Mikä Pienen pieni Farmi on?
Omavaraisuusblogien toisen yhteispostauksen aiheena on esittäytyminen ja suunnitelmien eteneminen. Aloitetaan siitä ensimmäisestä. Minä olen Susa ja kirjoitan perheeni elämästä Pienen pienellä Farmilla. Olen 30 ja rapiat päälle, osa-aikainen hoitsu, osa-aikainen opiskelija sekä enemmän kuin kokoaikainen kotiäiti. Oikeassa elämässäni Farmin ulkopuolella jonglööraan mahdottomien aikataulujen ja itse itseeni kohdistamien liian suurten vaatimusten kanssa. Farmi on minun maadoittumispaikkani, jossa stressaava ulkomaailma unohdetaan ja keskitytään elämään juuri sitä kallista ja ainutkertaista hetkeä. Farmilla sekä blogissa olen juuri se, joka toivoisin olevani.

Fyysisesti Farmi on kahden ja puolen hehtaarin metsä keskellä isompaa metsää. Meitä asuu siellä minä perheen äiti, Isäntä, jota myös isäksi kutsutaan sekä kolme alle kouluikäistä pikku farmaria. Lisäksi meillä on sekalainen setti eläimiä: vehnäterrieri Hani, kaksi kukkoa, 14 kanaa ja 9 yhdyskuntaa mehiläisiä. Kesäasukkeina on kalkkunoita. Me olemme oman metsämme pioneereja rakentamassa sinne missä kukaan muu ei ole rakentanut.
Tosiasiallisesti Pienen pieni farmi on kuitenkin paljon enemmän kuin fyysiset puitteensa. Se on ennen kaikkea meidän perheen haave omavaraisemmasta, luonnonläheisemmästä ja ekologisemmasta elämästä. Me halusimme pois elämästämme kaupungissa, myimme remontoidun talomme ja ostimme taimikon maalaiskylän laitamilta, jossa lähintä naapuria ei näe, busseja ei kulje ja vapaus ja avaruus ympärillämme on huumaava. 9 kuukauden rakennusurakan jälkeen meillä oli oma koti kaupungin ulkopuolella, kanala kanoille ja alati laajeneva kasvimaa. Nyt tätä kirjoittaessa olemme asuneet farmilla kolme vuotta.
Blogi, jota juuri luet on tarkoitettu juuri sinulle ja minullekin. Minulle se on päiväkirja puuhistamme mokineen ja onnistumisineen, asioista, joiden saavuttamiseksi olemme tehneet paljon ja joista sietää olla kiitollinen. Sinulle haluan kirjoittaa siitä miten haaveet ja tavoitteet on tarkoitettu saavutettaviksi. Tosin joskus matkalla niitä kohti voi olla muutama muuttuja matkassa. Ennen farmihaaveen toteutumista luin sivutolkulla muiden blogeja maalaiselämästä, rakentamisesta ja tee-se-itsehenkisyydestä. Silloin ajattelin, että jos joskus saan haaveeni Pienen pienestä Farmista toteen, kirjoitan vuorostani blogia muille.
Kirjoitan ja kuvaan sen mukaan mikä milloinkin on saanut huomioni. Olen nimittäin intoilija. Sekoan sata lasissa milloin mihinkin: kanoihin, mehiläisiin, puutarhaan, kierrättämiseen, käsitöihin, eettisempään kuluttamiseen ja etenkin pieniin muutoksiin meidän perhearjessamme, jotta hiilijalanjälkemme pienenisi. Isäntä on vakaampi. Hän ei lähde sinkoiluuni mukaan vaan useimmiten jarruttelee pahimpia haksahduksia. Isännän bravuureihin kuuluu myös käytännön toteuttaminen. Olemme kuin nuoruuden intoa puhkuva arkkitehti ja pitkän linjan rakennusmies. Minä suunnittelen ekotalo pumpulilinnoja ja Isäntä pelkistää suunnitelman ja rakentaa sen puusta <3. Mitä tahansa Farmilla teemmekin lapsemme pyörivät enemmän tai vähemmän ympärillä, joten blogissakin on oma osansa perhe-elämää lasten kera. Tärkeintä Farmissa on se, että se on meidän kaikkien koti.

