Joukko Facebookissa kokoontuvia omavaraisuuden tavoittelijoita kirjoittaa jokaisen kuukauden ensimmäisen maanantaina oman näköisensä postauksen yhteisesti sovitusta aiheesta. Osallistujien joukko on onneksemme kasvanut matkan varrella ja nyt mukana on jo yli 20 blogia. Meitä on riemunkirjava joukko eri lähtökohdista ponnistavia ja erilailla omavaraisuuden näkeviä ihmisiä, ja yhdessä tarjoamme lukijoille monta tapaa olla matkalla kohti omavaraisempaa elämää.

Liian kuivaa, liian kylmää, liian märkää, liian tuulista… Sää on aihe, josta aina riittää keskustelun aihetta. Minä tunnustan olleeni krooninen säästä valittaja, kunnes esikoiseni aloitti metsäeskarin. Sen oleellisin osa oli metsässä ja kodalla oleminen, satoi tai paistoi. Typeriä pakkasrajoja kyseleville äideille vastattiin, että keli on pukeutumiskysymys, ja niinhän se on. Onko sää varustelukysymys myös omavaraistelevalle puutarhurille?

Asenne kysymys se on ainakin. Sitä voi joko marmattaa ja märehtiä tai hyväksyä ja toimia sen mukaan. Hyvä puoli on se, että sää on naapurillekin sama, eli kyllä se kasvimaa on hänellä ihan yhtä rutikuiva kuin meilläkin, ja kastelukannuralli käy kuntoilusta. Viime vuosina kuivuus ja kuumuus ovatkin olleet suurimpia haasteita puutarhassa. Laiskuushan on tunnetusti parhaiden keksintöjen äiti, joten meillä on mietitty muutamia pikkujippoja kastelukannurallin helpottamiseksi.

Kasvien kasvualustaa voi varustella kestämään paremmin kuivuuden kurjuutta. Kateviljelyä ei voita mikään. Kate vähentää nesteen haihtumista sekä pitää rikkoja kurissa. Mulloksen pinnalle voi levittää vaikka mitä katteeksi: olkea, kompostia, ruohosilppua (alkukesästä), puunlehtiä, tai mitä vain myrkytöntä ja mielellään biohajoavaa materiaalia. Biohajoavaa, jotta kate aikanaan maatuu humukseksi parantamaan kasvualustaa. Muutamalla ihailemallani puutarhurilla on katteena jopa lampaan langaksi kelpaamatonta villaa, jonka tosin ei ole tarkoitus maatua, vaan tulla aina uudelleen käytetyksi.

Maanparannuskonsteihin lukeutuu myös biohiili, joka pidättää maaperään sekä kosteutta että ravinteita. Meillä on nyt ekaa kesää koekäytössä kasvimaalla tämä musta ihmeaine. Biohiilen ideana on päästä vähemmällä kastelulla ja lannoittamisella, sillä biohiili luovuttaa varastoimansa veden ja ravinteet kasvien käyttöön, mutta estää ravinteiden huuhtoutumisen veden mukana sekä nesteen haihtumisen ilmaan. Käyttöönotto on helppoa, tosin se vaatii hiukan vaivannäköä, eikä hintakaan päätä huimaa. Kanssabloggaaja Sarin puutarhasta on testannut biohiiltä minua pidempään ja kirjoittanut kokemuksistaan kattavasti. Sen löydät tästä. Kannattaa käydä lukemassa.

Rinteiden kastelu oli inhokkihomma ylitse muiden. Vesi vain valui pois rutikuivalta rinteeltä, ja vaivalla ja rahalla istutetut kasvit kituivat janoissaan. Raksan jäljiltä pihalla lojui muovisia viemäriputkia, jotka osoittautuivat loistaviksi täsmäkastelulaitteiksi. Putken toinen pää kaivetaan kasvin viereen mullokseen ja toisesta päästä kaadetaan vedet sisään. Ei valu ja vesi imeytyy hiljalleen putkesta maahan ja kasvin käyttöön. Näillä samoilla putkilla on nyt avitettu useampia taimia, kierrätystä parhaimmillaan.

Meillä on pihalla oma vesikaivo, joten voimme kastella mielin määrin, kustannuksista välittämättä. Kaivovedessä on vain se ongelma, että kylmän herkät kasvit eivät tykkää sen hyytävästä vedestä. Siispä ensin vedet tynnyriin ja annetaan lämmetä, ja vasta sitten kastellaan kasvihuone ja avomaankurkut. Niin ja se tynnyri heti kasvihuoneen viereen.

Viimeinen vinkki kuivuutta vastaan on jo edesmennen mummoni perintöä. Koskaan ei heitetä mitään hukkaan. Meillä ainakin tulee kaiken maailman jämävesiä kotona: kahvipannuun jääneet jämät, siivousvesiä, pyykkikuivurin vesisäiliö jne. Aiemmin kaadoin ne vain viemäriin, mutta nykyisin kippaan terassilla oleville kukille. Jätevedet sisältävät yhtä sun toista, joten syötäville kasveille en niitä käyttäisi, mutta koristekasveille ne joutaa hyvin. Tosin meillä on kaikki pesuaineet ecosertifioituja tai itse sekoitettuja, ja siksi kemikaalikuorma on minimaalinen. Miljoonakellot eivät ainakaan näytä pahoittavan mieltään jämävesistä, päinvastoin opin nopeasti, että esimerkiksi kahvi on lannoite ja siksi laimennan kahvin ennen kasveille antamista.

Muiden yhteispostaukseen osallistuvien bloggaajien mietteitä säästä voit lukea alla olevista linkeistä. Lukuiloa ja ihanaa loppukesää!

Laura eli Javis

Tsajut

Omavarainen.fi

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Caramellia

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi

Sorakukka

Riippumattomammaksi

Kohti laadukkaampaa elämää

Rakkautta ja maanantimia

Alussa oli Vehkosuo

airot ulapalla

Korkeala

Iso-Orvokkiniitty

Wannabee Farmari