#suuntanaomavaraisuus : marjat ja suunnitelmien eteneminen

Tämä kirjoitus on jälleen tuttuun tapaan osa #suuntanaomavaraisuus yheispostaussarjaa. Jos olet jo käsitteen sisäistänyt hyppää toki tämän ensimmäisen kappaleen esittelyn yli. Joukko Facebookissa kokoontuvia omavaraisuuden tavoittelijoita kirjoittaa jokaisen kuukauden ensimmäisen maanantaina oman näköisensä postauksen yhteisesti sovitusta aiheesta. Osallistujien joukko on onneksemme kasvanut matkan varrella ja nyt osallistujia on jo yli 20 blogia. Meitä on riemunkirjava joukko eri lähtökohdista ponnistavia ja erilailla omavaraisuuden näkeviä ihmisiä, ja yhdessä tarjoamme lukijoille monta tapaa olla matkalla kohti omavaraisempaa elämää.

Kesäkuu on loistavaa aikaa istuttaa uutta, taimitarhat pursuavat valikoimaa ja puutarhurilla on vielä aikaa, energiaa ja joskus jopa budjettia hankkia uusia taimia. Näistä syistä kesäkuun aiheeksi valikoitui puutarhan marjat.

Pienen pienellä farmilla on aika haastavaa kasvattaa marjapensaita kuten hiekkamäellä usein on. On meillä kuitenkin joitain perusmarjapensaita, ja suureksi ilokseni jokainen niistä on näyttänyt elonmerkkejä tänä keväänä. Tällä hetkellä ne kukkivat joka ikinen.

Marjapensaiden kohdalla olemme pitäneet kierrätysajatuksen kunniassa. Ensimmäiset marjapensaamme siirsin entisen talomme pihasta Pienen pienelle Farmille, joka tuolloin oli vain taimikkoa. Pihan aihio oli raivattu ja kaivurilla kaivettu läntti, jossa ei ollut enää metsän pohjaa. Kaksi pientä ja surkeaa karviaispuskaa selvisivät ihmeen kaupalla kaksi vuotta väliaikaisessa paikassaan niin luokattoman surkeasti istutettuna, että ihan hävettää. Nyt ne on siirretty oikeille paikoilleen ja saaneet kunnolla multaa ympärilleen. Sitkeät pikku puskat ❤

Viinimarjapensaita olemme saaneet ystäviltämme, jotka ovat halunneet omistaan eroon. Puskat on kaivettu ylös, laitettu raksaämpäriin ja tuotu meille uuten kotiin. Hienosti siirretytkin pensaat ovat alkaneet kasvamaan, ja olen niitä hiljaa ja varovaisesti nuorennusleikannutkin.

Kolmantena ja ihan loistavana keinona saada edullisesti marjapansaita on taimitarhojen alennusmyynnit. Isännällä on hyvät kontaktit Hankkijalle, jonka myyjät ystävällisesti kertovat koska joka syksyinen taimiston tyhjennys alkaa. Lajiketta ei usein pääse valkkaamaan, mutta minulle se ei ole ollut kynnyskysymys. Lopputyhjennyksestä meille on eksynyt omenapuita, herukoita, karviainen, raparperi, luumupuu, kirsikka ja melkoinen määrä koristekasveja, etenkin havuja. Eläköön Hankkijan puutarhatytöt ja ei tämäkään ei ole mainos!

Olen ollut huomaavinani, että marjapensaiden ajatellaan olevan jotenkin mummolaan kuuluvia. Aika harva minun ikäiseni istuttaa niitä puhumattakaan, että keittelisi mitään mehuja tai hilloja syksyisin. Tätä minä jaksan joka kerta hämmästellä, isoja ihania puutarhoja, joissa on suhteellisesti vähän hyötykasveja. Minä ainakin haluan tarjota lapsilleni makuelämyksiä puutarhassa. Parhaat marjat ovat niitä, joita lapsi itse poimii pensaasta ja syö sellaisenaan. Se on yksi minun lapsuuteni parhaista muistoista ja haluan sen siirtyvän omille lapsillekin.

Kevät on jo niin pitkällä Kymenlaaksossa, että mansikan kukinta on alkanut.

Viinimarjojen ja herukoiden lisäksi Pienen pienellä Farmilla kasvaa mansikoita ja vadelmia. Viime kesänä mansikoita tuli todella huonosti ja ne olivat puisevia. Syy oli mahdoton kuivuus. Tänä vuonna olemme kaataneet mansikkamaan vierestä isohkon koivun pois, jotta se ei ole rohmuamassa vettä ja ravinteita. Sen lisäksi toivon hiukan sateisempaa kesää. Liian sateinen keli puolestaan homehduttaa mansikat, etenkin jos ne ovat tiheästi istutettu tai rikkojen keskellä. Me olemme käyttäneet mansikkakangasta tätä ongelmaa ratkomaan, silti aina silloin tällöin osa marjoista homehtuu. Mansikkalajikkeista minusta Polka on ykkönen ja sitä meillä on suurin osa.

