Aiemmassa talossamme oli vanhan ajan puutarha, jossa oli tietenkin paljon omenapuita. Talon alkuperäiset asukkaat olivat tehneet syksyisin hyvän tilin myymällä toreilla oman pihan omenoita ja luultavasti siksi puita oli alunperin melkein 20. Onneksi tontti oli jossain kohtaa 70-luvulla jaettu kahtia ja osa omenapuista oli päätynyt näin naapurin pihalle. Meidän aikaamme puita ole enää yhdeksän. Hyvänä omenavuonna olimme hukkua omenoihin ja huononakin saimme kyllä syömäomenat kotipihasta. Vanhojen puiden lajikkeet olivat useimmat unohtuneet historian hämäriin, mutta muutama oli tunnistettavissa. Åkero on hyvin omaleimaisen näköinen sekä makuinen. Punakanelin tunnistaa jokainen. Lopuista saimme vain valaistuneita arvauksia. Joka tapauksessa oli kesä-, syys- sekä talviomeniakin reilusti yli oman tarpeen.

Tänä syksynä oli jälleen oikein kunnon omenavuosi. Meillä on Pienen pienellä Farmilla kyllä omenapuita. Ne vain ovat vasta toissavuonna istutettuja pikkutaimia. Saimme siis yhdestä puusta yhteensä noin kuusi omenaa, jotka nekin junnu pisteli poskeensa omatoimisesti ja hiukan raakana. Siinä  aikani asiaa huokailtuani otin yhteyttä vanhan talomme uusiin omistajiin ja kuinka ollakaan hekin olivat hukkumaisillaan omeniin. Saimme luvalla käydä omenavarkaissa niin paljon kuin vain jaksoimme kotiin kantaa.

Tästä se ajatus sitten lähti ja varasin ajan mehuasemalle omenoineni. 55 kg omenoita muuttui sopivasti 30 litraksi ihanaa tuorepuristettua omenamehua erään lauantaisen perheseikkailun aikana. Eikä mehuaseman taksakaan ollut päätä huimaava. Asemalla puristettu mehu voidaan joko pastöroida, jolloin omenoiden mikrobitoiminta lakkaa eikä mehu pilaannu niin helposti tai vain puristaa mehuksi ilman tätä kuumennusta. Meillä mehu meni säilytykseen pakasteeseen, jolloin mikrobit saivat jäädä mehuun ihan semmoisenaan. Pastöroitu mehu olisi säilynyt ihan kellarissakin.

Jo alunperin ajatuksena oli kokeilla osasta mehua siiderin tekoa. Niimpä haimme Prismasta käymisastian, viinihiivaa ja netistä etsimme ohjeita käymisprosessiin. Jännittävää nähdä mitä siintä tulee. Nyt omenamehu on ollut tekeytymässä jo muutaman viikon ja astian pulputtaminen on hiljennyt selvästi. Saamiemme ohjeiden mukaisesti annamme juoman vielä joitakin viikkoja olla ja sitten pullotamme siiderimme. Naapurin positiivisen näkemyksen mukaan: Jos ei vielä ollut maha sekaisin, niin kohta on taatusti.

Tästä omenaseikkailusta innoittuneena Isäntä soitti minulle eräänä päivänä töistä: ”Hei! Ostin juuri 20 omenapuuta ja 7 päärynäpuuta.” Innoissaan ei ollut edes tarkistanut lajikkeita. Osti vain Hankkijan taimitarhan tyhjäksi omenapuista. Meille ne eivät mahdu eikä maaperäkään ole oikein otollinen, mutta anopilla on joutopellon pätkä. Sinne siis tulee Pienen pienen Farmin uusin laajennus eli Hedelmätarha! Ainoa mutta asiassa on Isännän edelleen toimimaton oikea käsi. Siitä voi lyhyellä päättelyllä miettiä kuka kaivaa yksin lapioineen 27 hedelmäpuuta maahan? Ja sitten on vielä opeteltava niitä leikkaamaan. Oma Hedelmätarha ja sinne tietenkin myös mehiläisiä töihin ❤