Tämän postauksen aiemman osan Lasipalatsin voit lukea tästä.

Alkuperäinen suunnitelma oli, että Isäntä rakentaa tänä keväänä yhden kasvihuoneen käytetyistä tarvikkeista, joita olin jo pari vuotta haalinut sieltä sun täältä: talonrakennuksesta ylijäänyttä puutavaraa, torista löydetty saunan ovi, kerrostalon ikkunaremontista poisheitettyjä ikkunoita, internet kirpparilta löydettyjä purkutiiliä sekä isännän Virosta ostama kun-halvalla-sai-maalipönttö.

Olin piirtänyt isännälle kuvan haaveestani jo muutama vuosi sitten. Se oli ihan mittakaavassa ja kaikkea. Tosin Isännän mielestä se oli ennemminkin taideteos kuin rakennuspiirros. Hän olisi kaivannut kattorakenteita ja muuta yhdentekevää, kun minulle oli tärkeämpää suunnitella kasvatusaltaiden kokoa ja syvyyttä. Tuntui hankalalta nillittää pienien tylsien yksityiskohtien kanssa kun mielikuvissaan on jo työntänyt kätensä lämpöiseen ja tuoksuvaan puutarhamultaan.

Suunnitelmat oli valmiina, tarvikkeet suurimmaksi osaksi hankittu, mutta mistä hommata aikaa toteuttamiseen. Miten se onkin aina aika, joka todellisuudessa on se kaikkein hankalin resurssi löytää jostain? Yksi viikonloppu meni anturan valuun ja harkkojen muuraukseen, harrastelijatimpurimme halusi jälleen rakentaa omien laatu- ja kestävyysstandartien mukaisesti :). Rungon ja katon rakenteet Isäntä teki toisena viikonloppuna. Kolmas viikonloppu meni ikkunoiden ja oven asennukseen sekä maalaamiseen, joka oli minun hommani. Kattomuovien asennus vei yhden illan, jolloin täytettiin myös kasvualtaat.

Lopulta kesäkuun loppupuolella olivat sekä lasipalatsi että valkoinen talo kasveja vaille, ja arvata saattaa, että pikkupurkeissaan kituutetut taimet olivat todellakin kunnon kasvualustan puutteessa. Ison osan taimista jouduin heittämään jo poiskin, sillä niistä ei enää ollut tämän kesän aikana satoa tuottamaan. Enimmäisen vuoden kasvihuonesadosta ei muodostunut mitenkään legendaarisen suurta, mutta ensi vuonna uudelleen ja pidemmällä kaavalla.

Mainitsinkin jo, että suurin osa tarvikkeista meillä oli jo valmiina. Ihan ilman lompakon tuulettamista ei tästäkään projektista selvinnyt. Lopulta ostettaviksi jäivät perustusten betonit, laastit tiilien muuraukseen, katon kasvihuonemuovi, kasvualtaiden mullat ja biohiili sekä muutamia hakoja ja pientarvikkeita. Kyllähän siihen muutamia satalappusia taas sai investoida, mutta pidän kasvihuoneitani ihan jokaisen sentin arvoisena. Joillain haaveilla ei vaan voi olla hintalappua joka päihittäisi unelman toteutumisen onnen.

PS: Kirjoitan tämän 15.9 ja vieläkin pukkaa kypsiä tomaatteja 🙂 Ihanaa miten pitkälle kasvukautta saa jatkettua kasvihuoneen avulla.