Lumipuuhia ja kevään odotusta

En ole varsinainen talvi-ihminen. Onhan silloin kaunista, parhaimmillaan suorastaan säkenöivää, mutta pakkanen ja lumi aiheuttaa kaiken maailman ylimääräistä hommaa. Jotenkin mikään ei ole niin suoraviivaisen helppoa kuin kesäkelissä. Paras esimerkki tästä oli parin viikon takaa kun oli kanalan siivouksen aika. Meillä ei siivota kanalaa kunnolla kuin noin parin viikon välein. Välissä otetaan pahimpia pois ja lisätään päälle uutta kuiviketta. Kun näillä konsteilla ei enää pärjää, on aika tyhjentää kaikki kuivikkeet pois ja laittaa uudet tilalle. Tänä talvena on aina ensin saanut lapata reitin auki paskalaan. Matkaa kanalan ovelta sinne ei ole kuin joku 30 m, mutta kun siinä on ollut joka kerta reilu puoli metriä lunta. Eikä se kottikärry oikein kulje siinä hangessa emännästä puhumattakaan.

Kenenköhän selfie tämä olikaan? Teiniäiti Primadonna poseeraa mielummin kuin hautoo. Mahtaakohan tulla kummoinen äiti? Mozart on messissä muuten vaan. Aina siellä missä jotain tapahtuu tämä turha julkimo.

Siispä ensimmäiset 45 minuuttia kuluu lumen lapioimiseen, seuraavat 45 minuuttia kuivikkeiden pois ja takaisin lappaamiseen. Sitten onkin aika ruokkia linnut ja saat tehdä lumityöt kanalan ympäriltä, jotta pääsee takaseinää vasten nojaaville rehupöntöille. Lopuksi voi pelastaa takaisin kanalan lämpöön erehdyksessä hankeen lentäneen Mozard-kukon, joka toiveikkaan ulkoiluyrityksen päätteeksi seisoo lumihangen keskellä liian järkyttyneenä liikkumaan mihinkään. Se on jo niin monta kertaa lumen keskeltä pelastettu, että ukkeli alkaa olemaan sylikesy.

Kesällä puoli tuntia kestävään hommaan menee talvella kolme kertaa pidempi aika puhumattakaan tuskan hiestä hankea lapatessa. Niin ja muistinko mainita, että kun ne lumet lopulta sulavat pääsemme korjaamaan kanatarhaa, jonka verkkokatto romahti lumikuorman alle? Onneksi hevospäiviltäni tutut talviongelmat jäätyneet vedet ja kuivikkeet ei vaivaa aina plussalla olevaa kanalaa.

Jätehuollon saralla on ollut myös hiukan haasteita. Ihana rakas kompostini pääsi täyttymään ja täysi komposti myös jäätyy helposti. Jäin typeryyksissäni odottelemaan lauhempia kelejä kompostin tyhjäämiseen ja totta kai se sitten meinasi jäätyä. Lämpömittari laski jo nollaan ja sisäpuolella oleva massa pääsi jäätymään reunoilta. Alaluukun sai kuitenkin vielä auki ja kompostia pystyi hiukan tyhjentämään keskeltä, jossa oli vielä sulaa. Onneksi on kätevä Isäntä, joka viritti avoimen alaluukun eteen kiinni raksapuhaltimen ja koko komeuden päälle moninkertaisen pressun. Muutaman tunnin pöhinän jälkeen kompostia sai tyhjennettyä lisää ja lopulta koko massan sai romahdutettua alhaalle ilmaantuneeseen tyhjään tilaan. Ei muuta kuin kompostiherätettä ja uutta jätettä yläkautta sisään. Nyt puolitoista viikko tämän operaation jälkeen mittari näyttää +45 astetta ja nousee joka päivä. Luukun alta löytyy hiukan höyryävää sulaa massaa ja pinta humpsahtaa aina välillä hiukan alaspäin. Sanoisin, että operaatio pelasta komposti oli menestys.

45 astetta ja nousee! Vaikea kuvitella, että kaksi viikkoa sitten oli jäätymäisillään. Näillä näkymin ei tarvitse bokashia ostaa edelleenkään.

Facebookin mehiläisryhmissä on jo muutaman viikon ollut kuvia kevään ensimmäisistä puhdistuslennoista eli neiti pörriäisten vessareissuista talven jäljiltä. Puhdistuslennot kertovat alkavasta keväästä ja tyypillisesti niitä noin + 10 asteen lämmössä ja tyynellä kelillä. Pitihän sitä käydä omatkin kotitarhan yhdyskunnat katsomassa kun sattui olemaan vieläpä pakkasaamu ja hanki kantoi innokasta mehiläistarhaajaa. Pesät ovat ihan pihamme takalaidalla metsän puolella, eikä niille näe pihasta. Olikin melkoinen yllätys mennä paikkaan, jonne olin syksyllä pesät jättänyt ja todeta, ettei yhtäkään ollut näkyvillä. Ei edes kohoumia lumessa merkkaamassa oikeaa kohtaa. Lunta oli niin paljon, että se oli peittänyt kaiken tasaisesti. Lapiohommiksihan se meni. Pesien katon päällä oli 30 cm lunta ja kaikki pesien suuaukot hangen alla. Tosin styroxlaatikot fuskaa sen verran lämpöä, että hangen alta löytyi pesän ympäriltä aina lumiluola. Kaikkein kiukkuisin porukka sai lapiohommista tarpeekseen ja muutaman kymmenen pörriäistä uskaltautui pihalle tarkistamaan mikä niitä häiriköi. Ainakin yksi pesistä on siis vielä voimissaan ja tietenkin se on se yhdyskunta, josta saan säännöllisesti siedätystä mehiläisen pistoille. Nyt kaikkien pörriäisten kotien suuaukot on kaivettu esiin, joten vessahädän iskiessä on reitti vapaa. Vielä ei taida olla neideille mitään kerättävää, mutta kohta se paju jo aloittaa mehiläiskauden.

Lämpöisinä kevätpäivinä olen puuhaillut mehiläiskaluston kasailua ja muita valmisteluja ensi kauteen. Kyllä se kevät sieltä jo tulee ja kesä heti perässä. Viljelysuunnitelmatkin on jo tehty ja ensimmäiset siemenet laitettu kasvamaan. Hetken kun vielä malttaa odottaa. ❤

2 kommenttia artikkeliin ”Lumipuuhia ja kevään odotusta

    1. Ihanaa kevättä sinulle Tiiu! Minäkin jännäilen täällä viime kesänä tekemieni jaokkeiden kohtaloa. Joulukuun hapotuksissa oli ainakin yksi aika pienen oloinen jaoke. Onneksi tummat mehiläiset talvehtivat muutenkin hiukan pienemmällä porukalla kuin muut mehiläisrodut. Siitä tulee aika voittaja fiilis kun on onnistunut talvettamaan pörriäiset hengissä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s