Maadoittumisen vaikeus

Viimeiset viisi viikkoa olen lukenut pääsykokeisiin pää sauhuten, minimoinut muun elämän, nukkunut, liikkunut ja syönyt huonosti, ja ollut lähes tulkoon valmis epätoivoisiin tekoihin, joka kerta kun jokin tavallisen arjen pikku seikka on sotkenut lukutahtini. Nyt pääsykokeet on ohi ja jäljellä on enää usean viikon piiiiitkä kidutus, ennen kuin tulokset julkaistaan. Henkisesti huomaan olevani aivan loppu ja jotenkin suunnaton. Monta viikkoa elämäni on omassa päässäni päättynyt pääsykoepäivään, en ole osannut edes kuvitella mitään sen pidemmälle. Niin iso ja merkittävä on ollut ajatus opiskelemaan pääsystä. Nyt tämän jakson loputtua en oikein löydä enää itseäni oman pääni sisältä, en osaa maadoittua.

Hellepäivät on rankkoja pienelle karvakasallekin

Minulle maadoittuminen on pienten arkisten asioiden kanssa puuhamista, semmoista mikä tulee jostain syvältä aivojen perukoilta ilman että sitä tarvitsee edes miettiä. Kitkeminen, haravoiminen, neulominen tai koiran kanssa lenkkeily ovat täydellisiä esimerkkejä asioista, joita ruumis tekee samalla kun mieli vaeltaa vapaana. Nyt huomaan, etten osaa rauhoittua minkään tekemiseen, vaihdan työtä kymmenen minuutin välein, enkä oikein saa mitään aikaiseksi. Keskittymiskyvyn lisäksi muisti tuntuu olevan aivan ylikuormitettu. Ellei Isäntä muistuttaisi en muistaisi hakea edes lapsia hoidosta. Vanha kunnon suorittaja Susa on tainnut suorittaa itsensä ylikuntoon jälleen. Loppuun palamisesta tuskin voi vielä puhua, mutta tauon paikka olisi varmasti.

Viime kuukausi on ollut rankka koko perheelle. Kyllä sen huomaa, että koko ajan ollaan menty vajaalla miehityksellä. Lapset ovat kurittomia, kiukkuisia ja tekevät töllön töitä lopulta ihan vain huomiota saadakseen, Hani syö vaivalla kasvattamiani taimia tylsyyden vuoksi ja Isäntä on varsinainen päivänsäde jouduttuaan handlaaman tämän sirkuksen. Joku äitiä muistuttava hahmo ilmestyy iltapäivällä esiin tekemään ruuan ja muuten istuu omassa huoneessa tulpat korvissa lukkojen takana lukemassa. Lopulta tämä päättyy niin, että kellään ei ole yhtään kaunista ajatusta muista perheen jäsenistä.

Seuraavat viikot aionkin ottaa rauhallisemmin, tehdä rästissä olleita pihahommia, saada kevään ekan rakennusprojektin maaliin, olla joskus lasten kanssa ihan läsnäkin, hoitaa mehiläiset, istuttaa perunat ja hoitaa kasvimaan kylvökuntoon. Ja kyllä kuulostaa minusta ihan lomalta, pitkä lista hommia, joita voi tehdä aivot narikassa ja omaan tahtiin puuhaten, ei aikatauluja tai muille ihmisille tilivelvoitteita. Jottei ihan todellisuus pääse unohtumaan, niin näyttää palkkatöitäkin olevan luvassa normaaliin tapaan.

Lohduttava ajatus, että kohta osaa taas vetää henkeä ja antaa pulssin rauhoittua. Työntää kädet multaan, pysähtyä ja keskittyä laskemaan montako kertaa käki kukkuu sekä kuskata kottikärryillä miljoona kuormaa sinne tänne ja tuonne. Voi taas olla lapsille äiti ja Isännälle vaimo ilman lyhytpinnaista tiuskimista ja jatkuvaa aikataulupaniikkia. Tein itselleni pyhän lupauksen, että aion jopa pestä ja kammata koiran. Sitä on Pienen pieni Farmi minulle, loputon lista pientä puuhaa, jonka tekemisestä tulee niin hyvä fiilis.

Kolme vuotta sitten pelastin kaupasta roskiin menevän nahistuneen ruukkunarsissin. Muistaakseni maksoin siitä jonkin nimellisen korvauksen. Nyt se sama kukka ilahduttaa joka kevät yrttipenkissä.

PS: Laitan tämän tekstin kuvitukseksi näkymiä meidän pihalta. Aloitin maadottumisen kiertelemällä kameran kanssa ja ihmettelemällä mitä alkava kesä on tuonut esille. Löysin ihanuuksia, uutuuksia ja paljon vanhoja tuttuja, jotka olin unohtanut.

4 kommenttia artikkeliin ”Maadoittumisen vaikeus

  1. Nyt pidetään peukut pystyssä Sinulle, että puurtaminen avaa oven oikikseen. Tuloksia odotellessa mikä tahansa puuhailu puutarhassa on mitä parhainta maadoittumista. Itselläni kaiken kruunaa, jos vielä pääsee tyhjentämään kompostin.

    Tykkää

    1. Minusta on hauska ajatus, että puutarhurit ovat sen verran kummallista kansaa, että tykkäävät möyhiä kakkaa. Jotenkin se asettuu minun maailman kuvaani entisenä heppatyttönä oikein loistavasti 🙂 .
      Minäkin yritän pitää mielialaa korkealla tuloksia odotellessani. Tuntuu, että osa jännityksestä karisi harteilta jo aiheesta blogiin kirjoittaessa.

      Tykkää

  2. Maadotan itseni kun aika menee nopeasti tai hitaasti. Silloin on aika laittaa siemeniä multaan ja huomata kuinka kasvu alkaa. Talvella keskityin huimasti aikaa vievään papereiden pyöritykseen niin pistin siemenet multaan ja kasvun ihme alkoi. Tosin se ajattu asia junnaa vieläkin paikoillaan mutta kohta saa omia tomaatteja.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Viheltäjä Korkeala Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s