#Suuntanaomavaraisuus: Esittäytyminen ja etenevät suunnitelmat

Mikä Pienen pieni Farmi on?

Omavaraisuusblogien toisen yhteispostauksen aiheena on esittäytyminen ja suunnitelmien eteneminen. Aloitetaan siitä ensimmäisestä. Minä olen Susa ja kirjoitan perheeni elämästä Pienen pienellä Farmilla. Olen 30 ja rapiat päälle, osa-aikainen hoitsu, osa-aikainen opiskelija sekä enemmän kuin kokoaikainen kotiäiti. Oikeassa elämässäni Farmin ulkopuolella jonglööraan mahdottomien aikataulujen ja itse itseeni kohdistamien liian suurten vaatimusten kanssa. Farmi on minun maadoittumispaikkani, jossa stressaava ulkomaailma unohdetaan ja keskitytään elämään juuri sitä kallista ja ainutkertaista hetkeä. Farmilla sekä blogissa olen juuri se, joka toivoisin olevani.

Minä ja minulle tärkeitä asioita.

Fyysisesti Farmi on kahden ja puolen hehtaarin metsä keskellä isompaa metsää. Meitä asuu siellä minä perheen äiti, Isäntä, jota myös isäksi kutsutaan sekä kolme alle kouluikäistä pikku farmaria. Lisäksi meillä on sekalainen setti eläimiä: vehnäterrieri Hani, kaksi kukkoa, 14 kanaa ja 9 yhdyskuntaa mehiläisiä. Kesäasukkeina on kalkkunoita. Me olemme oman metsämme pioneereja rakentamassa sinne missä kukaan muu ei ole rakentanut.

Tosiasiallisesti Pienen pieni farmi on kuitenkin paljon enemmän kuin fyysiset puitteensa. Se on ennen kaikkea meidän perheen haave omavaraisemmasta, luonnonläheisemmästä ja ekologisemmasta elämästä. Me halusimme pois elämästämme kaupungissa, myimme remontoidun talomme ja ostimme taimikon maalaiskylän laitamilta, jossa lähintä naapuria ei näe, busseja ei kulje ja vapaus ja avaruus ympärillämme on huumaava. 9 kuukauden rakennusurakan jälkeen meillä oli oma koti kaupungin ulkopuolella, kanala kanoille ja alati laajeneva kasvimaa. Nyt tätä kirjoittaessa olemme asuneet farmilla kolme vuotta.

Blogi, jota juuri luet on tarkoitettu juuri sinulle ja minullekin. Minulle se on päiväkirja puuhistamme mokineen ja onnistumisineen, asioista, joiden saavuttamiseksi olemme tehneet paljon ja joista sietää olla kiitollinen. Sinulle haluan kirjoittaa siitä miten haaveet ja tavoitteet on tarkoitettu saavutettaviksi. Tosin joskus matkalla niitä kohti voi olla muutama muuttuja matkassa. Ennen farmihaaveen toteutumista luin sivutolkulla muiden blogeja maalaiselämästä, rakentamisesta ja tee-se-itsehenkisyydestä. Silloin ajattelin, että jos joskus saan haaveeni Pienen pienestä Farmista toteen, kirjoitan vuorostani blogia muille.

Kirjoitan ja kuvaan sen mukaan mikä milloinkin on saanut huomioni. Olen nimittäin intoilija. Sekoan sata lasissa milloin mihinkin: kanoihin, mehiläisiin, puutarhaan, kierrättämiseen, käsitöihin, eettisempään kuluttamiseen ja etenkin pieniin muutoksiin meidän perhearjessamme, jotta hiilijalanjälkemme pienenisi. Isäntä on vakaampi. Hän ei lähde sinkoiluuni mukaan vaan useimmiten jarruttelee pahimpia haksahduksia. Isännän bravuureihin kuuluu myös käytännön toteuttaminen. Olemme kuin nuoruuden intoa puhkuva arkkitehti ja pitkän linjan rakennusmies. Minä suunnittelen ekotalo pumpulilinnoja ja Isäntä pelkistää suunnitelman ja rakentaa sen puusta <3. Mitä tahansa Farmilla teemmekin lapsemme pyörivät enemmän tai vähemmän ympärillä, joten blogissakin on oma osansa perhe-elämää lasten kera. Tärkeintä Farmissa on se, että se on meidän kaikkien koti.

