Iso tavoite tälle vuodelle on opetella hyödyntämään lähijärvien kalastusmahdollisuutta osana meidän perheen arkiruokailua. Pienenpienen Farmin oston yhteydessä saimme käyttöoikeudet kahden muutaman kilometrin sisällä olevan järven yhteisiin ranta-alueisiin, ja lisäksi kylästämme löytyy ihania Isäntiä, jotka ovat valmiita lainaamaan venettään tämmöisille sunnuntaikalastajille. Mitäpä muuta enää kalaomavaraisuuteen tarvittaisiinkaan? Venetraileri perään ja menoksi!

Ihan ummikkoja emme sentään ole. Mato-onki, pilkkionki, vetouistelu, katiska, rysä sekä verkot ovat tuttuja työvälineitä, mutta niitä olemme käyttäneet lähinnä satunnaisesti. Aiemmin olen kirjoittanut kylän yhteisestä rysäprojektista. Sen voit lukea tästä.

Se, että osaat kutakuinkin käyttää kalastukseen tarvittavia välineitä, ei tee sinusta kalastajaa. Vähintään puolet taidosta on tietää mikä pyydys sopii mihinkin järveen ja millekin kalalle ja mihin aikaan vuodesta sitä kannattaisi sinne järveen tarjota. Joten kun kuulet vanhojen isäntien kertoilevan mihin ennen muinoin kannatti pyydys laskea, pidä korvat höröllä. Kalat eivät vuosien kulumisesta välitä.

Nyt tätä kirjoittaessa projekti muikun muilutus savupönttöön ei ole ollut suuri menestystarina. Isäntä ja naapurikylän kalamies ovat kahdesti uittaneet verkkoja ja molemmilla kerroilla on saaliiksi saatu yksi muikku. Toivoa siis on, mutta suuri läpimurto odottaa edelleen.

Toki on saatu muutakin saalista. Ensimmäisellä yrityksellä oli koko verkon alalaita tupaten täynnä kymmenen senttisiä ahvenia ja särkiä, joiden kalastaminen on oikeastaan hoitokalastusta. Isompi silmäisessä verkossa puolestaan oli kaksi juuri mitan täyttävää kuhaa, jotka ruisjauhoissa leivitettynä ja voissa paistettuina katosivat nopeasti perempaan talteen.

Paikallisten ukkojen kalastusvinkeistä päätellen muikut odottavat edelleen viileämpiä vesiä, jotta kutuhetket olisivat käsillä. Tuolloin ne saapuvat sankoin joukoin mataliin vesiin treffeille ja oikein sijoitetussa verkossa on kalaa enemmän kuin kalastajaperhe toivoisikaan. Sitä odottaessa en panisi pahakseni muutamaa harjoituskierrosta ja lisää kuhaa, ehkä muutama isohko ahven sekä paria pienehköä haukea.

Pääosin sisävedet ovat kalakantojen ja muutenkin vesistöjen hoitoa ajatellen alikalastettuja, joten kaikki kynnelle kykenevät kalastamaan vaan! Se on mukavaa hommaa etenkin hyvässä seurassa ja vielä jos ahkerat verkonputsaajat saavat pullakahvit urakan päätteeksi 🙂