa kosteutta. Lisäksi on hyvä olla mittarit kosteudelle ja lämpötilalle. Paremmissa koneissa on vielä automaattinen kääntö tai muuten munia joutuu käydä itse pyörittelemässä. Koneessa pitää pysyä melko tarkasti oikea lämpötila ja kosteus, jotta haudonta onnistuu. Muutaman tunnin viilentymisen kehittyvä alkio kestää. Eihän se kanakaan ihan koko ajan pesässä haudo. Kyllä se kerran päivässä syö, juo ja jaloittelee. Eri lintulajien haudonta-aika vaihtelee, mutta kanoilla se on 21 vrk. Päivän tai kaksi haudonta saattaa mennä pidemmäksi. Tarkat lämpötila- ja kosteusarvot löytyy helposti googlettamalla.

Viikon hautomisen jälkeen meillä aletaan läpivalaista munia, jotta nähdään onko niissä mitään. Luurin taskulamppu on tähän kaikkein paras työkalu. Huone pimeäksi ja muna valon päälle.

Tämän vuoden konehaudonnat meni pieleen. Koneseen meni 60 munaa ja tipuja kuoriutui päälle 20. Reilu kymmenen ei koskaan lähtenyt kehittymään. Suurin osa oli mennyt kesken jossainvaiheessa ja yksi ei jaksanut kuoriutua. Jälkikäteen miettien yksi suuri ongelma oli meidän junnukukot. Kanarouvat eivät olleet vielä kuukausi sitten heistä kovin vakuuttuneita. Kukkopoika reppanat saivat yhtä usein rouvilta kiukkuisesti nokasta kuin pääsivät polkemaan. Toinen suuri ongelma on koneen säätimien sijainti korkeudella, johon lapset ylettävät. Juniori sääteli konetta useasti, niimpä lämpötila ja kosteus on ollut hyvinkin vaihteleva.

Iloitaan nyt kuitenkin näistä muutamasta tipusta ja toivotaan, että niissä on paljon kanoja. Rouvat saavat vielä hautoa kesän aikana jos haluavat, mutta koneeseen laitamme munia seuraavan kerran vasta vuoden päästä. Juhannuksen tietämillä tulee kalkkunoita, joten kyllä se kanala siintä täyttyy.

Hellepäiviä Pienenpienellä farmilla vietetään kanalassa tipuja ihaillen!

Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat!