Kasvimaakauden aloitus ja seesteinen olotila

DSC01965
Taimet ja siemenet on jo maissa, mutta laatikoiden välit on edelleen työn alla.

Tuo kasvimaa-asia ei vaan näytä edistyvän. Siemenet ja taimet olen jo istuttanut ja kylvänyt. Osan niistä jopa jo tappanutkin toistaitoisuuttani. Väleihin tulevat suodatinkankaat ja kuorike eivät näytä itsekseen kulkeutuvan paikalle. Jospa kohta kun kiire hiukan hellittää. Kastelu on ongelma, johon on melkeimpä pakko kehittää ratkaisu ja pikaiseen. Tällä hetkellä vesi kannetaan kastelukannuilla noin 50 m päästä kaivon luona olevista tynnyreitä. Niitä kastelukannuja menee useampi kymmenen, sillä kerralla pitää kastella kunnolla. Aikaa tuhlaantuu siis valtavasti, etenkin kun kastelu on fiksuinta hoitaa illalla haihtumisen minimoimiseksi. Se on minun omasta ajasta pois. Niin sanotusta happy hourista, jolloin lapset ovat jo nukkumassa ja aikuiset vielä valvoo. Isäntä epäilee, ettei uppopumpussa riitä teho, jos letku on noin pitkä. Jäärä kun olen, on asia tietenkin testattava.

Perunamaa
Ei näytä näin kuvassa mitenkään vihertävältä, mutta kyllä tuossa peruna kasvaa.

Peruna on nyt ollut istutettuna jo melkein kaksi viikkoa. Vetta tosin ei ole satanut tippaakaan, joten pinnalla ei näy mitään. Perunamaamme on myös lähes kokonaan maanpäälle kasattu multapakka. Isäntä kokeili ensimmäisenä kesänämme täällä perunan kasvattamista ilman lisättyä multaa pelkässä hiekassa, koska oli jostain kuullut, että se kasvaa hienosti hiekkamailla. Kyllä se kasvoi, mutta siitä hienosti kasvamisesta emme ole ihan samaa mieltä. Se lähinnä kasvoi ja kitui. Perunaa sai melko lähelle yhtä paljon kuin oli siihen istuttanut. Arvokas mukula kun ensin ajatetaan sitä varten nuppikuormallinen multaa. Omavaraisuuden tavoittelussa ei oikeastaan ole rahallista järkeä näin miten me sitä teemme, mutta eipä niitä rahoja taivaaseen mukaankaan saa ja omakasvattama on aina omakasvattama.

Kasvihuoneen tomaatit
Kasvihuoneessa on jo asukkaita.

Isännän työlistan kärkipäässä on edelleen minun lasinen, ihana, unelmien kasvihuone. Toistaiseksi kuitenkin on pärjättävä Hankkijalta viime kesänä ostetulla muoviteltalla. Ei ehkä ole kaikkein fiksuin ostos, mutta sillä hetkellä oli kasvihuone saatava. Molemmissä päissä on ovet, joissa on vetoketjut. Nyt toisena käyttövuonna neljästä vetoketjusta toimii yksi. Muovihuppu on kiinnitetty metalliputkirunkoon naruilla, joista lähes kaikki on poikki. Helmat lepattaa muutenkin sen verran paljon, että niiden päälle on kasattu tiiliä. Lasini on kuitenkin jälleen puolitäysi. Jos ei olisi tätä ei olisi tomaatteja. Lisäksi tuo minun latoma lattia vanhoista tiilistä on ihana. Semmoinen tulee varmasti myös uuteen kasvihuoneeseen. Pienenä epävarmuustekijänä tässä on kovemmat tuulet. Tällä viikolla tuuli on kerran jo riisunut muovihupun. Haaveitahan täällä nimenomaan toteutetaan ja mitä useammin käyn hakemassa muovihupun naapuri-isännän metsästä, sitä suuremmaksi kasvaa haave uudesta kasvihuoneesta.

DSC01960
Paljon eri yrttejä säästyi viime talvelta. Kitkemään ei ole kukaan vielä ehtinyt, mutta kanat kaivoivat puolet esikoista jo pois.

Yrttipenkkini oli tänä vuonna positiivinen yllätys. Paljon lajeja oli talvehtinut onnnistuneesti ilman mitään lisäsuojausta. Rikkojen seasta paistaa ainakin ruohosipuli, oregano, sitruunamelissa, jokin sitruunaversio timjamista, viinisuolaheinä sekä villisti leviävä minttu. Myös narsissia ja esikoita on ilmaantunut. Meillä lapset ovat pöhköinä ruohosipuliin. Ne istuvat pitkiä pätkiä ympäryskivillä ja syövät ruohosipulia yksi kerrallaan. Keväämmällä näytti, siltä kuin rakuunakin olisi talvehtinut, mutta nyt se hukkunut jonnekin tuonne oreganopuskaan. Parasta aurinkoisena päivänä puutarhassa on yrttien tuoksu ja niissä pyörivät perhoset. Pienistä asioista pitää ja kannattaa nauttia.

Puukasa
Homma numero ? Näitä olisi kuorma-autollinen.

Liiaksi ei elämää pääse hidastamaan. Siitä pitää huolen loputon työlista. Isäntä oli Jaalassa käynyt haalimassa joutopuu rankoja ja veljensä oli työntänyt ne klapikoneesta läpi. Siinä se sitten on jälleen pientä iltapuhdetta: kuorma-autollinen klapeja odottamassa pinoon järjestymistä. Tässä on meille varmaan kolmen vuoden puut, sillä taloamme ei paljoa voi puulla lämmittää ilman, että tämä kestämätön pätsi. Onko se sitten positiivinen ongelma jos talo on liian tiivis ja energiapihi?

Rakastan, rakastan ja rakastan täällä asumista ja olemista, vaikka iltaisin on niin väsy, että voisi vain kaatua sänkyyn. Jos sattuu töistä pätkän verran taukoa, voi täällä vain unohtaa kalenterin ja puuhailla hommia, jotka on sidottu ihmisen kalenterin sijaan luonnon kalenteriin. Onko se jonkin asteinen flow-tila kun vain leijuu ajassa jatkuvasti puuhaillen? Voiko meditoida liikkuen ja tarkoituksetta? Siltä olo täällä joskus tuntuu.

Kasvata omaa unelmaa.
Kastele usein uskolla.
Ravitse tiuhaan toivolla.
Vaali rakkaudella.

– Maria Alstedt –

Yksi kommentti artikkeliin ”Kasvimaakauden aloitus ja seesteinen olotila

  1. Päivitysilmoitus: Hyötypuutarhan kuulumisia – Pienenpieni farmi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s