Eräs suurimmista haaveista liittyen muuttoon maaseudulle oli omakasvattama ruoka ja sen valmistaminen itse ilman eineksiä. Toki muutaman vuoden aikana, jonka olemme Farmilla olleet, on ajatus jalostunut tuosta eteenpäin, mutta se pohjimmainen idea säilyy. Vaikka tämä ei ole varsinaisesti mikään ruokablogi, koen tietyn tyyppisen ruokakulttuurin olevan olennainen osa ekologisempaa ja luonnonläheisempää elämäämme. Iso osa hukatuista resursseista liittyy ruokaan tavalla tai toisella. Siksi esittelen ajatuksiani tässä postauksessa.

Minä haluan opettaa lapsilleni mistä ruoka tulee ja mitä sen eteen tarvitsee oikeassa maailmassa tehdä. Haluan, että he tietävät miltä maistuu multainen porkkana suoraan kasvimaasta kähvellettynä ja miten perunoita kaivetaan maasta. Haluan heidän aikuisenakin muistavan, että vesiheinä on se ihana rikkakasvi, jota kanat rakastavat ja että kypsä tomaatti on pehmeä väristä huolimatta. Eniten haluan heidän kunnioittavan kaikkea elävää mitä kasvatamme ruuaksemme. Kaalia ei kunnioituksen puute kasvaessa juuri hetkauta, mutta kaikkien eläinten kaltoinkohtelu on turhaa julmuutta ja ehdottoman väärin. Haluan heidän ymmärtävän, että hyvää ruoka kasvatetaan suurella rakkaudella joko itse tai asiansa osaavien kotimaisten maajussien toimesta!

Ennen muinoin mekin olimme ihan perustavallinen suomalainen perhe varsin keskinkertaisella ruokavaliolla. Sika-nautajauhelihaa ja valmiiksi marinoitua broileria kului paljon ja kasviksia emme raaskineet ostaa, sillä ne tuntuivat kalleilta turhakkeilta kun ilmankin pärjää. Lähes joka ruoka oli ainakin osittain eineksistä kasattu. Ellei pääruoka niin ainakin sitten valmissalaatti. Lisäaineita söimme paljon, sillä arvostimme pitkää säilymistä tuoreutta enemmän. Ja totta kai hinta oli tärkeämpi kuin laatu eli halvinta mahdollista ulkomaista tuli monesti ostettua. Jossain matkan varrella hoksasin, että kotiruoka on edullisempaa ja oikeastaan ihan kivaa tehdä. Seuraavana neronleimauksena ymmärsin, että edullisuuden lisäksi se voi olla myös hyvää, terveellistä ja ekologista.

Aiemmassa ruokasuhteessamme syntyi hävikkiä niin, että oikein hävettää. Ja totta kai, jotta henkinen häpeä olisi maksimaalinen, heitimme ne sekajätteen mukana roskikseen. Ongelman pystyi tiivistämään kolmeen erityiseen kipupisteeseen. Ensinnäkin emme oikeastaan tajunneet kuinka paljon me söimme ruokaa. Kaupassa ostimme aina jääkaapin täydeltä ilman kummosempaa suunnitelmaa. Kaksi isoa ihmistä kyllä syökin paljon, mutta ei niin paljon. Ostimme ainakin puolet liikaa. Toisekseen uusavuttomina heitimme elintarvikkeet suoraan roskiin kun päiväys oli täynnä, emme edes yrittäneet arvioida olisiko se kuitenkin syötävää vielä kuten usein varmasti olisi ollut. Kolmas helmasyntimme oli, ettemme koskaan syöneet jämäruokaa eli aiemmilta ruokailuilta jääneitä ruokia. Ennemmin eineksiä kuin eilen tehty makaronilaatikko. Voi kun sitä on ollut typerä! Yhtä vanhaa on muualla tehty eines kuin kotikeittiön valmisruoka.

Nykyisin pyrimme omavaraisuuteen, mutta emme ole valmiita luopumaan lähikaupan tuomasta helppoudesta arjessa ja kyllä syömme edelleen ajoittain eineksiä. Jotkut einesateriat ovat kulttiklassikoita eikä niitä voi korvata kuten maksalaatikko tai lasten rakastamat pinaattiletut. Myös kellarin puute rajoittaa omavaraosuutta etenkin talvella.

Paljon on ruokailussamme muuttunut muutamassa vuodessa. Ensinnäkin minä suunnittelen ruokalistat ja ostan tarvikkeet suunnitelman mukaisesti. Nykyisin lista on jopa tehty Prisman hyllyjärjestyksen mukaan ja jos isäntä lähtee yksin kauppaan sisältää se jopa tarvikkeen merkin. Kuulostaa varmasti joidenkin korvaan aika moiselta turhan nysväämiseltä, mutta lue edelleen niin selostan kyllä miksi tämä kannattaa.

