Eräs tärkeimmistä perusarvoista pienen pienellä farmilla on etenkin minulle mahdollisimman suuri omavaraisuusaste siihen järkevästi aikaa, energiaa ja rahaa satsaten. Kaikkea ei kannatakaan itse tuottaa, mutta jokainen itse kasvatettu porkkana on kotiin päin. Niin ja sitten myös tietää täsmälleen miten se on kasvatettu. Minusta on parempi kasvattaa kirjaimellisesti paskassa kuin kyllästää ruoka kemiallisilla lannoitteilla ja torjunta-aineilla.

Tässä postauksessa käyn läpi omavaraisuutta ensin pienillä panostuksilla ja loppupäästä hiukan jo isommillakin satsauksilla. Kaikki nämä keinot ovat toteutettavissa tavallisten ihmisten tavallisessa arjessa ja ihan keskikerto tietotaidolla. Toivottavasti ainakin joku lukijoistani saa omavaraistelun kokeiluun sen viimeisen tarvittavan innostuksen kipinän. 

Luonnonantimet

Lapsuutemme mustikoita keräävät ja sienestävät mummot olivat aivan asian ytimessä, luonto ympärillämme on täynnä terveellistä ravintoa. Villivihannekset ovat taas supermuodikkaita ja niitä saa nykyisin salonkikelpoisesti ravintola-annoksinakin, ja parasta on että ravintoloiden lisäksi niitä kasvaa ihan omalla pihalla ja lähimetsässä.

Esimerkiksi nokkonen on valtavan monikäyttöinen ja ravintoarvoltaan aarre, ja siellä täällä rehottava vuohenputki on suurta herkkua. Monta vuotta vuohenputkea vastaan taistellut kotipuutarhuri voi jopa ottaa pienet kicksit vastustajansa syömisestä. Ainoa ongelma on, rikatkin voivat loppua omasta pihasta jos niitä liian tehokkaasti hyödyntää. Tällöin naapuri varmaan ilomielin luopuu omistaan jos vain joku ne tarjoutuu pois viemään.

Pienen pienen Farmin välittömässä läheisyydestä löytyy ainakin mustikoita ja puolukoita, vadelmaa, lakkoja, juolukoita sekä monipuolisesti eri sieniä. Loppukesä ja syksy tarkoittaa meille montaa metsäretkeä eväineen. Parasta on, että tarpeeksi rennolla asenteella lapsilla on aidosti hauskaa pusikossa.

Etenkin marjoja kannattaa opetella hyödyntämään. Yksikin ämpärillinen kerättyjä mustikoita on varsinainen aarre, ensin tuoreeltaan, ja sitten lopulta talvella pakkasesta kaivettuna. Eikä itse keräten hinnan takia jää marjat käyttämättä toisin kuin jos ne olisi aina ostettava kaupasta.

Pienviljely avomaalla tai ruukuissa

On helppoa kehuskella kasvattavansa kaiken itse jos asuu maatilalla, jossa on tilaa, koneita ja muutakin viljelyä. Meillä on tilaa, muttei multaa. Hyvin harva elää semmoisissa olosuhteissa, ettei kerta kaikkiaan voi mitään kasvattaa. Meille ratkaisu oli ostaa multaa ja sekoittaa sitä maaperään tai rakentaa kohopenkkejä. Kaupungissa voi hyödyntää parveketta, pihaa tai noin suunnilleen eteläistä ikkunaa. Innokkaimmat kaupunkiviljelijät vuokraavat viljelypalstan.

Jos tilaa on paljon voi viljellä mitä vain: Perunaa, porkkanaa, mansikoita jne. Avomaalla hyvässä paikassa voi onnistua melkein mikä vain. Kannattaa kuitenkin lähteä pienesti liikkeelle, sillä se minkä valtavassa innostuksen puuskassa saa keväällä rakennettua vaati hoivaa pitkin kesää, myös kun innostus on jo lopahtanut. Ystäväni, joka ei ole valmis käyttämään paljoa aikaa ruuanviljelyyn, teki mansikka- ja vadelmaviljelmän. Ne hoituu perustamisen jälkeen superhelposti. Äitini korvasi amppelikesäkukat amppelitomaateilla. Ovat muuten kauniitakin täydessä tomaattilastissa.

Paras vinkki on kuitenkin hyödyntää jo olemassa olevia kukkapenkkejä ja laittaa kukkien sekaan kasviksia. Monivärinen mangoldi näyttää ja maistuu upealta, Ruusupapu kasvaa peittämään säleikön köynnösruusua nopeammin ja perennojen väliin mahtuu varmasti ruohosipuli sinne ja lamopinaatti tänne. Jos pihalla on avokomposti, kannattaa siihen istuttaa kurpista.

