#suuntanaomavararaisuus: Maalaisunelman hintalappu

#suuntanaomavaraisuus on kahden omavaraistelija bloggaajan Tsajutin Satun sekä Korkealan isännän Heikin kuningasidea. Sarjassa useampi blogi julkaisee aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina samasta annetusta aiheesta omannäköisen postauksen. Meitä on moneksi, ja käsitteenä omavaraisuuskin on melkoisen löyhästi määritelty, joten tarjoamme lukijoille monta erilaista näkökulmaa samaan aiheeseen. Linkit muihin blogeihin löytyvät lopusta. Tervetuloa seuraamaan!

Tällä kertaa puhutaan rahasta. Jos joku niin rahapuhe kuumentaa tunteita, aiheuttaa kateutta ja häpeää. Toisilla sitä on vähän ja toisilla paljon, itsellä ei koskaan tarpeeksi ja naapurilla aina liikaa. Moni myös kuvittelee ihan ihmeellisiä asioita kuten, että joillekin asiat ovat aina ilmaisia, koska he ovat syntyneet kultalusikka suussaan. Minä en usko tässä maailmassa kenenkään saavan mitään ilmaiseksi, hintaa ei vain aina voida mitata numeroilla.

Minusta rahasta pitää puhua ihan oikeilla summilla, mutta Isäntä on jälleen nihkeämpi. Koska tässä yhteistalous-sekasotkussa pyörii molempien ansiot tyydyn puhumaan noin summista.

Jo aluksi on syytä tehdä selväksi, että omavaraistelu ei ole joko kallista tai halpaa. Se on juuri sitä miten sitä valitsee toteuttaa. Eikä ulkonäön, tilusten koon tai kunnon suhteen voi tehdä olettamia budjetin suuruudesta. Samoin kuin auton hintalappu ei kerro pankkitilin summasta tai edes välttämättä autolainan suuruudesta.

Lompakko kiittää kun tavaraa tuodaan säkkien sijasta kuorma-autolla. Kuutiohinta jää näin usein murtosaan säkkitavaran hinnasta. Meillä ei ollut tällä tontilla mitään muuta kuin loppumaton varasto kiviä ja hienoa hiekkaa. Kaikki muu pihanurmen alla olevaa multaa myöten on saapunut Farmille näin.

Se taas on lähes satavarma olettama, että jos ei mitään ole valmiiksi, on jotain alkupääomaa hankittava, jotta pääsee omavaraistelua toteuttamaan. Me esimerkiksi olemme lähteneet kerrostalo kaksioista, rintamamiestalon kautta tänne Pienenpienelle Farmille. Voin kertoa, että se on vaatinut satoja työtunteja raksalla ja reilusti kuusinumeroisen summan rahaa eli lainaa.

Puutarhapalsta ja muutama työkalu olisi ollut huomattavasti halvempi ratkaisu. Muista osallistuvista blogeista tulet huomaamaan senkin maksavan mansikoita.

Mitä maksaa uusi talo haja-asutusalueelle?

Lähtee sitä mistä tilanteesta hyvänsä on jokaisessa omavaraisteluprojektissa kaikkein kallein vaihe aloitusinvestoinnit. Meille se tarkoitti 2,5 ha tonttia, uutta taloa, pihatöitä ja kunnallistekniikan maksamista paikkaan, jossa sitä ei ennestään ollut. Onneksi aiemman talomme myyntivoitot oli vielä takataskussa, eikä pankista tarvittu ihan koko summaa. Mutta kyllä hattu kourassa ja nöyränä tyttönä sai reilun 150 000 vekseliin nimensä rustata.

Me olemme onnekkaita, sillä meillä oli mahdollisuudet mennä pankkiin hattu kourassa. Kaikilla ei ole. Siispä sen sijaan, että manailisin verkkopankissa käydessäni isoa velkasummaa, kiitän onneani, että meillä oli omaa pääomaa sekä halukas takaaja.

