Helmikuu ei vielä kesää juurikaan lupaile, etenkään kun talvi vasta alkoi, mutta pitkän kasvukauden vaatimat kasvit pitää jo nyt (ellei jo joulu- tai tammikuussa) laittaa multiin. Meillä kasvatetaan pääosin hyötykasveja, joten talvitaimina keinovalon alla kasvatetaan chili- ja paprikalajikkeita.

Luonnonvalo ei vielä riitä alkuunkaan joten kasvivalo on must. Onneksi niitä saa jo muutamalla kympillä melkein kaikista suuremmista kaupoista. Omani ovat Prismasta ja taisivat maksaa noin 15 € kappale. Sen kummosemmin en ole perehtynyt kasvivalojen ominaisuuksiin, mutta seuraavalla kerralla en osta kirkkaan violettia valoa olohuoneeseen sijoitettavaksi. Siihen tottuminen on vienyt aikaa ja välillä se häiritsee edelleen.

Olen ollut huomaavinani, että tämmöisen kaltaiseni ailahtelevan taimien hoitajan on syytä suosiolla laittaa kasvamaan kolminkertainen määrä siemeniä haluttuihin taimiin nähden, sillä jotenkin matkan varrella joukko tuppaa harventumaan. Viime keväänä meillä oli harsosääskiepidemia, taimiterrieri sekä lapset. Tämä vuonna toivon säästyväni hyönteisiltä sekä taimiterrierin kasvaneen yli pentuvaiheesta. Lapsille ei voi minkään.

Koska muutkin #suuntanaomavaraisuus-bloggaajat käsittelevät taimikasvatusta tällä kertaa, jätän tarkemmat yksityiskohtaiset selostukset heidän huolekseen. Joukossamme on useampikin taimikasvatuksen taitaja.

Chilit ja paprikat

Chileistä valitsin miedoimpia lajikkeita, sillä meillä ei tulisen ruuan ystäviä ole. Viime kesänä meille valmistui vihdoin ja viimein ihan oikeat ja pysyvät kasvihuoneet, ja siksi tänä kautena pystyy chilejäkin kasvattamaan useamman lajikkeen. Lopputuotoksena haaveilen maustekaapista löytyvän kuivattua ja pieneksi leikeltyä chili ”rouhetta”

Viime kesänä meillä oli ensimmäistä kertaa paprikoita kasvatuksessa ja oppia tuli taas kantapään kautta oikein urakalla. Lajikkeiksi valikoituivat kaupan suippopaprikoista otettuja random siemeniä, Californian Wonderia, Luteusta, Snacking Purplea sekä siemenkirjeen mukana tullutta mysteeristä gourmet-lajiketta.

Pikkutaimivaiheessa huomasin, että paprikat ja harsosääsket eivät sovi samaan taloon. Ensimmäistä kertaa törmäsin hyönteismaailman tuholaisiin sisätiloissa, ja sekös oli vasta hämmentävää. Minulla kesti tosi pitkään tajuta, että pienet lentävät kärpäset eivät ole banaanikärpäsiä, ja että niiden invaasiolla ja nuupahtaneilla paprikan taimilla on jokin yhteys.

Lopulta oli selvää, että joko taimet tai harsosääsket lähtisivät talosta. Samoihin aikoihin kanalaan ilmaantui kanapunkki-invaasio, ja niitä oli niin paljon, että ihmisetkin saivat jo puremia kanalassa käydessään. Onneksi sama lääke toimii molempiin, ja voidaan käyttää sekä sisällä että ulkona.

Suomalainen yritys nimeltään biotus tarjoaa biologisen sodankäynnin aseistusta sekä ammatti- että kotipuutarhurille ja kuinka ollakkaan myös kanaloihin. Petopunkit pistävät poskeensa haittahyönteisiä. Tilaamalla heidän tuotteensa saa turpeennäköiseen kantoaineeseen sekoitettuja petopunkkeja pahvisessa lieriössä kotiin kuljetettuina. Sitten vain kukkaruukkuihin ja kanalan rakenteisiin sitä levittelemään. Huomion arvoista on, että kanalaan ja viljelyksiin on eri tuotteensa, vaikka petopunkit ovatkin samoja.

Kaikkihan tietää, että tomaatit pitää tukea. Kukaan ei koskaan ollut minulle maininnut paprikoiden sitomisesta yhtään mitään. Se pitää tukea kunnolla. Minä en tukenut ja hedelmien alettua muodostumaan totesin keksineeni riippupaprikan. Pötkölläänkin tuli paprikoita, mutta helpommalla olisi päässyt pystyasentoisten taimien kanssa.

