Tällä kertaa yhteispostauksessa kirjoitetaan työskentelyn taustamateriaalista eli kirjoista/videoista/kursseista/guruista, joista ammennamme inspiraatiota ja oppia omaan tekemiseen, ja totta kai kirjotetaan myös suunnitelmien etenemisestä. Linkit muiden bloggaajien inspiraation lähteille löytyvät tuttuun tapaan lopusta.

Sehän on varmaan jo tullut kaikille selväksi, että olen parantumaton intoilija. Haksahdan milloin mihinkin ja sitten on laitettava aina koko pakka täysin uusiksi uusimman idean mukaisesti. Viimeiset pari talvea olen kuluttanut valtavat määrät mehiläisistä kertovaa materiaalia ja unissanikin nähnyt kesäpäivänä lentäviä mehiläisiä siellä täällä. Yksi suurimmista inspiraation lähteistäni oli eräs kanssabloggaaja. Löysin hänen bloginsa etsiessäni tietoa mehiläisten hoidosta kokemuksena faktojen sijaan. Koska maailmalla on hassu tapa toimia, on tämä kyseinen blogi nykyisin osa #suuntanaomavaraisuus -yhteispostausta. Lauran uuden blogin Wannabee Farmarin löytää täältä.

Tämän talven Guruni ei ole mehiläismaailmasta vaan hyötypuutarhasta, ja hän on myös tulosta blogimaailmasta. Jossain ohimennen lukemassani facebook-keskustelussa mainittiin mies nimeltä Charles Dowding ja No Dig -menetelmä kasvattaa hyötykasveja puutarhassa. Laiskalle puutarhurille kaivamisen unohtaminen kuulosti niin houkuttelevalle, että ei muuta kuin asiaan perehtymään.

Charles on britti puutarhuri, joka kasvattaa hiukan kotipuutarhaa isommalla alalla yhtä sun toista vihannesta. Hän uskoo maaperän voimaan kasvattaa hyvä sato kunhan maata ja sen luontaista mikrobitoimintaa ruokitaan kompostilla. Kasvualustat päälystetään valmiilla kompostilla ja kasvit kylvetään tai istutetaan siihen. Maaperän rakennetta ei koskaa rikota kääntämällä tai muuten kaivamalla. Pinnan alla maaperällä on oma rakenteensa, johon kuuluvat matojen kolot, edellisten vuosien kasvien juuret, sienikasvustot ja muut ihmissilmälle näkymättömät rakenteet. Häiritsemätön kasvimaa on kiinteän tuntuinen, hyvin vettä läpäisevä ja kasvien helppo kasvaa. Parhaana puolena kääntämättömässä ja kompostilla ravitussa maassa ei kasva juurikaan rikkakasvit, jotka ovat tämän britti herran mukaan vain häirityn maaperän ongelma. Ei siis tarvitse kitkeä yhtä paljon kuin tavallisilla menetelmillä. Maan hyvän vesitalouden vuoksi viljelykset eivät keväällä ui ja kesällä kasteluntarve on pienenpi. Eikös kuulostakin täydelliseltä? Hankaluudeksi jää: Mistä saisi kuorma-autollisen valmista kompostia? Ei taida yksi lämpökompostori paljoa auttaa. Niille, joita asia jäi kiinnostamaan suosittelen tutustumaan guruni Youtube-kanavaan.

#Suuntanaomavaraisuus suunnitelmien eteneminen

Lumimäärä vielä hiukan häiritsee harrastuksia. Ei pääse rakentamaan, ei maata muokkaamaan eikä oikein muutakaan isoa. Siispä ulkona olen lähinnä kasannut mehiläiskamoja ja yrittänyt vauhdittaa kevättä lappaamalla kasvihuoneen rakennuspaikkaa lumesta vapaaksi.

Onneksi kevätkelit ovat hellineet pilkkijöitä. Omavaraisuutta on tavoiteltu kalastuksen muodossa useampanakin päivänä. Tosin ei ole Ahti aina pannuahvenia antanut tai edes muuta saalista. Kylän omissa pilkkikilpailuissakin ehdittiin piipahtamaan ja Isäntä meni ja voitti koko kisan. Madekeittoa ei tältä talvelta saatu, mutta kyllä pannuahvenet korvaavat yhden sopan. Minulle pilkkiminen on erityisen antoisaa liikunnan kannalta, sillä jostain käsittämättömästä syystä inhoan kaloihin koskemista. Juoksen siis pitkin jäätä kala koukussa jonkun pelastavan enkelin luokse, joka suostuu saaliini koukusta irrottamaan ja kiljun ja pompin pitkin jäätä kun kalat yllättäen sätkivät jaloissa lojuvassa pussissa. Tästäkin pienestä hankaluudesta huolimatta rakastan kalastamista lähes joka muodossa. Joskus on jopa hauskempaa jos ei ihan kaikki muumit ole laaksossa.

Sisällä tomaattien ja paprikoiden taimet kasvavat hienosti ikkunalla. Ostin tälle vuodelle lisäksi kasvilampun, sillä en ole aiemmin kasvattanut näin aikaisin laitettavia kasveja. Polttimo ja erikseen ostamani ”lamppu” maksoivat karvan alle 20 yhteensä ja on lisävalosta ollut hyötyä. Nyt on kylvettynä viisi sorttia paprikaa, yhdeksää eri tomaattia, kolmea chiliä ja laventelia. Vielä olisi paljon laitettavaa ja tällä viikolla onkin ruvettava hommiin sen tiimoilta.

Hankikannosta innostuen olen käynyt jälleen toiveikkaana mehiläispesiä tarkistelemassa ja viime lauantaina ainakin kahdella pesällä oli hiukan lentoa. Tosin hanki on edelleen pesien katon tasalla ja se hankikantokin oli hiukan pettävää. Noin joka viides askel kesti hangen pinnalla ja muut humpsahtivat yli polven. Siinä sitä inspiraatiota taas mitattiin kun pahrusin sen muutaman kymmenen metriä pihan perälle pesiä tarkistamaan. Hanilla oli ainakin hauskaa juosta mukana, kun minä olin ajoittain hangessa rähmälläni ja koiraa hanki kantoi.

#suuntanaomavaraisuus

Tässä vielä kanssabloggaajien linkit ja vinkit omavaraisuuteen. Ihanan monta eri näkökulmaa samaan asiaan. Minulle ainakin alkaa muodostumaan jo selvät omat lempparit, mutta totta kai luen ne kaikki!

Urban Farming

Harmaa torppa

Tsajut

Sarin puutarhat

Korkeala

Jovelan talopäiväkirja

Maalaiskaupungin piha

Riippumattomammaksi

Kohti laadukkaampaa elämää

Metsäläisten elämää

Sorakukka

Laura eli Javis

Maatiaiskanasen Elämää

Rakkautta ja maanantimia

Palokankaan pientila

Alussa oli Vehkosuo

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi

Iso-Orvokkiniitty

Villa Koira

Mrs Sinn

Torpan Tyttöi

Ku ite tekee

Luomulaakso

Saman otavan alla

Caramellia

Airot ulapalla

Villa Kotiranta