Koti vuodelta 2018

Tähän mennessä meillä on talo, kanala, piha, vertas, kaksi kasvihuonetta ja leikkimökki pihalla. Isäntä arvioi, että rahaa on palanut noin 250 000 €. Siihen lisäksi tietty paljon kaikkea pikku kilkettä mitä ei ole laskettu mukaan. Pihaan on mennyt arviolta semmoiset 10 000€ lähinnä materiaaleina, sillä työt on tehty itse. Iso osa budjetista jouduttiin varaamaan kunnallistekniikalle ja tonttiinkin meni useampi kymppitonni.

Meidän suuri pelastus ja helpotus on ollut taito tehdä itse. Isäntä osaa rakentaa, tehdä töitä maanrakennuskoneilla, ja hän on yrittäjä, joka pystyy jättämään itselleen aikaa tehdä hommia itse. Talomme on itserakennettu pakettitalo, pihatöitä varten Isäntä lainaa kaivurin ja tekee itse.

Loput pienemmät ja helpommat (usein myös raskaammat ja tylsemmät) hommat tässä talossa ovat akkojen hommia. Etenkin jos ne tehdään kottareilla ja lapiolla. Meillä tehdään aina jotain, ja keskeneräisiä projekteja on jonoksi asti.

Se on vaan opeltava itse kun ei muille raati maksaa. Isännän ensimmäiset piharappuset ja miun kivetys.

Selvyyden vuoksi vielä, että tällä budjetilla ei rakennettu mitään luksustaloa, vaan ihan tavallinen yksikerroksinen, suorakaiteinen talo, jonka asuinneliötkin jäävät noin 130een viiden henkilön kodissa.

Haaveita kohti

Syy miksi päätin kertoa näin rehellisesti mitä unelmamme on tähän mennessä maksanut, on että mietin itse aikoinaan kovasti mitä maksaa uusi talo maalla. Kaunis talovanhus ei ollut meille vaihtoehto, sillä Isäntä on liian pedantti korjaamaan toista ajan vinouttamaa ja omalaatuista taloa. Hän ei voi elää jossei asiat ole juuri oikein tehty, ja vanhassa talossahan laserilla voi heittää vesilintua ja kompromissiratkaisuja on pakko tehdä talon ehdoilla.

Minä olisin rakastanut jotain vanhaa hirsitaloa, mutta ekohippiäinen minussa olisi nähnyt painajaisia sähkön kulutuksesta ja puulämmityksen pienhiukkaspäästöistä. Siispä päädyimme uuteen ja energiatehokkaaseen taloon maalämmöllä. Minulle oli karvas menetys luopua unelmieni maalaispappiloista ja vanhasta puutarhasta.

Piharakennukset

Rakentaminen ei tietenkään lopu talon tekemiseen, etenkään omavaraistelijalla. Huonompikin ulkorakennus maksaa maltaita, eläinsuojista puhumattakaan. Onneksemme meillä on puutavaraa omasta takaa kunhan viitsii puut ensin kaataa, kerätä ja käydä niiden kanssa sahalla. Tosin vaatii hiukan suunnitelmallisuutta tehdä puutavarat valmiiksi taapeliin odottamaan vuosi ennen käyttöä.

Kanala uutuuden karheana. Valmistumisesta seuraavana päivänä haimme asukkaat sisälle. Talohan ei tässä vaiheessa ollut vielä valmis 🙂

Ensimmäinen valmis rakennus tontillamme oli kanala, joka on rakennettu talosta jääneistä ja sukulaisten ja ystävien nurkista lojuneista jämämateriaaleista. Sen kustannuksiksi taisi tulla jotain 400 € hujakoilla. On se kyllä hiukan kierrätetyn näköinenkin 🙂

Kierrätysromusta kauniiksi ja uudeksi

Molemmat kasvihuoneet ovat myös lahjoitettuja, kierrätetyjä tai muuten kasaan haalittuja. Isäntä teki toisen itse ja toisen runko ja lasit saimme lahjoituksena tädiltäni. Yhteiskustannukset kasvihuoneille olivat noin 300 €.