Viime kesä oli käsittämättömän kuiva. Kasvimaalla sai päivystää kastelukannun kanssa koko ajan, ja kun se oli kasteltu ei kasvihuoneisiin tullut kannettua tarpeeksi vettä. Suurin osa kannetusta vedestä meni kurkuille, jotka protestoivat janoaan nuupahtamalla niin, että tyhmempikin puutarhuri tajuaa kriisin syvyyden. Siinä paprikat jäivät vähemmälle vedelle. En tiedä oliko tällä asiaan yhteyttä, mutta huomasin, että paprikakin voi kärsiä latvamädästä.

Lopputulemana satoa sain kaupan suippopaprikalajikkeesta 4 paprikaa, kaksi Californiaa ja kasan Snackin Purplea, jotka eivät maistunut hyvälle. Onneksi kotipuutarhuri on usein varustettu loputtomalla ja järkkymättömällä uskolla seuraavan kauden sadon suhteen: tänä vuonna meille tulee valtava sato paprikoita ja chilejä.

Pimeiden iltojen puhdetyöt

Puhdetyö tarkoittaa perinteisesti sisätyötä, sellaista työtä, jota voitiin tehdä hämärän aikaan tai silloin kun ulkotöihin ei päästy, käsityötä.

Wikipedia

Kaikkien puhdetöiden kuningas on minun osaltani neulominen. Enkä oikeastaan juuri muuta neulo kuin villasukkia, sillä niitä pystyy tekemään autopilotti päällä. Työtä ei juurikaan silmin tarvitse vahtia, vaan samalla voi katsoa vaikka elokuvaa. Olen toki tehnyt muitakin neuletöitä, mutta jutun juoni eli rentous tuntuu häviävän hommasta kokonaan, jos pitää ohjeita vilkuilla.

Voin neuloa vaikka kymmenet sukat yhtä putkeen ihan onnellisen, mutta päättelemistä inhoan! Siksi jossain on aina säilössä pinkka kauan aikaa sitten neulottuja sukkia, joita ei voi kenellekään antaa, sillä niissä on edelleen langanpätkät liehumassa.

Villasukat on kierrättäjän kamut,
 sillä niitä ei juuri koskaan tarvitse heittää pois.
Puhki menneet voi parsia tai katkaista terän pois
ja neuloa uuden.

Minun lohtusukissani on terät nro 3. 
Eikä mikään voita omaan jalkaan sopivasti
ajan saatossa muotoutunutta villasukkaa.

Mehiläishoitajille talvisia puhdetöitä ovat kaluston kasaaminen ja kunnostaminen. Kevyt pesäosastot pitää kasata, liimata ja maalata. Palikoina myytävät kehät naulataan kasaan, langoitetaan ja lopuksi vahoitetaan. Lisäksi vanhaa kalustoa on huollettavaksi, vahaa puhdistettavaksi ja hunajaa edelleen purkittavaksi. Niin ja pitää sitä hunajaa kaupitellakin jossain. Harrastelijana nimitän nämä hommat puhdetöikseni, mutta ammattilaisena ei paljo naurattaisi jotakin tuhatta kehää osina laatikossa.

Sen verran tuli viime kesänä taas oppia kantapään kautta, että missään tapauksessa kaluston kasaamista ei kannata jättää odottamaan toukokuun loppua. Silloin ne tarvitaan jo pesissä.

#suuntanaomavaraisuus on kahden omavaraistelija bloggaajan Tsajutin Satun sekä Korkealan isännän Heikin kuningasidea. Sarjassa useampi blogi julkaisee aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina samasta annetusta aiheesta omannäköisen postauksen. Meitä on moneksi, ja käsitteenä omavaraisuuskin on melko löyhästi määritelty, joten tarjoamme lukijoille monta erilaista näkökulmaa samaan aiheeseen. Linkit muihin blogeihin löytyvät lopusta. Tervetuloa seuraamaan!

Tsajut

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi

Harmaa torppa

Omavarainen.fi

Sarin puutarhat

Ku ite tekee

Metsäläisen elämää

Urban farming kaupunkiviljely

Varmuusvara

Caramellia

Oma tupa ja tontti

Korkeala

Rakkautta ja maanantimia

Riippumattomammaksi

Airot ulapalla

Villa kotiranta

Rouva Yrttinen