Omavaraisuussuunnitelmien tilanne ja edistyminen
Kuukausi sitten kirjoitin ylös suunnitelmiani tälle vuodelle. Miten saavuttaisimme taas hiukan omavaraisemman elämän. Valehtelematta kuukaudessa ei ole paljoa tapahtunut. Aika on kulunut pitkälti lumitöissä, oikeissa palkkatöissä ja opiskeluiden parissa. Ensi kesän viljelysuunnitelmia olen hiukan jo hahmotellut ja yrittänyt pitää itseni lajikkeiden suhteen tiukasti kurissa epäonnistuen jälleen kuten joka vuosi. Siemeniä on tilattu jälleen vaikka naapureille jaettavaksi. Muiden bloggaajien innoittamana olen tutkinut uutta tapaa viljellä . No Dig on menetelmä, jossa maata ei ollenkaan käännetä, vaan pinnalle lisätään aina uusi kompostikerros. Ajatuksena on pitää maaperästä hellästi huolta, jolloin se puolestaan huolehtii kasvattamistani kasviksista. Tätä ajattelin kokeilla tästä kesästä eteenpäin. Palaan asiaan kunhan olen itselleni jäsentänyt asian ymmärrettäväksi.
Kotieläinten suhteen alkaisi olla aika kerätä munat koneeseen, hautomakoneeseen siis. Kanalassa kolme ensimmäistä wanna bee mammaa on jo aloittanut hautomisen. Tosin minä olen käynyt rouvilta munat ryöstämässä alta. Me olemme joka vuosi Farmilla hautoneet koneella yhden isomman satsin tipuja keväällä. Viime vuonna koneessa oli 60 munaa, joista tuli reilut 40 tipua. Joka vuosi suunnittelen nuorentavani parveamme, joista yli puolet kanoista on nyt kolme vuotiaista. Kuitenkin aina myyn nuorikoita enemmän kuin aioinkaan. En vain näköjään osaa sanoa kyselijöille ei.
Taimikasvatuksen suhteen en ole alkanut vielä hätäilemään. Meillä on kyllä paljonkin noin etelän suuntaisia ikkunoita, mutta talossa on myös koiran pentu sekä kolme uteliasta lasta. Mitä vähemmän aikaa taimet joutuvat olemaan meillä sisällä sen parempi mahdollisuus niillä on tuottaa joskus satoa. Chilit ja paprikat on jo kasvamassa koulittuina jo omiin ruukkuihinsa. Tomaateista kaksi aikaisinta sorttia on laitettu kookosnappeihin itämään. On se vaan niin koukuttavaa laittaa siemeniä multaan ja seurata kasvun ihmettä. Miten pienessä kuivassa siemenessä voi olla kaikki materiaalit sekä geneettinen informaatio pienen taimen kasvattamiseksi? Joka kevät minä jaksan tätä samaa asiaa ihastella. Maailma on sitten ihmeellinen, sille joka sitä jaksaa pysähtyä hämmästelemään.

Ihana kun kevät on jo näin pitkällä. Muutama kuukausi enää mehiläishommien alkuun ja kasvimaalla kykkimiseen, En malta odottaa! Tästä kaudesta tulee varmasti mahtava.
Käythän kurkkaamassa myös muiden yhteispostaukset #suuntana omavaraisuus -sarjassa. Minä ainakin aion ottaa ISON kupin teetä ja tabletin kuistille ja lukea mitä muissa blogeissa on kuukauden aikana puuhattu ❤
Päivitysilmoitus: Suuntana omavaraisuus mutta millainen porukka täällä suunnistaa - Korkeala
Päivitysilmoitus: Omavaraisuus: Inventaario pakastimessa
Voiko siemeniä olla koskaan liikaa? kysyy nim. ajattelin ihan vähän viä tilata (toista kertaa) lisää 😀
TykkääTykkää
Osallistuitko maatiaiskanasen siemenkirjeeseen? Siellä oli aarteita.
TykkääTykkää
Nyt on kyllä varmaan pakko itsekin laittaa tomaatteja tulemaan. Viime keväänä minulla oli niitä kaikki paikat täynnä ja sitten ei riittänytkään kasvatustilaa kaikille 😀
TykkääTykkää
Mie jaoin viime keväänä ylimääräiset taimet kavereille kasvatukseen. Etenkin valmiiksi istutuksiksi tehdyt tomaatti plus jokin yrtti oli pidettyjä. Miulla oli siinä jokin ulkokasvatukseen tarkoitettu pensastomaatti.
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: Punainen mökki ja perunamaa - Iso-orvokkiniitty
Ihanaa uudisraivaajahenkeä. Tunnistan itseni tuossa intoilijassa, sinkoilen päätäpahkaa uusiin projekteihin ja mies taustalla huokaa ja rakentelee vanhoja loppuun..
Hitsin kanala kun ei ole vielä valmis, joudun olemaan näillä näkymin kesän vielä ilman kanoja, miten sellaisen voi kestää???
TykkääTykkää
Facebookissa pyörii aina välillä parodia tekstejä hevosnaisten mies reppanoista. Vielä ei ole näkynyt vitsejä hullujen kananaisten tai omavaraistelijoiden puoliso raasuista… Mutta tosiaan en osaisi kuvitella enää elämää ilman kanoja. Kyllä ne kuuluu oleellisesti meidän pakettiin.
