Saman Otavan alla on norjassa asuvan suomalaisnaisen ihana blogi, jossa käsitellään puutarhan hoitoa, omavaraisuutta, luontoa ja hitaampaa arkielämää. Hienojen kuvien ja hiukan erilaisen näkökulman lisäksi löysin viime kirjoituksista myös puutarhahaasteen, josta ajattelin ottaa kopin. Kymmenen kysymystä, kymmenen faktaa puutarhastani olkaa hyvät:

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni

On vaikeaa laittaa lapsuuden muistoja aikajanalle ja päättää mikä muistoista on kaikkein varhain. Kukaan sukulaisistani ei ole mikään superpuutarhuri. Äitini ja molemmat mummoni ovat sitä lapsuudessani jonkin verran harrastelleet: mummot ruuan kasvatus edellä ja äitini ajoittain kai omaksi huvikseen.

Muistan joskus alle kouluikäisenä äitini kasvimaan talomme pihasta. Se oli savimaa, jolle ei oltu tehty mitään maanparannustoimenpiteitä. Ihmettelin miten pehmeä maa oli muuttunut kivikovaksi ja halkeilleeksi, vaikka vieressä oli vihreää nurmikkoa ja valtavan iso pihakoivu. Vihreä piha ja aavikko vierekkäin.

2. Vahvuuteni puutarhurina

Intoa minulla piisaa, vaikkein aina välttämättä taitoa tai järkeä vastaavissa määriin. Lapsenomainen innostuminen on henkinen voimavara, jota ei kannata aliarvioida. Sillä mennään vähintään yhtä pitkälle kuin sisulla. Joskus minusta tuntuu, että on ihan hyväkin kun ei etukäteen tiedä kuinka paljon jonkin asian tekeminen oikeastaan vaati työtä.

Tieto-taitojen saralla on vaikea arvioida mikä olisi vahvuuteni. Itsestäni tuntuu, etten tiedä mistään juuri mitään ja mitä enemmän opin sen paremmin tajuan miten vähän mistään mitään tiedän. Itsestäni tuntuu kummalliselta kun joku ystävistäni soittaa ja kysyy neuvoja puutarhan suhteen. Toistaiseksi heillä on ollut kysymyksiä, joihin olen osannut vastatakin.

3. Haasteeni puutarhurina

Isäntä sanoisi tähän, että terveen järjen puute 🙂 . Minulle on ajoittain hankalaa arvioida mihin kaikkeen aikani ja energiani riittävät. Kaikkea pitäisi saada ja heti. Kasveista joka vuotinen haasteeni ovat purjo ja kaalit. Ne eivät vain koskaan onnistu, vaikka mitä amerikan temppuja yrittäisin.

4. Unelmieni puutarha

Aiemmin haaveilin runsaasta ja monikerroksisesta keijupuutarhasta, jossa mikään ei olisi symmetristä ja kasveja olisi tuhansittain. Pienen pieni Farmi on kuivalla kankaalla, joten se siitä. Nykyisin haaveilen monimuotoisesta hyötypuutarhasta, jossa pölyttäjät on huomioitu siellä täällä.

Joka talvelle pitää olla jokin hurahtamisen kohde, johon uppoutua haaveilemaan ja opiskelemaan asiaa. Tälle talvelle se on ollut Charles Downing ja No Dig- menetelmä. Illalla lasten mentyä nukkumaan olen katsonut tuntitolkulla Youtube-videoita puutarhagurun omalta kanavalta. Nyt ei puutu enää kuin kevät ja kuorma-autollinen muutaman vuoden vanhaa kompostia.

5. Puutarhakirja pöydälläni:

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:

Kasvimaalla on aina siellä sun täällä kehäkukkia. Osittain ne alkavat olemaan itsekylväytyneitä. Ihan perus kirkaan oranssi on minusta kaikkein kaunein. Tiedän hävettävän vähän kehäkukan hyödyntämisestä ja se onkin yksi tämän kesän opettelun aiheita. Olen useammast ablogista lukenut kehäkukkavoiteesta ja sitä on opeteltava tekemään.

7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:

Puutarhastani löytyy aina ruohosipulia. Tämän hetkisessä yrttipenkissä kasvaa jo useampi tupsu, mutten silti koskaan ehdi käyttää omakasvattamaa ruohosipulia mihinkään. Lapset ehtivät aina ensin syömään koko sadon sitä mukaan kun sitä kasvaa. He istuvat maassa yrttipenkin vieressä ja mussuttavat ruohosipulia puolisenkin tuntia ihan rauhassa. Joskus sukulaistäti ihmetteli miten meidän lapset haisee niin kovin sipulille 🙂

Tälle vuodelle ajattelin lisätä sekä kiinansipulia että ruohosipulia kukkapenkkien tyhjiin kohtiin. Kukkivana tämä kasvi on varsin komea.

8.Paras puutarhavinkkini:

Äijien työporukoissa puhutaan perssauhujen ottamisesta ja asennuskaljojen nauttimisesta. Oleellisinta näissä tavoissa on, että välillä laitetaan työkalut syrjään ja istutaan alas. Puutarhurille tämä on myös tärkeää. Istu siis joskus kesken töiden johonkin alas ja ihaile jo saavuttaamaasi kätten työtä. Tunne ylpeyttä omasta puutarhastasi ja tarkistele kaikkea jo tekemääsi sen sijaan, että luettelet päässäsi loputonta työlistaasi. Lista pään sisältä ei häviä mihinkään, mutta motivaatio sen lyhentämiseen saa boostia jo saavutetuista puutarhaunelmista.

Puutarha ei missään nimessä saa olla paikka suorittaa ja vain mekaanisesti tehdä työtä. Sitä työelämä tarjoaa tarpeeksi. Puutarhassa maadoitutaan ja pysähdytään seuraamaan jotain paljon itseään suurempaa. Luonto kulkee omaa polkuaan ja kasvattaa kaunista satoaan omaan tahtiinsa. Me voimme hiukan sitä avittaa eikä yhtään sen enempää.

9. Lempipuutarhatyökaluni:

Tämä on helppo! Ei ole elämää ilman kottikärryjä.

10. Mottoni

Jossei kohta ala hiekkakankaalla puutarha kohta kasvamaan, voin aina myydä sen eteenpäin hiekka- ja murskekuormallinen kerrallaan.

Muita samaan haasteeseen vastanneita löytyy alta:

Korkeala

Kah-villakoira

Iloa Kasveista

Harmaa Torppa

Morgenstjerna

Sorakukka

Maatiaiskananen

Varmuusvara

Maalaiskaupunginpiha

Puutarha on jokaiselle omanlaisensa elämys. Harvassa on ihmisiä, joille kaunis puutarha ei aiheuta minkäänlaista tunnetta.