Talvinen kuva farmilta. Olemme kirjaimellisesti keskellä kuivaa kangasmetsää. Ei ole kaikkein helpoin paikka viljellä kotitarpeiksi, mutta haasteethan on tehty voitettaviksi 🙂

Omavaraisuussuunnitelmien tilanne ja edistyminen

Kuukausi sitten kirjoitin ylös suunnitelmiani tälle vuodelle. Miten saavuttaisimme taas hiukan omavaraisemman elämän. Valehtelematta kuukaudessa ei ole paljoa tapahtunut. Aika on kulunut pitkälti lumitöissä, oikeissa palkkatöissä ja opiskeluiden parissa. Ensi kesän viljelysuunnitelmia olen hiukan jo hahmotellut ja yrittänyt pitää itseni lajikkeiden suhteen tiukasti kurissa epäonnistuen jälleen kuten joka vuosi. Siemeniä on tilattu jälleen vaikka naapureille jaettavaksi. Muiden bloggaajien innoittamana olen tutkinut uutta tapaa viljellä . No Dig on menetelmä, jossa maata ei ollenkaan käännetä, vaan pinnalle lisätään aina uusi kompostikerros. Ajatuksena on pitää maaperästä hellästi huolta, jolloin se puolestaan huolehtii kasvattamistani kasviksista. Tätä ajattelin kokeilla tästä kesästä eteenpäin. Palaan asiaan kunhan olen itselleni jäsentänyt asian ymmärrettäväksi.

Kotieläinten suhteen alkaisi olla aika kerätä munat koneeseen, hautomakoneeseen siis. Kanalassa kolme ensimmäistä wanna bee mammaa on jo aloittanut hautomisen. Tosin minä olen käynyt rouvilta munat ryöstämässä alta. Me olemme joka vuosi Farmilla hautoneet koneella yhden isomman satsin tipuja keväällä. Viime vuonna koneessa oli 60 munaa, joista tuli reilut 40 tipua. Joka vuosi suunnittelen nuorentavani parveamme, joista yli puolet kanoista on nyt kolme vuotiaista. Kuitenkin aina myyn nuorikoita enemmän kuin aioinkaan. En vain näköjään osaa sanoa kyselijöille ei.

Taimikasvatuksen suhteen en ole alkanut vielä hätäilemään. Meillä on kyllä paljonkin noin etelän suuntaisia ikkunoita, mutta talossa on myös koiran pentu sekä kolme uteliasta lasta. Mitä vähemmän aikaa taimet joutuvat olemaan meillä sisällä sen parempi mahdollisuus niillä on tuottaa joskus satoa. Chilit ja paprikat on jo kasvamassa koulittuina jo omiin ruukkuihinsa. Tomaateista kaksi aikaisinta sorttia on laitettu kookosnappeihin itämään. On se vaan niin koukuttavaa laittaa siemeniä multaan ja seurata kasvun ihmettä. Miten pienessä kuivassa siemenessä voi olla kaikki materiaalit sekä geneettinen informaatio pienen taimen kasvattamiseksi? Joka kevät minä jaksan tätä samaa asiaa ihastella. Maailma on sitten ihmeellinen, sille joka sitä jaksaa pysähtyä hämmästelemään.

Kuva Pixabay. Omat tomaatit ei vielä ole tässä vaiheessa 🙂

Ihana kun kevät on jo näin pitkällä. Muutama kuukausi enää mehiläishommien alkuun ja kasvimaalla kykkimiseen, En malta odottaa! Tästä kaudesta tulee varmasti mahtava.

Käythän kurkkaamassa myös muiden yhteispostaukset #suuntana omavaraisuus -sarjassa. Minä ainakin aion ottaa ISON kupin teetä ja tabletin kuistille ja lukea mitä muissa blogeissa on kuukauden aikana puuhattu ❤

Farmer to beeh

Urban Farming kaupunkiviljely

Tsajut

Sarin puutarhat

Maalaiskaupungin piha

Laura eli Javis

Ku ite tekee

Metsäläisten elämää

Riippumattomammaksi

Korkeala

Saman otavan alla

Airot ulapalla

Villa Koira

Torpan Tyttö

Caramellia

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Luomulaakso

Kohti laadukkaampa elämää

Rakkautta ja maanantimia

Iso-Orvokkiniitty

Jovelan talopäiväkirja

Mrs Sinn

37 kommenttia artikkeliin ”#Suuntanaomavaraisuus: Esittäytyminen ja etenevät suunnitelmat