Aiemmin ostetun halvimman mahdollisen tuotteen on korvannut parhaiten meidän arvojen mukaiset huomattavasti kalliimmat tuotteet. Luen paljon ravinnosta ja terveydestä julkaistuja uutisia ja seuraan myös maatalouden ja ruokateollisuudesta julkisuuteen tulevia juttuja. Seuraavista kriteereistä pitää täyttyä mahdollisimman moni: kotimaisuus, luomu, e-koodittomuus, pieni hiilijalanjälki, tuottajan osuus hinnasta pitää olla suuri ja ruuan pitää olla perusterveellistä.

Teen itse ruokaa paljon. Useimpina päivinä valmistan kaksi ateriaa ihan alusta alkaen. Myös kahvipöytä tai juhlatarjoilut teen lähes aina itse. Ne maistuvat kaupan versioita paremmilta. Tosin, koska ruuhkavuodet ovat mahdottomia, teen usein useamman aterian yhdellä kertaa. Hellassahan on levyjä neljä ja uuniin mahtuu vielä jotain. Kahteen ruokaan menee vain puolet ajasta ja kerralla voi esivalmistella useamman ruuan kasvikset. Edellisilta päiviltä jääneet jämät on hyvä käyttää hyödyksi uudessa ruuassa.

Olemme sekasyöjiä, mutta käytämme kasviksia valtavasti ja ne mieluiten ostan Rekoringistä suoraan tuottajalta isompina setteinä tai paikallisesta ruokakaupasta vähintään kotimaisena ja mieluiten luomuna. Toki hedelmissä joutuu kotimaisuudesta tinkimään. Marjoja, sieniä, mehuja ja hilloja meillä on kaapit pullollaan jo valmiiksi. Viljatuotteita kuten jauhot, ryynit ja hiutaleet voi ostaa luomunakin useammaltakin tuottajalta suoraan. Pelkkää vehnää on arjestamme vähennetty reilusti. Leipä tuppaa olemaan ruista tai kauraa ja siis oikeasti näitä eikä vain vehnäleipää, jossa muita viljoja on nimeksi. Puurot ovat useimmiten kaurasta tai speltistä.

Maitotuotteet ovat lähes poikkeuksetta luomua ja itse maito purkiltaan punainen ja homogenoimaton. Suurin osa perheestämme juo kuitenkin muuta kuin maitoa. Nuorimmat tykkäävät kauramaidosta ja aikuisille käy vesi. Juustoja kuluu paljon, mutta nekin on mahdollista ostaa suoraan paikallisilta tuottajilta esim. rekon kautta.

Lihaa emme kaupasta osta kuin satunnaisen pekonipaketin kerran kuussa ja leikkeleitä, koska Isäntä pitää niistä. Broilerin syönti loppui meillä kokonaan uutisointiin niissä olevista antibioottijäämistä ja resistenteistä bakteereista. Syömämme liha on joko itse kasvatettua kalkkunaa, metsästettyä hirveä tai suoraan paikalliselta possun tai naudan kasvattajalta ostettua jalostamatonta lihaa. Jauhamme, marinoimme tai vain leikkaamme ne itse sopiviksi ennen pakastamista, jolloin käyttäminen on helppoa. Ostamme lihamme kerran tai kaksi vuodessa useamman kymmenen kiloa nautaa tai puolikas possu kerrallaan. Hinta jää näin kaupan valikoimaa edullisemmaksi.

Tässä muutamia pääpointteja miten minä yritän parhaani mukaan tarjota perheelleni laadukkaampaa, ekologisempaa ja parempaa ruokaa. Yllättävää on, että ruokalaskumme ovat pienentyneet, vaikka lapsia on syntynyt kaksi lisää, aikuiset edelleen syövät liikaa ja emäntä heittäytyy ihme hipiksi kauppareissuilla. Paljon kerralla on halvempaa kuin vähän ja usein. Pientuottaja on joskus edullisempi kuin ruokakauppa. Kasvikset ovat lihaa terveellisempiä, paremman makuisia ja edullisempia. Ja lopulta jokainen hävikiksi joutunut elintarvike on kuin seteleitä (ja maapallon riittämättömiä resursseja) heittäisi roskiin. Ja jos tämä kuulostaa työläältä, niin se sitä onkin. Ensi alkuun. Nopeasti tästä tulee rutiinia ja sitten sitä ihmettelee, miksi on kuvitellut eettisemman kotikeittiön olevan vaikeaa tai kallista. Hetkittäin uudet tiedot lisäävät tuskaa, mutta pääosin siinä lisääntyy oma viisaus sekä hyvinvointi.