Valmistumista seuraavana aamuna sisustamisinto valtasi lapset. Tässä ylpeä kolmikko omalla kuistilla.

Kalleimpia ulkorakennuksia ovat olleet valmiit hirsipaketit vertas sekä leikkimökki. Nekin on erinomaisen edullisia ja hyvillä alennuksilla ostettuja, mutta silti useamman tonnin tönöjä.

Ensi kesänä rakennetaan 160 neliöinen autotalli/autokatos/hunajatilat. Tähänkin puutavarat ovat omasta takaa ja kaikki duuni tehdään itse. Kustannusarvio on tällä hetkellä jotakin 20 000€ kieppeillä.

Lopuksi

Lopulta on lohdullista ajatella, että tässä laskevien kiinteistöarvioiden kunnassa, me olemme tehneet tätä projektia nimenomaan itsellemme eikä sijoitusmielessä. Tätä lukiessa on myös ilmeisen selvää, miksi me emme edes haaveile ns. oravan pyörästä hyppäämisestä kohti todellista omavaraisuutta. Tarvitaan kahden ihmisen palkkatulot pyörittämään tätä sirkusta.

Minä olen oppinut, että mitään ei saa ellei ole valmis tekemään töitä sen eteen. Pienenpienellä Farmilla asuminen on asuntolainan ja miljoonan DIY-projektin arvoista. Haja-asutus alueella asuminen tarkoittaa kahta nelikkoautoa ( lue:autolainaa), isoa bensalaskua, isompia vakuutuslaskuja ja loputonta rahavirtaa erinäisiin projekteihin.

Täällä me ollaan violetin taivaan alla ❤

Tätä minä tarkoitan, sillä että omavaraistelua on kaiken näköistä. Suurin osa ajattelee omavaraistelijan elävän supersäästäväistä vanhan aikaista elämää, jossa mitää uutta ei koskaan osteta eikä uutta tekniikka käytetä. Tanskalainen maajussi on meidänkin suuri idoli, muttei meistä olisi elämään kuin hän.

Meillä elämäntapaamme ei ole edes suunniteltu säästämään rahaa vaan ympäristöä, omaa mielenrauhaa ja tuottamaan vapautta puuhata mitä mieleen juolahtaa. Minä otan mielummin loputtoman työleirin kuin sohvalle Netflixin ääreen puutumisen. Ja aina kun mietin montako kiloa enemmän tomaatteja olisi saanut kaupasta kotikasvatukseen käytetyllä rahamäärällä, voin mennä sisään kasvihuoneeseen, napsia auringon kypsyttämiä ja TUOKSUVIA kirsikkatomaatteja suoraan puskasta ❤

Liitän tähän loppuun vielä muiden blogien linkit. Käy ihmeessä lukemassa mitä muut bloggaajat ajattelevat omavaraistelun taloudellisuudesta.

17 kommenttia artikkeliin ”#suuntanaomavararaisuus: Maalaisunelman hintalappu

  1. Päivitysilmoitus: Ite tein ja säästin - omavaraisuus ja raha - ku ite tekee

  2. Päivitysilmoitus: #suuntanaomavaraisuus osa 3 - Tsajut

  3. Hyvä meininki kun on kanala ensimmäisenä valmiina 😀 Mutta niinhän se ennen meni, että sauna tehtiin ensimmäisenä ja siellä kämpättiin kunnes sai muut rakennukset valmiiksi. Vanhoissa rakennuksissa on tosiaan omat kommervenkkinsä, pelkästään kanatarhaa rakentaessa ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa kun joka kerta mitatessa saa eri numerot jokaista ruuvia kiinnittäessä. Ja pakko on lisäksi hankkia aputyövoimaa kun ei muuten ole aikaa eikä osaamista tehdä kaikkea. Mutta tosiaan, on tämä kaiken sen arvoista ❤

    Tykkää

    1. Ai voin vain kuvitella tämän meidän raksaajan mielialan jos ei mittaukset täsmää 😦 . Meillä tapana on, että kun Isäntä alkaa rakentamaan minä ja lapset pyritään poistumaan tontilta, sillä se harvoin on kovin lapsille sopiva ympäristö… Minä vanhana heppatyttönä korjaisin kaiken tietenkin jeesusteipillä, rautalangalla ja ennen kaikkea paalin narulla.

