Tältä kesältä päälimmäiseksi jää mieleen erittäin ankara kuivuus. Kastelimme ja kastelimme iltaisin useammankin henkilön voimin ja silti kasvit riutuivat. Positiivista ja hiukan yllättävää oli se, ettei meidän onnettomasta kaivon tekeleestä loppunut vesi missään kohtaa. Joudun syömään sanojani sen suhteen. Meillä onkin ihan kelpo kaivo pihalla, vaikkei vesimäärä edelleenkään nouse edes puoleen metriin.

Valtavasta taimimäärästä, jotka kasvatin talven aikana, riitti meille ja muillekin taimia. Ostettuja taimia oli ennätyksellisen vähän. Vain kasvihuoneen taimet jouduin ostamaan. Muitan vieläkin miten valtavan suurin odotuksin seurasin loppu keväästä taimien kasvamista.

Peruna: Meillä oli tänä vuonna Annabellaa, joka kasvoi hyvin ja oli melko kauniskin katsella. Söimme ne ensin pois joten hirveän isoiksi ne eivät ehtineet. Asterixia hommasin Reko-ringistä eräältä perunan kasvattajalta. Se on ihana vanha lajike, josta tulee maailman parhaat lohkoperunat. Valitettavasti rupi kiusasi näitä punaisia kaunokaisia erittäin pahasti. Nyt viimeiseksi nostetut perunat olivat lähes kaikki Asterixia ja kooltaan ne olivat valtavia.

Juurespenkki: Porkkana kärsi kaksijalkaisista tuholaisista. Lapset harvensivat porkkanat niin tehokkaasti ettei syksyllä ollut enää mitään korjattavaa satoa. Menipähän ainakin hyvään käyttöön. Punajuuri kasvoi todella nihkeästi. Ihan muutama kunnon kokoiseksi ehtinyt pääsi kasvissosekeittoon asti. Lanttua vaivasi kaalikoi tai jonkin muu vastaava. Lehdet syötiin lähes kokonaan. Onneksi jaksoivat kuitenkin kasvaa. Kymmenkunta kunnollista lanttua saatiin. Palsternakka oli ensimmäistä vaan ei viimeistä vuotta kokeilussa. Tätä olisi selvästi pitänyt harventaa vielä löyhemmäksi. Nyt juuret olivat aika pieniä. Mustajuuri oli myös uusi tuttavuus ja sitä laiton vain ihan pari rivimetriä. Sato oli juureksista varmaan parhain. Reseptiehdotuksia tästä uudesta herkusta otetaan vastaan.

Sipulit: Valkosipuleita sain yhden ja sen lahjoitin rakkaalle ystävälle. Punasipuli kasvoi paikoin jättimäiseksi ja hopeasipulikin pärjäsi hienosti. Yllättaen varmana pitämäni keltasipuli ei kasvanut juuri ollenkaan. Varret ja sipulit mätänivät ihan omineen penkkiin ennen kuin kasvu oli edes kunnolla lähtenyt alkuun. Yhtään en osaa arvata tälle syytä. Purjo ei yllättänyt positiivisesti tänäkään vuonna. Sen kasvattamista en vain osaa.

Tomaatti: Ulkona kasvimaalla kasvanut tomaatti kitui koko alkukesän ja olin varma, ettei se tuota yhtään mitään. Syksymmällä se kuitenkin intoontui ja teki useamman kymmentä ihanaa sydämen mallista tomaattia. Kasvihuoneessa tuhoa teki latvamätä. Viimeisessä kasvatussäkissä oli muurahaispesä, joka häädettiin. Sen saman säkin kaikki tomaatit kärsivät latvamädästä. Olisko murkut vahingoittaneet jotenkin tamien juuria, ettei ne saaneet vettä hyödynnettyä? Muut tomaatit tekivät pienen sadon lähinnä syksy puolella. Kasvihuonettakin olisi pitänyt kastella selvästi enemmän.

Kurkut: Kasvihuoneen kurkut tekivät hyvin satoa. Tosin kurkut olivat helposti pistävän makuisia. Tämäkin ilmeisesti kuivuuden vuoksi. Kasvimaalla en meinannut saada ainuttakaan kurkkua selviämään taimivaihetta pidemmälle. Ne vain kuolivat. Syytä en varmuudella tiedä.

Maissi: Tähkiä tuli neljästä kasvista kahdeksan. Tämä kasvi oli kesän positiivinen yllättäjä. Ensimmäisen kerran saatiin syödä oma kasvattamia maisseja.

Kaalit: Melkein jo skoolasin kaalisadon kunniaksi kesäkuun lopulla. Kirppoja ei näkynyt. Kuitenin joku muu tuholainen veteli kaalit heti kun ne kasvoivat liian isoiksi peitteensä alle. Lehtikaali selvisi jälleen, ruusukaaleissa oli jokunen maistamaton nuppu, muut kaalit olivat mennnyttä. Ei tarvinnut skoolata, muttta periksi ei anneta! Ensi vuonna uudelleen.

Muut: Pinaattia sain ensimmäisen sadon pakkaseen asti ja toisen söivät kanat. Mangoldi kasvoi kuten aina aiemminkin sata varmasti. Herneitä oli enemmän kuin kukaan jaksoi syödä. Ne kasvoivat todella hienosti.

Kurpitsat: Ihan ekaa kertaa sain kasvatettua jättikurpitsan. Se on niin hieno! Varmana nakkina pitämäni kesäkurpitsa ei tehnyt muuta kuin kuolemaa koko kesän ja myskikurpitsa teki vain yhden kappaleen. Kanat tuhosivat suurimman osan taimista jo ensimmäisen istutusviikon jälkeen.

Yrtit kasvoivat hienosti, mutta nepä eivät ole mitenkään nirsoja olosuhteiden kanssa. Yrttipenkkiin lisättiin laventelia sekä ranskalaista rakuunaa. Nyt voi keväällä jännittää lähtevätkö ne kasvamaan uudelleen. Ne ovat siinä ja siinä talvehtivatko Suomessa. Yrttipenkin käytetyin kasvi oli ylivoimaisesti minttu, mojitoita kului helteissä aika paljon.

Marjoja tuli nihkeästi. Mansikat olivat kovia eivätkä kovinkaan hyvänmakuisia. Vadelmaa tuli yhdestä puskasta todella paljon ja muista ei juuri ollenkaan. Uusia versojakin kasvoi melko huonosti. Viinimarjat ja karviaiset tekivät muutamia marjoja, mutta ne ovatkin vasta ihan pikkaisia puskia melkein taimia.

Ensi kasvukaudelle mennään taas keväällä uudella innolla. Ja pimeiden helmikuun iltojen suurena ilona on taas selailla siemenkuvastoja ja suunnitella suuria. Ensi vuonna otan askeleen kohti järjestäytymistä. Aion liittyä hyötykasviyhditykseen ja hyödyntää heidän siemenkauppaansa.