TykkääTykkää
Mahtavan kuuloinen haave, joka on teillä toteutunut. Kangasmetsä on niin minun suosikki, tuoksuu ihan erityiselle. Viljely voi tosissaan vaatia omia järjestelyitä, mutta onnistuu varmasti siitä huolimatta.
TykkääTykkää
No-dig tai No-tilling ovat todella varteenotettavia menetelmiä. Rikkaruohot on syytä saada kuriin alta sitä ennen. Kompostimulta on ihan parasta!
TykkääTykkää
Meillä piha on kuorittua metsämaata eikä siinä oikein kasva edes rikat ellei siihen heitä multakekoa. Jännityksellä odottelen mitä tapahtuu kun no dig –penkkiä alkaa kyhäämään siihen. Jos ei kasva niin ainahan voin pistää pihan rahoiksi myymällä hiekkaa ja kallioo😁🙃
TykkääTykkää
Teillä on kyllä todella tekemisen meininkiä, kun olette rakentaneet ja nyt kehitätte omavaraisuutta useamman pienen lapsen kanssa. Ihailen 🙂
Tuo no-dig menetelmä on alkanut kiehtomaan, mahtava akun niin moni aikoo sitä kokeilla. Jään kytikselle millaisia vinkkejä aiheesta jaatte 🙂
TykkääTykkää
Se onkin yksi tämän blogiyhteistyön aarteita kun useampi kokeilee samaa asiaa ja sitten jaetaan kokemuksia. Mie oon ihan liekeissä siitä kun olen löytänyt saman henkisiä ihmisiä. Tavallisempien kavereiden keskuudessa sitä vaikuttaa ajoittain hiukan höpsähtäneeltä. 😜🙃
TykkääTykkää
Tiesin teillä olevan mehiläisiä mutta en osannut ajatella, että noin paljon. Oikeastaan en kyllä edes tiedä onko se paljon? Mehiläiset ei ole vielä päässyt valtaamaan sydäntäni eikä aivojakaan vaikka pölyttäjiä tarvitsen.
TykkääTykkää
Teillä on varmasti tarpeeksi elukoita ilman mehiläisiäkin. Miun piti jotain kehitellä kun ei ole sitä vanhaa navettaa johon tehdä eläinsuojia eikä peltoa missä laiduntaa. 9 pesää on enemmän kuin harrastelija tarvitsee ja vähemmän kuin rahallisesti olisi järkevää. 😁
TykkääTykkää
Sinäpä osasit sanoa sen, mitä minä olisin halunnut sanoa, vaan en osannut. Maadoittumispaikka – sitä todellakin. Ei meilläkään vielä hötkyillä taimikasvatusten kanssa – täällä on maa niin kylmää, että ehtivät kaikki rojottaa liikaa pituutta, jos nyt jo aloittelee. Olette mukavan pitkällä kaikessa, tuosta on hyvä edetä!
TykkääTykkää
Minäkin joka talvi ajattelen, että tänä vuonna en aloita taimikasvatusta niin aikaisin. Jotenkin se päätös ei vaan koskaan pidä. Ensimmäisenä aurinkoisena kevätpäivänä on taimet aina tulossa.
TykkääTykkää
Voi miten mukava on lukea nuorista innokkaista ihmisistä, jotka toteuttavat haaveitaan.
TykkääTykkää
Vielä mukavampaa on kuulla tulleensa luokitelluksi nuoreksi ihmiseksi kun tuo ohitettu 30v hiukan ahdistelee ajoittain 🙂
TykkääTykkää
Täällä kans yksi intoilija, hoi! Tänään iski ahdistus kun edellinen remppakin on kesken ja nyt pitäis heti äkkiä puhkasta uusi oviaukko. Katoin jo kaupasta sopivan ovenkin. Sitten tuli kiukku ja ahdistus ja hetken päästä keksin syyn. Alati kasvava to do -lista. Täytyy henkäistä syvään ja todeta, että jos se vielä syksyllä tai edes kuukauden päästä tuntuu hyvältä ajatukselta niin sitten voi asiaan palata. Toistaiseksi vedän sen yli listalta! 😃
Missä päin Suomea teidän farmi muuten sijaitsee?
TykkääLiked by 1 henkilö
Mie niin muistan tuon remppakiireen ja ahdistuksen meidän aiemmasta projektista. Meillä oli kaupungissa rintamamiestalo, joka purettiin runkoon asti sisältä kokonaan, vaihdeltiin huoneiden paikkoja ja kasattiin sitten uudet sähköt, putket ja kaikki pinnat. Turhauttavaa kun pitäisi NYT HETI saada visiot toteen eikä toteuttava osapuoli/lompakko/muuta olosuhteet salli sitä.
