#suuntanaomavaraisuus: Reseptit jakoon ja etenevät suunnitelmat

Tämä kirjoitus on jälleen tuttuun tapaan osa #suuntanaomavaraisuus yheispostaussarjaa. Jos olet jo käsitteen sisäistänyt hyppää toki tämän ensimmäisen kappaleen esittelyn yli.

Joukko Facebookissa kokoontuvia omavaraisuuden tavoittelijoita kirjoittaa jokaisen kuukauden ensimmäisen maanantaina oman näköisensä postauksen yhteisesti sovitusta aiheesta. Osallistujien joukko on onneksemme kasvanut matkan varrella ja nyt mukana on jo yli 20 blogia. Meitä on riemunkirjava joukko eri lähtökohdista ponnistavia ja erilailla omavaraisuuden näkeviä ihmisiä, ja yhdessä tarjoamme lukijoille monta tapaa olla matkalla kohti omavaraisempaa elämää.

Olen leivonta ja ruuanlaitto blogien suurkuluttaja, ja siksi koen hiukan ahdistavana jakaa oman keittiön reseptejä maailmalle. En ikimaailmassa saa kotikeittiöni ruuista yhtä herkullisia kuvia ja selkeitä reseptejä kuin vaikka leivontaguruni Kinuskikissa. Lisäksi reseptin ylöskirjoittaminen on aika haastavaa kun ei koskaan tule laittaneeksi ylös paljon mitäkin ainesosaa laittaa. Niitä laitetaan fiiliksen mukaan…

Jaetaan nyt kuitenkin Isännän lempiresepti, joka ovat tällä hetkellä meillä apuna pakasteen tyhjennyksessä sekä syötyjen kasvisten lisäämisessä.

Kaikkien vihannesten kalkkunakeitto

Meillä on pakastin pullollaan savukalkkunaa sekä pakastettuja kasviksia. Alunperin reseptin idea lähti näiden hyödyntämisestä sekä ruokavaliomme kasvisten lisäämisestä. Myöhemmin huomasin, että samaan kattilaan voi hävittää myös jääkaapin vihanneslokeroon unohtuneet, mutta vielä käyttökelpoiset jämävihannekset.

Keitosta ei koskaan tule samanlaista, sillä käytetyt vihannekset vaihtelevat. Joskus niitä on neljää sorttia ja joskus kymmentä. Oleellista on, että niitä on suurin osa keiton tilavuudesta eikä perunaa lasketa tähän mukaan, sillä vihannekset tekevät liemestä ihanan makuista. Ainoat vihannekset, joita en sekaan laittaisi, ovat punajuuri ja mangoldi, sillä keitosta ei tule vaaleanpunaisena mitenkään houkuttelevan näköistä.

  • Kattilan pohjalle pestyt ja paloitellut juurekset: perunaa ja porkkanaa ainakin sekä jonkin sortin sipulia. Lisänä olen laittanut vaihtelevasti lanttua, palsternakkaa, nauriita, kukka- ja/tai parsakaalia tai mitä nyt juureslaatikosta on löytynyt. Lisätään sopivasti vettä, kokonaisia maustepippureita ja kanaliemikuutio tai isoon settiin kaksi. Keitetään kunnes kasvikset ovat puolikypsiä, noin 15 min.
  • Seuraavassa vaiheessa lisätään kuutioidut savukalkkunat, sekä loput nopeammin kypsyvät kasvikset. Toimiviksi on havaittu ainakin pakasteesta herneet, palkopavut sekä maissi. Vihanneslaatikosta olen laittanut paprikaa, pinaattia tai lehtikaalia. Näitä keitetään kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä. Yleensä 10 min.
  • Viimeisessä vaiheessa lisätään keittoon 1/3 pakettia koskenlaskija-sulatejuustoa, ja annetaan sen sulaa joukkoon muutamassa minuutissa. Paprikanmakuinen Koskenlaskija toimii minusta parhaiten.
  • Ja sitten syömään!

Keskimmäinen lapsistamme on maitoallerginen, joten hänen annos otetaan erikseen ennen juuston lisäämistä. Voin vakuuttaa, että juustoton versiokin toimii loistavasti. Isäntä uskoo koskenlaskijaan, mutta kyllä se on nuo kasvikset, jotka tekevät tästä keitosta parasta. Jos ja kun kotipakkasessa ei ole savukalkkunaa, toimii sama resepti myös muulla vaalealla lihalla esimerkiksi broilerilla, kanalla, savustamattomalla kalkkunalla tai vaikka kanilla.