Kerrostalo parvekkeella voi viljellä ruukuissa. Varsinkin sopivaan ilman suuntaan oleva lasitettu parveke on suorastaan kasviparatiisi: Perunat ämpärissä, tomaatit ja mansikat amppelissa, paprikat ja kesäkurpitsat saaviin ja kurkkuja tai herneitä kiipeämään säleikköön. Sekaan muutamia ihanasti tuoksuvia yrttejä ja syötäviä kukkia, joita voi käydä tuoreeltaan napsimassa keittiöön. ❤ Melkein toivoisin, että minullakin olisi tämmöinen parveke. Istuisin siellä päivät pitkät elämää ihaillen.

Kalastaminen

Kalastamisen aloittaminen vaatii hiukan opettelua ja välinehankintoja, mutta on se arvoista. Jossei itse niin innosta kalaa syödä, niin kannataa nyt ainakin kerran kesää käydä onkikalat vaikka naapurin kissalle hakemassa. Suomen järvet ovat pääsääntöisesti alikalastettuja, joten siitä vain vesistöä hoitamaan vapa kädessä. Kaupassa maltaita maksava ahven on kenen tahansa kalastettavissa ympäri Suomen ja maussa se voittaa kassilohen koska vain.

Lähijärvi on meille vielä pieni mysteeri. Olemme siellä uistelleet monena kesänä ennen lapsiparven kasvamista kolmikoksi. Kalastaa voisi paljon monimuotoisemminkin. Kiireisen arjen keskellä ehdimme muutaman kerran pilkille ihan aikuisten kesken ja saalistakin saimme. Vuoden ekoja pannuahvenia ei voita mikään ellei sitten madekeitto. Keväällä ja kesällä voi uittaa katiskoita tai verkkoja ja tietenkin erilaisia vavan perässä olevia pyydyksiä. Mato-onkiminen on Suomessa ainoa kalastusmuoto, johon ei tarvita maksullisia lupia tavallisissa vesistöissä.

Kasvihuoneviljely

Siinä missä aiemmat vinkit olivat ainakin osittain ilmaisia, niin nyt alkaa alkuinvestointeihin mennä jo hiukan rahaakin. Kasvihuone maksaa on se sitten itse tehty tai kaupan valmisversio, mutta on hyvä muistaa, ettei uutta tarvita joka vuosi. Hyvällä huolenpidolla se kestää pitkään.

Kasvihuone mahtuu usein pieneenkin pihaan, sillä niitä on perinteisen mallin lisäksi esimerkiksi seinää vasten kasattavia kaappimaisia malleja. Pääsääntöisesti se mikä kasvaa avomaalla, kasvaa myös kasvihuoneessa, joten jos tomaatit ja kurkut on tärkeimmät, voi huoletta jättää kasvimaan tekemättä ja kasvattaa kaiken kasvihuoneessa. Eipähän rusakot ainakaan syö salaatteja. Hyönteispölytteiset kasvit tarvitsee itse pölyttää vaikka vesivärisudilla. Meillä lapset hoitavat sen homman.

Kanala

Viimeinen helposti toteutettava omavaisuus vinkki vaatii jo hiukan säänsuojaa. Kananmunat ovat terveyspommeja ja niitä on melko hauskaakin tuottaa kotipihassa. Moni ottaakin nykyään kesäkanoja pieneen tarhaan, jossa on koppi kanoille suojaksi. Vähintään puolet hauskuudesta on kanojen puuhien seurailussa, ne on kerrassaan koomisia otuksia, ja aika usein kesäkanalan pitäjä päätyykin syksyn tullen tekemään talvikanalaa, koska on niin tykästynyt hoidokkeihinsa.

Kuntien säännökset vaihtelevat, mutta aika monessa taajamassa saa pitää kanoja omassa pihassaan pienimuotoisesti. Kanalauma tarvitsee tosin kukon elääkseen lajityypillistä elämää ja joskus kukko on naapureiden mielestä liian kova ääninen. Kanat ovat helppohoitoisia, edullisia pitää ja hankkia sekä hauskoja veijareita. Kuten kaikkien eläinten kohdalla kannattaa kuitenkin ottaa hoidosta etukäteen selvää ja muistaa, että kesäkanojen kanssa syksy tulee aina lopulta ja silloin on kanojen omistajan velvollisuus huolehtia eläimilleen olot talveksi.

 

Kevät ja pihasuunnitelmat kutkuttelevat monessa kodissa, joten mitäpä jos tänä kesänä kasvattaisitkin jotakin ihan itse lautaselle asti? Takaan, että siitä tulee ihan voittajafiilis!