Mehiläisiähän hoidetaan vain sulan maan aikaan. Etenkin kesällä eikös? Tästä päätellen mehiläishoitajat voivat talven viettää sohvalla jalat ojossa hunajaa nautiskellen. Näin minä ainakin kuvittelin ennen omien mehiläisten saapumista Pienen pienelle Farmille. Elokuussa kerätään loput hunajat pois ja sitten heipat aina huhtikuulle asti. Little did I know…

Elokuun heippojen jälkeen on pesillä käyty joulukuussa torjumassa punkkia uudemman kerran ja nyt maaliskuussa olen kiertänyt kaivamassa pesien suuaukot esiin lumen alta. Kun ne hiukan vielä lumesta vapautuvat (toivottavasti pian) käyn uuden kierroksen tarkistamassa pesien painosta, että niillä on varmasti ruokaa jäljellä vielä kevääksi. Painon tarkistamiseen voisi käytää esimerkiksi kalapuntarin tyyppistä mittausvälinettä, mutta minä olen ihan käsipelillä nostanut pesää takareunasta ja siintä yrittänyt arvioida ravitsemustilannetta. Puhdistuslennon jälkeen voi kevyen tuntuisille pesille antaa ruokaa esimerkiksi ruokataikinana.

Puhdistuslento on se hetki kun mehiläiset tulevat siihen tulokseen, että talvi on ohitse ja ulkona uskaltaa piipahtaa jo. Siisteinä neiteinä ne eivät ulosta pesäänsä vaan odottavat koko talven jalat ristissä. Keväisen, tuulettoman kelin ja noin 10 asteen lämpötilassa ne käyvät pihalla asialla. Siinä on hangella läikkä poikineen kun koko pesä käy tarpeillaan. Kaupunki alueella täytyy toivoa, etteivät neidit osu naapurin pyykkeihin.

Kevään kohokohta sekä suurin stressin nostattaja on tarvikelistan kasaaminen, noutaminen ja ennen kaikkea sen maksaminen. Mehiläisten harrastaminen ei ole ilmaista etenkään harrastusta aloittaessa tai sitä laajentaessa. Pienen pienen farmin mehiläiset ovat nyt kolmatta kesää ja joka vuosi olen tarvikkeisiin ainakin 1500 laittanut. Ensimmäisena vuonna varmaan tuplasti.

Tarvikkeita myydään useammassakin paikassa, mutta ei lähelläkään Kymenlaaksoa. Ne saisi myös tilattua toimitettuna kotiin, mutta pienten lasten äitinä on ihanaa varata lapsille hoitaja koko päiväksi ja lähteä road-tripille neljän tunnin ajomatkan päähän. Kun ottaa vielä Isännän mukaan, niin sehän melkein kuin treffit. Päästiin syömäänkin ulkona kun otettiin drive in -ruokaa matkalta 🙂

Isännän pakettiautoa tarvitaan matkaan, vaikkei hän itse suostuisikaan lähtemään. Tämän kevään ostoslista ei ollut mitenkään massiivinen, muttei siltikään mahtunut maasturin paksiin. Styroxiset kevytosastot ovat onneksi sen verran kevyitä, että isompikaan kuorma ei auton jousia rasita. Kesällä tilaan uudemman kerran tavaraa pörriäishommiin, mutta ne saa posti tuoda. Luultavasti tarvitse vielä lisää pesälaatikoita, hunajalle purkkeja ja tietenkin loppuvuotta ajatellen punkin torjuntatökötit.

Olen varmaan maininnutkin, että meillä harrastuksia haittaa tilan puute. Meillä on ulkovarastona vain alle 12 neliön hirsiaitta. Siellä on valtavasti tavaraa ja minun pikkuinen mehiläisverstaani. Eli muutama puinen pesälaatikko pieneksi hyllyksi kasattuna, vanha hoitopöytä, jonka päällä on langoituslauta sekä heppa-ajoilta peräisin oleva arkku. Näillä tasoilla on toistaiseksi pärjättävä. Varastossa olevat tarvikkeet ovat Isännän työpaikalla lämpimässä hallissa. Edestakaisin kuljettaminen ja kotona tarvittavien tavaroiden ennakoiminen on hiukan haastavaa, mutta sillä mennään mitä tähän mennessä ollaan saatu kasaan. Monella ei ole hirsiaittaakaan.

Tällä hetkellä mehiläisverstaalla on menossa kaluston kasaaminen. Satojen kehien (kuvassa pöydällä) kasaaminen irtolistoista, langoittaminen ja vahan laittaminen vie aikaa näin käsipelillä tehtynä. Yhteen pesälaatikkoon minä laitan yhdeksän kehään ja pesälaatikoita tarvitaan kesän aikana monta kymmentä. Sarjatuotannolla ja aivot narikassa siis. Pesälaatikot tulevat myös palapelinä, mutta niiden kasaamisen aloitan hiukan myöhemmin. Styrox-laatikot on pakko maalata ja teen sitä mielummin kun kelit on hiukan lämmenneet. Maalaamaton laatikko ei kestä auringon paahdetta. Talven jälkeen on oikeastaan ihan kiva naputella verstaalla ovi auki, ilman hanskoja ja kuunnella keväistä linnun laulua.

Yritän saada mahdollisimman paljon hommia alta pois, sillä huhtikuun 10. päivän jälkeen hautaudun pääsykoekirjoihin ja kurkistan niistä muualle vasta maaliskuun puolen välin jälkeen. Blogissa voi olla hiukan hiljaista sillä ajan jaksolla. Yhdestä ihanuudesta kömmin kuitenkin koneen ääreen kirjoittamaan varmasti. Meillä on ikäänkuin ”munat uunissa” ja hiukan ennen pääsiäistä odotamme kanalaan perheen lisäystä.

Nyt kuitenkin kaikille lukijoilleni IHANAA kevättä. Muistattehan, että 1.4 tulee taas #suuntanaomavaraisuus yhteispostaus. Tällä kertaan aiheena ovat lähdemateriaalit eli mistä kukakin bloggaaja etsii ideoita, inspiraatiota ja kovia faktoja puuhailuunsa.