Tänä keväänä olen ottanut itselleni aikaa ja vapautta opiskella, kehittää itseäni monellakin saralla. Massiivisen pääsykoeurakan lisäksi olen käynyt omavaraisuuttakin läheltä hipovia kursseja, ja joka kerta tullut kotiin intoa ja ideoita puhkuen. Usein uudet hienot ideat jäävät joko kokonaan toteuttamatta tai vain muhimaan jonnekin tietoisuuden takalaidoille, usein tämä on ihan puhtaasti resurssikysymys, jälleen puuttuu joko aikaa tai rahaa tai molempia.

Vaikka kaikkia ideoita ei pääsisikään toteuttamaan, ei uuden oppiminen ole koskaan hukkaan heitettyä energiaa. Minä intoilijana saan valtavasti uutta puhtia jokaisesta käymästäni kurssista, jokainen uusi tiedon murunen saa minut latautumaan uudelleen ja haaveilemaan taas uusista etapeista Pienen pienellä Farmilla.

Tälle keväälle on mahtunut kolme erilaista oppimismatkaa, jokainen eri aiheesta. Ensimmäisenä kävin Elimäen ihanalla vanhalla puukoululla opettelemassa ruuan tuottamista sisällä Kasvun ihme ikkunalaudalla -kurssilla. Kyseinen kurssi on yhteinen puutarha-projektin osanen. Täällä ei istuttu kynä sauhuten penkissä, vaan oltiin kädet mullassa ja puuhattiin rennosti koko joukko toisillemme tuntemattomia naisia.

Kylvimme syötäviä kasveja milloin mihinkin astioihin, puhuimme idättämisestä ja luovasta kasvisten kasvattamisesta. Ikkunalauta- ja parvekeviljelijällä tämä kurssi oli varmasti erittäin antoisa, ja sain minäkin siitä paljon ajatuksia ja ideoita, vaikka meillä kotona onkin kohta varmaan porttikielto kasveilla sisälle, kun taimikasvatus on hiukan karannut lapasesta.

Kevään isoin kurssikokonaisuus oli kaksi päiväinen Suomen mehiläishoitajienliiton siitepöly- ja propoliskoulutus. Usein ajatellaan, että mehiläiset tuottavat vain hunajaa, mutta saa sieltä yhdyskunnasta kerättyä muitakin superihania herkkuja, ja näitä muita ihania tämä koulutus koski. Minähän olen aivan liekeissä uusista mahdollisuuksista. Mehiläisleipää ja propolista eli kittivahaa meillä ainakin kerätään tänä kesänä hunajan lisäksi. Siitepölyn kerääminen pitää valittavastí jättää ensi kesälle, sillä siihen tarvitaan lisäkalustoa, johon ei juuri nyt ole ylimääräisiä pelimerkkejä.

Mitä enemmän mehiläistuotteisiin tutustuu, sitä enemmän niihin ihastuu ja sitä paremmin ymmärtää kokonaisuutena miten kattavan osan tarvittavista ravintoaineista niistä on mahdollista saada. Ihanat, ahkerat pikku pörriäiset ❤

Viimeisimpänä kurssina kävin yhden illan verran kuuntelemassa valtavan ispiroivaa Karoliinaa, naista #villipihlaja nimisen yrityksen takana. Kurssin aiheena oli villivihannekset aloittelijoille. Karoliina oli valinnut kuusi monikäyttöisintä, turvallisinta ja helpointa villivihannesta meille opeteltavaksi: nokkosen, vuohenputken, horsman, poimulehden, siankärsämön ja voikukan. Kasvit olivat minulle jo tuttuja, mutta sain paljon uutta tietoa niiden vaikutuksista ja uusista käyttötavoista.

Ihan pakko vielä kehua kurssin järjestäjän Virtakiven saunan ruokia. Vegaaninen nokkoskeitto oli niin taivaallisen hyvää, että paatunutkin HK:n sininen on vihannekseni -tyyppi olisi santsannut. Ongelmaksi Pienen pienellä Farmilla jää mistä kerätä näitä puutarhojen rikkakasveja. Meillä kasvaa vain nokkosta, muut on käytävä jonkun muun nurmikosta etsimässä.

Tässä minun kevään kurssikattaus ja olen valtavan onnellinen, että kävin, jokaisesta tarttui liuta eväitä oman elämän sisällöksi. Selvennyksen vuoksi vielä, että tämä ei ole maksettu mainos, sillä olen ihan itse kurssini pulittanut. Hyvää kannattaa kuitenkin kehua ja siksi aihe pääsi blogiin. Suosittelen muillekin opiskelua, uteliaisuutta ja uusien asioiden opettelua. Se on sitä elinikäistä oppimista, jota kouluissa nykyisin toitotetaan, ja se pitää ihmisen mieleltään terässä.