Etenevät suunnitelmat?

Kyllähän ne etenevät. Piti oikein tarkistaa mitä olen helmikuussa kirjannut tämän kauden suunnitelmiin, joita pääset lukemaan tästä. Huomaan jälleen kerran, että matkalla on ollut muutamia muuttujia.

Rakennustavoitteista osa on jo saavutettu. Enää ei tarvitse metsästää karkailevaa kasvihuoneen päällysmuovia, sillä lasikasvihuoneita on jo yksi valmistunut ja toinen viitta vaille valmis. Näistä kirjoitan oman postauksensa, jahka tuo toinenkin valmistuu ja saan otettua niistä edustuskelpoisia kuvia.

Butt-kalkkunan poikaset näyttävät kanoihin verraten jotenkin rääpäleiltä, eikä ne paljonkaan tuota kauniimmiksi kehitykään. Lihan jalostuksessa kauneus ei ole vaa’assa juurikaan painanut.

Kanalan laajennus on myös viittä vaille valmis. Sisätilat Isäntä sai valmiiksi juhannusviikolla. Uudet asukkaat haimme juhannuslauantaina. Pienet kalkkunan poikaset ovat valloittaneet etenkin Isännän sydämen, ja ovathan ne pikkurääpäleet hellyyttäviä ruman ankanpoikasen tavalla. Lisäksi ne ovat käsittämättömän seurallisia ja uteliaita. Yritin ikuistaa niitä kameralla, mutta ei siintä tullut mitään, kun ne tunkivat kiinni linssiin, maistelivat vaatteeni, kameran hihnan sekä liian matalalle jääneet sormet. ❤

Kanalasta otetty panoraama kuva vääristää. Takaseinä ei siis ole kaareva vaan ihan suora. Laajaan kuvaan mahtuu kuitenkin havainnollisesti kanalan molemmat puolet. Kanaverkon takana asuu kanaparvi , heidän asunto suureni parilla neliöllä. Koivuorrellinen uusi puoli on kalkkunoiden valtakuntaa.

Kanien hommaaminen ei ole edennyt mihinkään. Isäntä suunnittelee häkkien rakentamista, mutta tosiasiassa hänen silmissään kiiluu autotalli, jonka maatyöt hän yllättäen teetti muutama viikko sitten. Tätä projektia ei pitänyt aloittaa tänä kesänä. Eräs ilta minulle vain ilmoitettiin, että huomenna raivataan tuo alue ja kaadetaan siitä puut, sillä kaivinkone saapuu ylihuomenna. Nyt siinä on murskelaani odottamassa rakennuslupaa ja perustuksia.

ylemmässä kuvassa kaivinkone työssään ja alemmassa työntuloksia. Etualalla näkystä kahdesta kivestä tuli hiukan Isännän kanssa vääntöä, sillä olisin halunnut säilyttää ne. Alemmasta kuvasta näkee kuka taas mielipiteineen hävisi.

Kasvimaan teko meni melko myöhäiseksi. Sain viimeiset kylvöt tehtyä vasta 15. kesäkuuta kaikkien muiden kiireiden vuoksi, mutta eiköhän nuo ehdi silti satoa tuottamaan. Kesäkurpitsan unohdin kokonaan esikasvatuksesta, enkä ole löytänyt sen taimia enää mistään. Sekös vasta harmittaa! Tilahan kasvimaalta loppui tietenkin kesken, eikä Isäntä ole muistanut tuoda lisää lavakauluksia, joten maissit odottavat vielä ruukuissaan pääsyä kasvimaalle.

lavakasvimaalla oli rikat saanet melkoisen kasvustartin. Päivän kitkemisen jälkeen alkoi näkyä jo kylvövalmista pintaa. Jälkimmäisessä kuvassa on herneiden lavakaulukset, joihin on laitettu jo valmiiksi raudoitusverkkoa tueksi.

Kasvihuoneessa vallitsee kaaos, sillä kahden kasvihuoneen sisältö on tällä hetkellä yhdessä. Sisään pääseminen edellyttää useamman kasvin nostamista ensin ulos. Pienet tekniset haasteet eivät kuitenkaan haittaa, sillä nyt minulla on monta vuotta haaveilemani kasvihuone, ja kohta ihan tuplaten ❤ .