  1. Päivitysilmoitus: Suuntana omavaraisuus mutta millainen porukka täällä suunnistaa - Korkeala

  2. Päivitysilmoitus: Omavaraisuus: Inventaario pakastimessa

  3. Päivitysilmoitus: Punainen mökki ja perunamaa - Iso-orvokkiniitty

  4. Ihanaa uudisraivaajahenkeä. Tunnistan itseni tuossa intoilijassa, sinkoilen päätäpahkaa uusiin projekteihin ja mies taustalla huokaa ja rakentelee vanhoja loppuun..

    Hitsin kanala kun ei ole vielä valmis, joudun olemaan näillä näkymin kesän vielä ilman kanoja, miten sellaisen voi kestää???

    Tykkää

    1. Facebookissa pyörii aina välillä parodia tekstejä hevosnaisten mies reppanoista. Vielä ei ole näkynyt vitsejä hullujen kananaisten tai omavaraistelijoiden puoliso raasuista… Mutta tosiaan en osaisi kuvitella enää elämää ilman kanoja. Kyllä ne kuuluu oleellisesti meidän pakettiin.

      Tykkää

      1. Tessa

        Mahtavan kuuloinen haave, joka on teillä toteutunut. Kangasmetsä on niin minun suosikki, tuoksuu ihan erityiselle. Viljely voi tosissaan vaatia omia järjestelyitä, mutta onnistuu varmasti siitä huolimatta.

        Tykkää

    1. Meillä piha on kuorittua metsämaata eikä siinä oikein kasva edes rikat ellei siihen heitä multakekoa. Jännityksellä odottelen mitä tapahtuu kun no dig –penkkiä alkaa kyhäämään siihen. Jos ei kasva niin ainahan voin pistää pihan rahoiksi myymällä hiekkaa ja kallioo😁🙃

      Tykkää

  5. Satu *

    Teillä on kyllä todella tekemisen meininkiä, kun olette rakentaneet ja nyt kehitätte omavaraisuutta useamman pienen lapsen kanssa. Ihailen 🙂

    Tuo no-dig menetelmä on alkanut kiehtomaan, mahtava akun niin moni aikoo sitä kokeilla. Jään kytikselle millaisia vinkkejä aiheesta jaatte 🙂

    Tykkää

    1. Se onkin yksi tämän blogiyhteistyön aarteita kun useampi kokeilee samaa asiaa ja sitten jaetaan kokemuksia. Mie oon ihan liekeissä siitä kun olen löytänyt saman henkisiä ihmisiä. Tavallisempien kavereiden keskuudessa sitä vaikuttaa ajoittain hiukan höpsähtäneeltä. 😜🙃

      Tykkää

    1. Teillä on varmasti tarpeeksi elukoita ilman mehiläisiäkin. Miun piti jotain kehitellä kun ei ole sitä vanhaa navettaa johon tehdä eläinsuojia eikä peltoa missä laiduntaa. 9 pesää on enemmän kuin harrastelija tarvitsee ja vähemmän kuin rahallisesti olisi järkevää. 😁

      Tykkää

  6. Sinäpä osasit sanoa sen, mitä minä olisin halunnut sanoa, vaan en osannut. Maadoittumispaikka – sitä todellakin. Ei meilläkään vielä hötkyillä taimikasvatusten kanssa – täällä on maa niin kylmää, että ehtivät kaikki rojottaa liikaa pituutta, jos nyt jo aloittelee. Olette mukavan pitkällä kaikessa, tuosta on hyvä edetä!

    Tykkää

      1. Täällä kans yksi intoilija, hoi! Tänään iski ahdistus kun edellinen remppakin on kesken ja nyt pitäis heti äkkiä puhkasta uusi oviaukko. Katoin jo kaupasta sopivan ovenkin. Sitten tuli kiukku ja ahdistus ja hetken päästä keksin syyn. Alati kasvava to do -lista. Täytyy henkäistä syvään ja todeta, että jos se vielä syksyllä tai edes kuukauden päästä tuntuu hyvältä ajatukselta niin sitten voi asiaan palata. Toistaiseksi vedän sen yli listalta! 😃

        Missä päin Suomea teidän farmi muuten sijaitsee?

