Tsajut-blogin Satu haastoi tuttuja bloggaajia miettimään omalta kohdaltaan omavaraisuuteen pyrkijälle kymmenen tärkeintä taítoa. Koska itse olen herännyt viime viikkoina tuohon peiliin katsomisen tärkeyteen, osallistun tähän yhteispostaukseen kirjoittamalla tällä kertaa hiukan abstraktimmin taitoista taitojen takana.

Aloitetaan alusta. Mitä ovat metataidot? Lukion psykologian tunnilta jollekin saattaa muistua, että ne ovat taitoja varsinaisten taitojen taustalla, ne ovat edellytyksiä konkreettisten taitojen kuten kirjoittamisen, puutarhuroinnin tai rakentamisen takana. Joku saattaa luokitella ne luonteenpiirteiksi, mutta kyllä metataidotkin ovat lapsena opittuja ja pitkin ikää lisää hioutuneita taitoja kuten kärsivällisyys, kommunikaatiotaidot ja itsetuntemus.

Metataitojen ikäväpuoli on, että itsessämme olemme niiden suhteen melko sokeita, toisissa huomaamme niiden puutteen varsin herkästi. Se on sitä peiliin katsomisen vaikeutta, ja valitetvasti sieltä peilistä niitä vastauksia pitäisi omiin ongelmiin ensimmäisenä hakea.

Tässä on minun listaukseni 5 tärkeintä metataitoa omavaraistelijalle.

1) Valtava innostus ja kyky antaa sen viedä

Väitän, että meiltä olisi vähintään puolet elämästä jäänyt saavuttamatta, saamatta ja jopa haaveilematta ilman valtavaa alkuvoimaa, innostusta. Elämän realiteetit, rajalliset resurssit sekä fysiikan lait saavat väistyä kun minä keksin jotain ihanaa!

Vaati melko paljon positiivista uskoa tulevaan ja omiin kykyihin irrottaa jalat maasta ja lähteä lentoon uuden idean kera. Epäonnistumista ei voi pelätä ja omiin kykyihin ja universumin myötävaikutukseen pitää voida luottaa.

Intoilijana minun on valtavan vaikea käsittää miten vaikeaa toisille on antaa idean viedä. Toisaalta jokaisen intoilian perässä pitäisi tallustella hitaan rauhallisesti tarkka ja pedantti tyyppi huolehtimassa siitä, että pilvilinnojen rakenteet kestävät.

Pienenpieni Farmi on valtavan innostumisen tulosta ja siitä kirjoitin täällä.

2) Tarkkuus

Minähän en osaa rakentaa edes linnun pönttöä suoraksi ja toimivaksi. Onneksi Isäntä on sen verran tosikompi, että ymmärtää miksi jonkin pitää olla suora ja kulman 90 astetta. Hänelle lauta on tarkalleen 45,8 cm pitkä ja muistaa kummalta puolelta merkkiä sirkkelillä pitää katkaista, että asia todella on näin. Minulle 45,8 on jotain 40 – 50 väliltä.

Tarkkuuden vaatimus näkyy selkeimmin nimenomaan rakentamisessa, ja meillä se sijaitsee ajoittain vastentahtoisen tee-se-itse timpurin Isännän pään sisällä. Hänen täytyy etukäteen olla selvillä miten jokin asia rakennetaan, sillä tarkan päässä ei ole tilaa tehdä sinne päin. Olen onnellinen siitä, että Isäntä on tarkka. Osa siitä jämptiydestä on ajan saatossa siirtynyt minuunkin.

Jollain tavalla tarkkuus ja innostus voivat olla toisensa tappavat taidot. Tarkka näkee kaikki vaikeudet innostumisen tiellä ja innostuja ei vauhdissaan viitsi keskittyä yksityiskohtiin. Yhdessä nämä kaksi taitoa olisivat upea tiimi.

3) Uteliaisuus

Minä ajattelen uteliaisuutta edellytyksenä mielekkäälle oppimiselle ja kaikkien taitojen kehittymiselle. Uteliaisuus on elinikäistä oppimista. Se saa minut jäämään katsomaan mitä kanat puuhaavat keskenään, kasvattamaan uusia kasveja, lukemaan uusia kirjoja ja viehättymään uusista ihmisistä.

Minä inhoan sitä, että minua opetetaan kertomalla miten joku asia on ja miten se tehdään. En suostu edes liikahtamaan uuden tehtävän suuntaan ennen kuin olen selvittänyt miksi se tehdään niin ja miten se vaikuttaa muihin seikkoihin asian ympärillä.

Innostus ja uteliaisuus ovat ihana pari! Niin meille tuli mehiläisiä. Minä olin utelias pölyttäjien roolin suhteen luonnossa ja siitä kasvoi edelleen valtava innostus mehiläisiä kohtaan. Ei haitannut, vaikka asiasta ei mitään tiennyt, en tuntenut ketään keltä kysyä ja pistoillekin tiesin olevani allerginen.

Parhaimmillaan nämä kaksi metataitoa kiertävät loputonta looppia, joka saa asiantuntijuuden vain syvenemään asia kerrallaan. Tiedäthän sen hiukan höyrähtäneen oloisen professorin, joka puhuu suorastaan roihuavalla palolla itselleen tärkeästä aiheesta niin yksityiskohtaisesti, että tavalliset ihmiset tippuivat kelkasta jo luennon alussa 🙂

4) Sitkeys

Ero hulluuden ja sitkeyden välillä on ajoittain veteen piirretty viiva. Tätä kuvaa mielestäni sanonta: läpi harmaan kiven. Meillä sitä pidetään ihailtava ominaisuutena, mutta jossain muualla saatettaisiin ehdottaa sen kiven kiertämistä.