Vadelmien kanssa taitaa tänä kesänä olla turha toivoa kummoista satoa. Hanki on tehnyt melkoista tuhoa ja suurin osa viime vuotisista versoista on katkennut. Vadelma tekee nimenomaan marjoja edellisen vuoden versoihin. Onneksi se on monivuotinen kasvi, jossei tänä vuonna onnista niin ehkä sitten seuraavana. Vadelmalajikkeita meillä on Maurin makeaa, keltavadelmaa, Muskokaa ja Glen Amplea. Sitä mikä on paras tai huonoin en osaa sanoa, sillä kaikki nämä ovat vasta kaksi vuotta meillä olleet.

Tulevaisuudessa haluan Farmille vielä pensasmustikoita. Niitä ei vain voi istuttaa ennen kellarin valmistumista, sillä ne tulisivat juuri siihen ainoaan kohtaan, josta kaivuri mahtuu kulkemaan kellarin luokse. Tänä kesänä on ajatuksena tehdä sopiva paikka karhunvatukoille. Ne ovat minun lapsuuteni suuri herkku. Nyt aikuisena oli aika järkytys huomata miten piikkisiä ne ovat. En muista koskaan lapsena moisen asian haitanneen. Aika on kaiketi kullannut muistot. Tyrnit ovat myös haaveilulistalla, mutta niiden aika on sitten joskus myöhemmin.

Tähän postaukseen kuuluisi oikeastaan myös kertoilla miten helmikuussa tehdyt suunnitelmat omavaraisuuden etenemisestä edistyvät, mutta pituutta tuli jo marjoista niin mahdottomasti, että jätän sen seuraavaan kertaan.

Käythän ihana lukijani tutustumassa muiden bloggareiden ajatuksiin samasta aiheesta. Kenties löydät niistä uusia puutarhaideoita ja unelmia! Linkit löydät tästä alta.

Sorakukka

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Tsajut

Palokankaan pientila

Kohti laadukkaampaa elämää

Metsäläisten elämää

Urban Farming

Elämää korvessa

Korkeala

Torpan Tyttö

Riippumattomammaksi

Maalaiskaupungin piha

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Laura eli Javis

Iso-Orvokkiniitty

Jovelassa/ Omavarainen

Luomulaakso

Ku ite tekee

21 kommenttia artikkeliin ”#suuntanaomavaraisuus : marjat ja suunnitelmien eteneminen

  1. Päivitysilmoitus: Satoa kohti – Sorakukka

  2. Päivitysilmoitus: Tuulensuojaa, marjapensaita ja perunapenkki - Iso-orvokkiniitty

  3. Päivitysilmoitus: Kesä tulee ja pihahommat etenee

  4. Pensasmustikka on alkanut itseänikin kiinnostaa! Tosin… tavallista luonnon mustikkaa kasvaa yleensä niin hirmuiset määrät torpan lähipiirissä, että niissäkin riittää. Mutta eihän ne samaa kasvia olekaan, eivätkä ihan saman makuisia, joten ehkä… 🙂
    Minulla marjapensaat ovat olleet vähän joutokäynnillä viime vuodet, kun en itse ole keittänyt mehuja eikä äitini enää myöskään sitä puuhaa jaksa. Saapa nähdä, josko tänä syksynä otan sen perinnön hoidettavakseni vai hoitaako rastaat tänäkin syksynä pensaiden puhdistuksen!

    Tykkää

    1. Meillä on niin kummallinen tilanne, ettei Farmilla ole näinä kolmena vuotena näkynyt rastaita, harakoita eikä variksia. Korppeja lentelee ylitse sitten niidenkin edestä ja huuhkaja kuuluu jossain lähellä öisin. Hirvittää kun joku kana jää vahingossa ulos yöksi, että lähteekö se parempiin suihin yön aikana.
      Meillä mummi on erikoistunut mehujen keittelyyn ja minulle asettuu oikeastaan paremmin hillojen tekeminen. Mehuja kuluu talven aikana ihan valtavasti ja nyt oli ensimmäinen vuosi kun marjatkin loppuivat jo todella aikaisin. Maliskuun lopussa pakkasesta löytyi enää puolukoita. Kaikki muut oli syöty jo pois. Tulevalle talvelle pitää siis satsata vielä enemmän, vaikka se tarkoittaa kolmannen pakasteen ostamista.

      Tykkää

  5. Voi miten purskahdin nauruun, kun luin tämän kohdan: ”puutarhurilla on vielä aikaa, energiaa ja joskus jopa budjettia hankkia uusia taimia.” SIIS niin naulan kantaan kuin olla voi 😀 Ja muutenkin tästä sun postauksesta tuli valtavan hyvä mieli, oikea hyvän mielen postaus!

    Me ollaan justiinsa istutettu ensimmäiset karhunvadelmat tänne meille ja tulipa mieleen, että lajikkeita ihmetellessäni luin vanhasta lajikkeesta joka ei ole piikikäs. Lapsuuutesi karhunvatukat oli varmaan sitä lajiketta! Meille istutettiin maatiailajiketta Sonja, joka on myös likimain piikitön.