        Liked by 1 henkilö

      2. Mie niin muistan tuon remppakiireen ja ahdistuksen meidän aiemmasta projektista. Meillä oli kaupungissa rintamamiestalo, joka purettiin runkoon asti sisältä kokonaan, vaihdeltiin huoneiden paikkoja ja kasattiin sitten uudet sähköt, putket ja kaikki pinnat. Turhauttavaa kun pitäisi NYT HETI saada visiot toteen eikä toteuttava osapuoli/lompakko/muuta olosuhteet salli sitä.

        Me ollaan koko meidän 10 v parisuhteen ajan rakennettu tai remontoitu jotain ja nyt yritetään opetella elämään pienempien projektien kanssa. Talon sijaan rakennetaan kasvihuonetta tai tehdään pihaa. Melkoinen parisuhdekriisi muuten sekin kun ei olekaan yhteistä kaiken ajatuksen nielevää projektia.
        Pienen pieni Farmi sijaitsee Valkealassa. Se on pohjoisin osa Kouvolaa.

        Liked by 1 henkilö

  7. Heh, kuulostaa niiiiin tutulta, terveisin toinen hurahtaja! 😀 Olen aivan samaa maata, innostun asioista helposti ja vain rytinä kuuluu, kun alan intoilla uusista asioista. Sitten tulee mies, joka ei innostu taas juuri mistään, vaan himmailee ja harkitsee niin kauan, että minä ehdin kärsimättömänä jo unohtaa koko jutun. Mutta se on just hyvä näin, ties mistä löytäisimme itsemme sekoilemasta, jos olisimme molemmat samanlaisia tuuliviirejä 🙂

    Teidän elämänne ja farminne kuulostaa niin lokoisalta siellä metsän keskellä. Mahtavia juttuja olette saaneet aikaan.

    Tykkää

    1. Isäntä aina välillä vetää hiukan hernettä nenään tästä minun jatkuvasta intoilusta, mutta oikeasti se on melkoinen energian lähde. Väitän, että paljon jäisi tekemättä jos molemmat olisivat täysin jalat maassa, pää täynnä rajoituksia ja järkeä. 🙂

      Tykkää

  8. Onnistuisikohan kommentointi vihdoin (yritin eilen kolme kertaa, ja aina meni pieleen – johtui kylläkin ihan omista salasana/selain-jutuista eikä todennäköisesti tästä blogistasi 🙂 )
    Mutta siis – mehiläiset ja niiden kuulumiset myös tänä vuonna teidän farmilla kiinnostaa! Haaveena on omat mehiläiset joskus isona, kun torpallani on niitä elänyt kauan sitten ja kasvillisuus olisi niille varmaan aika oivallista.

    Tykkää

    1. Olen huomannut, että monesti tarhaaja puuhaa mitä luulee oikeaksi ja mehiläiset tekevät kuten luonto on tarkoittanut. Kaikista kotieläimistä mehiläiset tuntuvat parhaiten sietävän toheloa hoitajaa. Kannattaa liittyä mehiläishoitajien Facebook ryhmään. Siellä oppii paljon ihan vain keskusteluita seuraamalla ja apuakin pääsee kysymään.

      Tykkää

  9. Piti ihan käydä tutkimassa, mitä kanoja teillä on. Eli siis maatiaisia, tosi komean näköinen parvi. Olen jo yrittänyt ottaa selvää, mistä sitten saisi jotain maatiaistipuja, kun meillekin saadaan kanala tehtyä. Täältä päin saa vain tavallisia tuotantokanojen jälkeläisiä.

    Tykkää

    1. Hei!
      Olethan käynyt katsomassa listan säilytysohjelmaan kuuluvista poikastuottajista? Löytyy ihan googlella tai Luken sivuilta. Sieltä minä aikoinaan bongasin meidän läheltä Iittiläisten poikastuottajan. Toinen vaihtoehto on huhuilla Facebookin munanettiryhmässä. Siellä liikkuu maatiksiakin paljon.

      Tykkää

  10. Päivitysilmoitus: Osittainen omavaraistalous - ku ite tekee

Vastaa käyttäjälle marketta Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s