      Tykkää

  4. Kiitos Susa avoimin mielin tehdystä kirjoituksesta. Mielenkiintoista seurata noita lukuja näin pääkaupunkilaisena. Meidän naapurustosta 250 000 eurolla saa kerrostalokaksion ja siksipä asustelemmekin vuokralla. Meillä on ollut tuuria ja ollaan saatu kaupungilta vuokra-asunto. Mutta uskon 100 prosenttisesti, että te saatte tuosta elämäntavasta rahoillenne rutkasti vastinetta. Itse olen sen verran vellihousu, etten edes unelmoi omista tiluksista haja-asutusalueella. 😀 Myös tuo ettei kaikki omavaraistelijat haaveile oravanpyörästä hyppäämisestä oli hyvä pointti. Motivaattoreita näihin puuhiin on yhtä monta kuin tekijää. Minäkään en osaisi olla vain kotona ja jättäytyä työelämästä, mutta näin vajaata viikkoa tekevänä koen saavani parhaat puolet kaikesta.

    Tykkää

    1. Pääkaupunkiseudulla hinnat on ihan jäätäviä. Hyvä ystäväni perheineen osti juuri kantakaupungin alueelta kerrostalokolmion ja minulla meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun kun hän kertoi kämpän hinnan. Onni on asua täällä periferiassa, jossa asuntojen hinnat lähinnä laskee.

      Tykkää

  5. Kiva kuulla summia. Meillähän oli yksi vaihtoehto alkaa itse rakentamaan ja silloin aprikoimme juuri, mitä homma tulisi maksamaan. Päädyimme kuitenkin vanhaan tupaan, josta tuli mökki.

    Vaikka paikan hankkiminen tuli paljon edullisemmaksi kuin uuden rakentaminen, on tässäkin omat kommervenkkinsa jotka vievät rahaa ja ennen kaikkea aikaa. Tuntuu, että lapsilla pitää tiettyjä asioita olla tuplat, ettei niitä tarvitse kokoajan kantaa edes takaisin. Sillä sitä edestakaisin roudattavaa tavaraa on paljon. Lisäksi muualla asuminen sulkee pois ajatukset eläinten hankkimisesta, asia joka harmittaa.

    Tykkää

    1. Sen mitä tuttavien projekteista on pintapuolisesti kuullut ja miten meidän rintamamiestalon remontit meni, on vanhan korjaaminen melkein yhtä kallista kuin uuden tekeminenkin. Etenkin jos ei itse osaa tehdä mitään. Siinä tapauksessa uusi peruspakettitalo saattaa tulla jopa edullisemmaksi kuin kokonaan ulkopuolisella tietetty remontti talon runkoa myöten vesineen ja sähköineen.

      On ihan mahtava resurssi osata tehdä itse. On se sitten rakentaminen, ompeleminen tai auton korjaaminen. Tärkeintä siinä on, että itse tehdessä voi varmistua ettei tulos ole sutta ja sontaa. Se oli meille uuden talon valinnassa tärkeä pointti. Emme halunneet elementeistä kasattua taloa, sillä silloin emme olisi nähneet talon jokaista kohtaa. Kastelli-talot tehdään paikan päällä ”pitkästä kamasta” eli ihan lankuista ja laudoista, joten talon joka kerroksen kasaamisen pääsee halutessaan vahtimaan.

      Tykkää

  6. Hieno esimerkki kuinka huikeita eroja kirjoittajilla on. Meidän maatila on täysin päinvastainen mitä teillä. Ei suoria seiniä, ei suoria lattioita, puulämmitys ja hintalappu talon ja peltojen ostolle sekä talon remonteille joihin kuuluu remontit kuten pesuhuoneen remontti, putki- ja sähköremontti, jäi heittämällä puoleen mitä teillä on mennyt nyt.