    Meilläkin on Glen Amplea ja pidän sitä parhaana puutarhavadelmana, joten odotapas vaan, kun vadelmat pääsevät tekemään kunnon satoa. Meilläkään vatut eivät ole olleet täällä kuin 2 vuotta, mutta meillä ei ole ollut lumiturmia tai muita haittoja, joten ovat reteänä rivinä jo sadokkaassa vauhdissa.

    Ps. Ja tämä oli niin hieno ja kuvaava lausahdus, että se pitäisi laittaa virtuaaliraameihin 😉 ”yhdessä tarjoamme lukijoille monta tapaa olla matkalla kohti omavaraisempaa elämää.”

    Tykkää

    1. Minä olen ihan pöhkönä tähän yhteispostaus sarjaan juuri sen monipuolisuuden vuoksi. Jokaisella on oma näkövinkkelinsä omavaraisuuteen ja huomaan ammentavani ideoita siltä sun täältä omaan elämääni. Samalla sitä kasvaa suvaitsevaisuus ja ymmärrys, että sama termi tarkoittaa eri asiaa eri tyypeille ja se on kaikkien rikkaus.

      Tykkää

  6. Urban Farming

    Samaa minä ja lapset ihmetellään usein, että miksi monilla on ”hehtaaritolkulla” nurmikkoa pihassa ja harmitellaan suurta työmäärää. Marjapensaa, hedelmäpuut ja kasvimaa eivät vaadi joka viikko 2-3 kertaa leikkaamista (vaikka itse nurmikon leikkaamista rakastankin). Lisäksi kaupan päälle tulevat monet herkut.

    Tykkää

    1. Se on monelle sellaisen siistin ja huolehditun pihan merkki kun on neliötolkulla sitä rikatonta vihreää mattoa. Minusta se näyttää todella ikävältä pihan monimuotoisuuden ja lajikirjon kannalta. Hyötypensaat ja puut mokomat kasvavat niin epäsiistinnäköisiksi.

      Tykkää

  7. Allekirjoitan täysin kommenttisi siitä, miten ihanaa on kun lapset saavat syödä marjoja suoraan pensaista. Niissä hetkissä on jotain aivan erityistä.

    Olemme teidän laillanne siirtäneet herukoita pihaamme ja kaksi uutta tuli ostettua syksyllä. Haluan vielä yhden herukan ja se taitaa mennä ostohommiksi syysalesta. Halusin siis perinteisten pensaiden rinnalle valkoisen, vihreän ja yhä puuttuvan vaaleanpunaisen herukan. Ja kaikki vain sen vuoksi, että olisi hauska syödä eri värisiä herukoita 😀

    Tykkää

    1. Kyllä se herukoiden värisuora kiinnostaa minuakin. Meillä on Isännän kanssa lapsuudesta johtuvia kulttuurieroja herukoiden suhteen. Minusta punaiset ovat täysin joutavia turhakkeita ja Isäntä on opetettu syömään vain punaisia ja valkoisia herukoita. Hän ei alkuunkaan ymmärrä miksi joku tahtoisi mustia pihalleen. Hassua miten pienistä asioista tulee joskus todella suuria. Ollaan melkein riita saatu aikaan kun herukoita valikoidaan. Vihreä ja vaalean punainen meiltä vielä puuttuu ja kukkapenkin taustalle ajattelin hommata kultaisen. Nämä on näitä ikuisuus suunnitelmia, joita toteutetaan hiljalleen ja silloin tällöin.

      Tykkää

  8. Päivitysilmoitus: Suuntana omavaraisuus, varastettu, saatu, vaihdettu, jaettu ja ostettu - Korkeala

  9. Minusta on jotensakin ihailtavaa, että joku tietää mitä lajiketta pihallaan kasvaa. Meillä kasvaa omenoita, eri puissa kypsyy eri aikaa, sitten on puna- ja mustaherukkaa, vihreitä ja punaisia karviaisia, eri kokoisia 🙂 🙂 Vanhassa pihassa ei vaan voi tietää, kun ei niitä ole edeltäjä kirjannut mihinkään. Mansikat toistaiseksi tiedän, kun ne vasta sain istutettuakin, mutta tuskin enää ensivuonna. Syksyisiä taimistojen alennuksia pitäisi varmaan itsekin alkaa katsella sillä silmällä, kirsikkaa ja muutamaa uutta omenapuuta tekee mieli. Pensasmustikkaa olisi kiva kokeilla ihan metsään istuttaa, mitähän tuo tuumaisi?!

    Tykkää

  10. Istutin pari marjapensasta vanhan kotimme pihalle, kun vanhempani olivat aikoinaan hävittäneet siellä asuessaan kaikki isomummun vanhat marjapuskat. Muistan silloin miettineeni, etteivät minun ikäiseni taida enää herukkapensaita paljoa istutella. Liekö sitten jotenkin epätrendikästä 🙂 Täällä töllillä marjapensaat olivatkin ainoita istutuksia joita entuudestaan oli muuttaessamme, ja mä kyllä tykkään kun niitä on! Ja lapset myös. Ja kanat 😀

    Tykkää

  11. Päivitysilmoitus: Satoa kohti - Sorakukka

Vastaa käyttäjälle Kotivaaraska Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s