Eiköhän tässä ole jo tilannepäivitystä tarpeeksi Pienen pieneltä Farmilta. Muistathan käydä lukemassa myös muiden bloggaajien reseptit ja kuulumiset. Linkit löydät alta.

Ihanaa kesää,
auringon paistetta sekä sateen ropinaa!

Laura eli Javis

Tsajut

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Sorakukka

Metsäläisten elämää

Urban Farming

Harmaa torppa

Elämää korvessa

Caramellia

Ku ite tekee

Rakkautta ja maanantimia

Kohti laadukkaampaa elämää

Korkeala

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Wannabee farmari

Maatiaiskanasen elämää

Tuohitossuissa

Niin paljon ihania reseptejä, etten poistu keittiöstä viikkoon ❤

20 kommenttia artikkeliin ”#suuntanaomavaraisuus: Reseptit jakoon ja etenevät suunnitelmat

  1. Päivitysilmoitus: Nälkäinen kesäkuu – Sorakukka

  2. Päivitysilmoitus: Raparperijäätee - ku ite tekee

  3. Vau mikä ikkuna kanalassa! Toivoisin omaan kanalaan enemmän valoa, siellä on kyllä ikkunat itään päin mutta sillä puolella on korkea kuusikko joten aurinko ei suoraan paista. Mutta muutama idea on kyllä muhimassa valon lisäämiseksi… Kalkkunat ovat mielenkiintoisia lintuja, en ole koskaan ollut niiden kanssa tekemisissä. Tällä hetkellä ei voi uusia lintuja ottaa mutta jospa joskus.

    Kasvilaatikoiden kanssa pähkäilen juuri tuota sisäpuolta. Täällä on siis vanhaa lautaa melkoinen pino, se pitää johonkin käyttää ettei mene pilalle, ja kasvilaatikot ovat mielekkäin vaihtoehto. Mutta olen miettinyt mitä niiden sisäpuolelle laittaisi kun tuntuu että kaikki vaihtoehdot ovat jotenkin ongelmallisia. Vaikka muovia pitäisikin nykyään välttää niin tuo patolevy (?) voisi olla järkevin vaihtoehto.

    Tykkää

    1. Isäntä myy patolevyä, joten kumma kyllä meillä on sitä laatikoiden sisäpuolella. Jotain sinne on laitettava ja sitten pitäisi myös olla melko varma, ettei siitä liukene mitään multaan. Mun mielestä jotkuu polttaa sen sisäpinnan toholla ilmeisesti myös kestävyyden vuoksi. Siitä minulla ei ole mitään kokemusta, mutta jos lämmöllä mikrobitoiminnan voi pysäyttää lämpökäsitellyissä paneleissa niin miksei myös lavakauluksessa.

      Tykkää

  4. Hienoa kun sielläkin on suunnitelmat muuttuneet matkalla :). Myöhässä olin minäkin kylvöjen kanssa, taisi olla jo juhannusaatto viimeisten kanssa, siksi tuntuu toivottomalta. Kesäkurpitsatkin pistin muuten siemenestä maahan…. ajattelin, että tulee tai sitten ei. Olen tuota raudoitusverkoa haaveillut myöskin, on varmasti toimiva ja lähes ikuinen ratkaisu, tosin ne omat herneet oli niitä viimeisen päivän kylvöjä, että eipä taida minun verkoilla olla kiirettä tänä vuonna. Tuottoisaa heinäkuuta 🙂

    Tykkää

    1. Meillä kans isäntä yleensä vain ilmoittaa jostain projektista.. 😂😅 Nyt jo tuohon tyyliin tottunut, niin eipä se minun päätä enää vaivaa..
      Samansorttista soppaa myös itse olen tehnyt. 🙂

      Tykkää

    2. Myöhäiset kylvöt näyttävät todella onnettomilta tällä hetkellä. Herneitä jaksoin odottaa, mutta Hani-hiivatin-koiranpentu on syönyt kaikkien versojen keskiosan. Alaosa on edelleen maassa, ja latva roikkuu kiinni raudotusverkossa, mutta välistä puuttuu pätkä.

      Tykkää

  5. Päivitysilmoitus: Suuntana omavaraisuus resepti omaan makuun - Korkeala

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s