Talven aikana on tullut seurattua useampaakin puutarhablogia, joissa ensimmäiset esikasvatettavat on jo laitettu multiin joulukuussa. Viime keväänä lupasin itselleni, etten tänä vuonna tee itseäni ihan kahjoksi taimieni hoidon kanssa vaan laitan vain muutaman taimen ja nekin mahdollisimman myöhään. Ihan vain pari pientä tai isoa siementä itämään.

Lupauksestani huolimatta olen jo laittanut ensimmäiset siemenet kookosnappeihin kasvamaan. Chilit ja paprikat kylvin helmikuussa ja pari tomaattilajiketta nyt maaliskuussa. Aiempina vuosina olen ostanut pitkän esikasvatuksen vaativat kasvit suoraan taimina ihan vain laiskuuttani. Paprikoiden ja chilien kanssa olin hämmästynyt siemenpussin sisällöstä. Nehän ovat siemenlajitelmien kalliimmasta päästä ja niissä on siemeniä vain kolmeen tai neljään kasviin. Kummallista puutarhurille, joka on tottunut siementen määrän olevan rivimetreinä eikä kappaleina.

Meillä on ideaalitilanne esikasvattaa taimia, sillä talomme julkisivu osoittaa kaakkoon ja on käytännössä lattiasta kattoon lasia. Jos luonnonvaloa vain on saatavilla niin meille sitä sisälle kyllä tulee. Ikkunan ääreen mahtuisi useampia metrejä pöytiä täynnä taimia. Ainoa ongelma on talon muut asukit. Isännän on vaikea ymmärtää, miksi kaikki huonekalut pitäisi siirtää syrjään koko kevääksi, lapset eivät ymmärrä mikseivät he saa vapaasti hosua taimien kanssa ja 6 kk koiran pentu luultavasti viihtyisi taimien kanssa hyvän aikaa kunnes ne olisi kaikki entisiä. Pienet vihreät ystäväni onkin suojattu tällä hetkellä sisäkasvihuoneeseen, joka on nostettu häkkisänkyyn. Vielä yksikään yli-innokas puutarhuri ei ole päässyt niihin käsiksi. Paitsi tietysti minä itse.

Inhoan pienten taimien koulimista eli siirtoa kimppakylvöstä yksittäisiksi taimiksi omiin purkkeihinsa. Minusta tuntuu, että olen kuin norsu posliinikaupassa ja tuhoan pienet kasvien alut. Tämän vuoksi käytän kookosnappeja ja laitan niihin pääsääntöisesti kaksi siementä, joista toisen nyppään pois jos molemmat itävät. Kookosnappi istutetaan ruukkuun sellaisenaan eikä pikkutaimia tarvitse nypätä irti missään vaiheessa. Kirjoitin viime keväänä taimikasvatuksesta kookosnappien kanssa enemmän. Sen voit lukea tästä.

Tämän kevään ihanin uusi asia oli Maatiaiskanasen järjestämä siemenketjukirje. Toinen kirje kiersi maatiaskanasen lukijoiden kesken ja toinen bloggaajien kesken. Kirjeessä oli alkupakettina aiemman vuoden siemeniä ja jokainen osallistuja oli ottanut sieltä haluamansa ja lisännyt sekaan itselleen tarpeettomia siemeniä. Kasvin lajia ei oltu mitenkään rajattu, mutta itämiskelpoisia siementen tuli olla. Minulle saapuessaan paketissa oli eri sortteja useamman kymmentä ja lajikirjoa niin kukkien kuin hyötykasvienkin puolelta. Voi sitä riemua kun oletat postin tuovan sinulle laskuja ja saatkin Ison kirjeen verran puutarhaunelmia.

Ja kyllähän sieltä ketjukirjeestä tarttui matkaan yhtä sun toista. Kukista otin kylvöihin muutamia unikkolajeja, kesäharsoa sekä neilikoita. Hyötykasveista löysin sopivia paprikoita, tomaattia, vesikrassia, rukolaa ja salaattia. Tilalle meni seuraavaa onnekasta odottamaan hyötykasvien siemeniä. Varmaan aika tarpeetonta hehkuttaa miten mahtavaa oli tutkia googlen kanssa eri kukkalajeja ja yrittää arvioida mitkä voisivat menestyä meillä. Olo oli kuin ipanalla karkkikaupassa isin Visa taskussa. Jos joskus tarjoutuu tilaisuus osallistua vastaavaan kiertokirjeeseen niin suosittelen sitä syvästi. Aivan ihana tapa löytää ja jakaa uusia kasvituttavuuksia muiden kanssa!

Tämän kevään ja kesän kylvosuunnitelmat alkavat olemaan valmiina. Kasveja näyttäisi tulevan jälleen niin paljon, että uusille kasvualustoille tulee tarvetta. Kädet ja selkä kaipaavatkin jo lapio ja kottarihommiin. Puutarhailu on parasta liikuntaa ja aivojen nollausta ikinä! Tälle vuodelle oli tarkoitus keskittyä vain tärkeimpiin hyötykasveihin, mutta selatessa tuota suunnitelmaa eteenpäin sieltä löytyy kyllä kaikkea muutakin.

Miten sitä jaksaakin olla joka vuosi aivan liekeissä pienistä taimista ja uusista kylvöistä. Järki ( ja paras ystäväni) sanoo, että siinä on taas työtä ihan tarpeeksi, mutta kärsimätön puutarhuri ei maltaisi millään odottaa, että pääsee aloittamaan. Jos laiska töitään luettelee niin hulluko niitä ehdoin tahdoin itselleen haalii? #tulejokevät