Minulle sitkeys on tärkeän asian uudelleen yrittämistä, toki ensin tehtyäni pikaisen analyysin missä kohdin meni pieleen. Isäntä kutsuu tätä itsepäisyydeksi. Hänen tiuttuisalla temperamentillaan ei yritetä ihan helposti uudelleen, vaan paiskotaan työkalut lähimpään puskaan suureen ääneen sadatellen.

Sitkeys on minusta myös taito sietää ohimenevää epämukavuutta: tehdä aitauksia sateessa, kitkeä kasvimaata itikoiden ja mäkäräisten kaverina ja nousta aamulla ylös hoitamaan eläimet, vaikka edellisenä yönä on juhlittu. Nämä kaikki ovat omavaraistelijan arkea, ja ne liittyvät ennen kaikkea vastuun kantamiseen itse elämäänsä valituista asioista. Jokainen vanhempi varmasti tunnistaa tämän ominaisuuden.

Paras esimerkki löytyy puutarhasta. Jokaikinen kesä minä kasvatan kaaleja ja purjoa kasvimaalla. Näin neljän vuoden yrittämisen jälkeen en ole saanut satoa kertaakaan, mutta tänä kesänä yritän uudelleen satsaten siihen kunnolla, kuten edellisinäkin vuosina. Joku kaunis kesä saan suuren sadon. Kenties jo tänä kesänä.

5) Taito tehdä tuttavuutta

Tämä on meillä selvästi Isännän ja lapsien heiniä. Minä olen vieraiden ihmisten suhteen huomattavasti rajoittuneempi, ja ihailen ja hämmästelen suunnattomasti muiden meidän perheen jäsenten ihmissuhdetaitoja. Osaisimpa minäkin.

Kylä, jossa asumme on sattumoisin minun lapsuusseutuja, ja täällä asuu useampikin mummo, joka on minua lapsena kaitsinut. Äitini on täältä kotoisin. Silti se meillä, joka on paremmin verkostoitunut, on Isäntä. Hän on yhden sun toisen kanssa tuttavallisissa väleissä, juttelee sujuvasti kenen kanssa hyvänsä, eikä ujostele yhtäkään miestä, naista tai lasta.

Isäntä osaa jotenkin vaistomaisesti ottaa oikeissa paikoissa oikeat asiat puheeksi. Näin olemme löytäneet etsimiämme tavaroita, tietotaitoa, varaosia, mehiläisille tarhapaikkoja sekä kultaakin kalliimpia ihmisiä elämäämme.

Esikoisemme on ihan oma lukunsa sosiaalisten taitojen saralla. Hän käy ilman vanhempiaan paikallisen hirviseuran matkassa metsästämässä, kylän talkoissa ja toimi kyläjuhlien tervetulleeksi toivottajana sujuvalla small talkilla niin, että vieraat mummot kaupassa muistelevat häntä vieläkin.

Hän on myös verbaalisesti valtavan taitava ( käyttää usein kirjakieltä) ja hiukan pikku vanha. Aikuisilla jää usein suu auki ihmetyksestä hänet tavatessaan. Vai oletko sinä aiemmin puhunut tuntemattoman kahdeksanvuotiaan kanssa kauppajonossa ostoskorisi sisällön hiilijalanjäljestä ja kotimaisten kasvisten suosimisesta? Joskus minäkin jään suu auki kuuntelemaan.

Henkinen kasvu

Hieno termi henkinen kasvu tarkoittaa metataitojen opettelua, ja jokainen meistä tekee sitä koko ajan tiedostamattaan asiaa. Tavalliset arkiset asiat kehittävät sitkeyttä, uteliaisuutta, tarkkuutta ja loputonta määrää erilaisia metataitoja, jotka puolestaan helpottavat muiden taitojen omaksumista.

Ajatella miten me kehittyisimme jos tietoisesti lähtisimme harjoittamaan itseämme. Kärsimätön yrittäisi kuitenkin vielä uudelleen saada jumittuneen pultin auki, jalat maassa kulkeva kokeilisi toteuttaa haaveitaan, jotka on katsonut aiemmin liian villeiksi reaalimaailmaan, ja ujo menisi eskariryhmän eteen pitämään tuntia mehiläisistä. Sitähän saattaisi löytää ihan uusia voimavaroja itsestään.

Siispä seuraavan kerran kun tuttusi tulee sinulle kehumaan viiden tonnin ja viiden päivän mietiskelyretriittiään eksklusiivisessa kurssikeskuksessa Balilla, voit hyvällä omalla tunnolla todeta saavuttavasi vastaavan meditatiivisen tilan sekä henkisen kasvun omalla kotipihallasi kontiot jalassa ja kädet rakoilla sitä loputonta kivikkoista maata kääntäessäsi. 🙂 Kyse on tietoisesta läsnäolosta siinä hetkessä omassa arjessasi.

Linkit muiden bloggaajien kirjoituksiin 🙂 Ihania lukuhetkiä

Tsajut

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi

Farmer to Bee

Sarin puutarhat

Omavarainen

Korkeala

Villa Koira