    Talonkin ostoa voisi ajatella siten että kuinka paljon joutuisi vuokraa maksamaan samanlaisesta kodista. Toisinaan tehnyt mieli laskea kuinka monta vuotta häätyy asua jotta olisi maksanut vuokrina talon ostohinnan.

    Tykkää

    1. Täällä päin tuo vuokrahinnalla arviointi on melko vaikea, sillä tämmöisiä kohteita ei oikein ole vuokramarkkinoilla. Maalla olevia uusia taloja siis. Vanhojakin on melko vähän ja ne ovat pääsääntöisesti vanhoja ja huonokuntoisia. Asumiskustannuksiltaan olemme laskeneet, että kaikki kiinteät kulut laina mukaan lukien ovat edullisemmat tässä talossa kuin esimerkiksi kolmen makuuhuoneen ja about 90 neliön vuokrarivarissa tai kerrostaloasunnossa.

      Sitten taas verraten vanhaan taloon maaseudulla on meidän talo ylivoimaisesti edullisempi asua, ellei ole valmis lämmittämään kokonaan puulla. Maalämmön ansiosta meillä on esimerkiksi hämmästyttävän pieni sähkölasku, noin 1/3 rintamamiestalomme sähkölaskusta, paljon halvemmat vakuutukset eikä takataskussa tarvitse olla koko ajan isoa rahavarastoa vanhan talon korjaustöihin.

      Minä näin itseni aina asumassa jossain 1800-luvulla rakennetussa vanhassa isossa pappilassa, jossa oli puulämmitys, iso puuhella, leivinuuni, puusauna ja pakollinen villasukkakeli heinakuuta lukuunottamatta. Rakastan vanhoja taloja ja niiden tunnelmaa, mutta nyt aikuistuneena olen tajunnut, että pitää ensin hankkkiutua miljonääriksi ennen kuin voi ostaa haluamani talon. Etenkin kun isäntä ei sietä minkään sortin ränsistymistä.

      Tykkää

  7. Urban Farming

    Teillä on niin eri mittakaavassa jutut. Ihana seurata, kun tavallaan lähdetään ns. puhtaalta pöydältä ja kehitetään asioita koko ajan. Upeat puitteet kerta kaikkiaan!

    Monesti mietin, että miksiköhän ei omakotialueella tehdä enempää yhteishankintoja keväisin. Nimenomaan esimerkiksi rekkalastillinen multaa maksaa murto-osan siitä kuin 40 litran säkeillä kotiin kannettuna. Ehkä laitankin naapuristoon kyselyn, että kiinnostaisiko hankinta muita.

    Tykkää

    1. Yhteishankinnat olisi monessa jutussa tosi hyvä juttu. Varsinkin kun ideat tahtovat levitä naapurustossa. Yksi aloittaa piharempan ja seuraava herää huomaamaan, että omakin piha on remontin tarpeessa ja kolmas ei halua omistaa kadun ainoaa slumminnäköistä pihaa. Myös esimerkiksi kuorikkeesta, pihakivistä tai erinäisistä työsuoritteista kuten lumitöistä kannattaisi monesti pyytää kimppatarjoukset.

      Meillä on naapurin kanssa monessa asiassa huonekalujen kantamisesta, pihavalaistuksen hankintaan YYA-sopimus. Tosin olemme molemmat kutakuinkin samassa vaiheessa elinpiirin rakentamista, sillä rakensimme talot samaan aikaan.

      Tykkää

  8. Marketta

    Me ostimme pienen vanhan talomme aikanaan 50 000 eurolla. Toki tähän on remontteihin hynää mennyt. Mutta lainanlyhennykset pysyivät maltillisena ja remontteja ei ole lainarahalla tarvinnut rahoittaa.
    Meidän talolla ei ole mitään arvoa täällä missä asutaan, mutta itsellemmehän tätä ollaan puuhattu!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s