Me ollaan koko meidän 10 v parisuhteen ajan rakennettu tai remontoitu jotain ja nyt yritetään opetella elämään pienempien projektien kanssa. Talon sijaan rakennetaan kasvihuonetta tai tehdään pihaa. Melkoinen parisuhdekriisi muuten sekin kun ei olekaan yhteistä kaiken ajatuksen nielevää projektia.
Pienen pieni Farmi sijaitsee Valkealassa. Se on pohjoisin osa Kouvolaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Heh, kuulostaa niiiiin tutulta, terveisin toinen hurahtaja! 😀 Olen aivan samaa maata, innostun asioista helposti ja vain rytinä kuuluu, kun alan intoilla uusista asioista. Sitten tulee mies, joka ei innostu taas juuri mistään, vaan himmailee ja harkitsee niin kauan, että minä ehdin kärsimättömänä jo unohtaa koko jutun. Mutta se on just hyvä näin, ties mistä löytäisimme itsemme sekoilemasta, jos olisimme molemmat samanlaisia tuuliviirejä 🙂
Teidän elämänne ja farminne kuulostaa niin lokoisalta siellä metsän keskellä. Mahtavia juttuja olette saaneet aikaan.
TykkääTykkää
Isäntä aina välillä vetää hiukan hernettä nenään tästä minun jatkuvasta intoilusta, mutta oikeasti se on melkoinen energian lähde. Väitän, että paljon jäisi tekemättä jos molemmat olisivat täysin jalat maassa, pää täynnä rajoituksia ja järkeä. 🙂
TykkääTykkää
Onnistuisikohan kommentointi vihdoin (yritin eilen kolme kertaa, ja aina meni pieleen – johtui kylläkin ihan omista salasana/selain-jutuista eikä todennäköisesti tästä blogistasi 🙂 )
Mutta siis – mehiläiset ja niiden kuulumiset myös tänä vuonna teidän farmilla kiinnostaa! Haaveena on omat mehiläiset joskus isona, kun torpallani on niitä elänyt kauan sitten ja kasvillisuus olisi niille varmaan aika oivallista.
TykkääTykkää
Teillä on noita mehiläisiä paljon! Meille on tulossa ehkä yksi pesä ensi kesänä ja sekin pelottaa. Lähinnä epäonnistuminen!
TykkääTykkää
Olen huomannut, että monesti tarhaaja puuhaa mitä luulee oikeaksi ja mehiläiset tekevät kuten luonto on tarkoittanut. Kaikista kotieläimistä mehiläiset tuntuvat parhaiten sietävän toheloa hoitajaa. Kannattaa liittyä mehiläishoitajien Facebook ryhmään. Siellä oppii paljon ihan vain keskusteluita seuraamalla ja apuakin pääsee kysymään.
TykkääTykkää
Piti ihan käydä tutkimassa, mitä kanoja teillä on. Eli siis maatiaisia, tosi komean näköinen parvi. Olen jo yrittänyt ottaa selvää, mistä sitten saisi jotain maatiaistipuja, kun meillekin saadaan kanala tehtyä. Täältä päin saa vain tavallisia tuotantokanojen jälkeläisiä.
TykkääTykkää
Hei!
Olethan käynyt katsomassa listan säilytysohjelmaan kuuluvista poikastuottajista? Löytyy ihan googlella tai Luken sivuilta. Sieltä minä aikoinaan bongasin meidän läheltä Iittiläisten poikastuottajan. Toinen vaihtoehto on huhuilla Facebookin munanettiryhmässä. Siellä liikkuu maatiksiakin paljon.
TykkääTykkää
Teidän innostuksenne asioihin pystyi aistimaan ruudun tälläkin puolella. On teillä monta juttua meneillään! Jään innolla seuraan taipalettanne. 🙂
TykkääTykkää
Ja minä puolestani tutustun tuohon teidän jätevesiprojektiin. Tiedän aiheesta hävettävän vähän, vaikka Isäntä myy noita tarpeita.
TykkääTykkää
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Hyvä, että eksyin tänne. Taidanpa jäädä seuraamaan. 🙂
TykkääTykkää
Ihanaa, että blogi miellyttää 🙂
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: Osittainen omavaraistalous - ku ite tekee
Olipas hauskaa lukea kirjoitus, jonka voisin kuvitella päåsseen näppiksille omasta suustakin 😀 Pystyin samaistumaan niin kaikkeen, että väkisinkin hymyilyttää. Ihana postaus!
TykkääTykkää
Kiitos kaunis kehaisusta!
TykkääTykkää
Se on jännä, miten joka vuosi tulee siemeniä hankittua ihan läjäpäin, vaikka kuinka päättää ettei niitä niin paljoa hanki 🙂
TykkääTykkää