Olipa kerran Pienenpieni farmi, jolla asui ihan tavallinen perhe isä, äiti sekä kolme pientä lasta. Koska perhe uskoi luonnonläheiseen ja ekologiseen elämään, kasvattivat he mahdollisimman paljon ruokaa itse.

Tärkeimpinä kotieläiminä Pienenpienellä Farmilla pidetään kanoja. Koko perhe tykkää hemmotella pikkusia kanojaan herkuilla ja ruuanjämillä. Kanat kulkevat pihalla vapaana ja juoksevat innolla vastaan oman perheensä jäsenen tullessa ulos, sillä ne ovat kesyjä ja todella rakastettuja.

Eräänä päivänä äiti saa ajatuksen: ”Mitäpä jos hommattaisiin lisää kanoja? Ne ovat niin hauskoja ja muniakin niistä saa.” Koko perhe innostuu ajatuksesta ja pian he saavatkin lainaan ison haudontakoneen.

Kananmunien hautominen tuntuu koko perheesta kestävän ikuisesti eikä millään malttaisi odottaa. Lapset käyvät vuorollaan kurkkimasta koneen lasiluukusta onko jo tipuja. Lopulta tipuja alkaakin kuoriintua ja niitä tulee valtavasti.

Perheen äiti ihastuu erityisen paljon erääseen keltaiseen tipuun. Sen väristä ei Pienenpienellä Farmilla ole koskaan nähty. Keltainen tipu on myös perheen tyttären lempitipu ja he molemmat silittelevät ja sykyttävät keltaista tipua.

Eräänä aamuna perheen tytär vie tipuille herkkuruokaa keittiöstä ja huomaa suureksi surukseen, että keltainen tipu on sairas. Se vain makaa tipulan lattialla surkeana muiden tipujen leikkiessä ympäriinsä. Koska perhe on kovin huolissaan tipusta, pyytävät he apua viisaammilta. Heitä neuvotaan antamaan tipulle hunajavettä ruiskulla tippa kerrallaan suoraan nokkaan.

Tipua ruokitaan kaksi päivää monta kertaa vuorokaudessa ja koko perheen iloksi se parantuu. Perheen äiti vannoo, että keltaisen tipun ei koskaan tarvitse lähteä pois Pienenpieneltä farmilta. Tiput kasvavat nuorikoiksi ja muuttavat uusiin koteihin. Keltaisesta tipusta kasvaa todella komea täysin punainen kukko, joka on ehdottoman vakuuttunut olevansa koko maailman komein ja uljain eläin.

Perheen äti haluaa pitää punaisen kukon parven kuninkaana, mutta punainen kukko alkaa luulla itseään koko maailman kuninkaaksi. Siitä tulee vihainen lintu. Se puolustaa urheasti parveaan jopa isäntäperheeltään ja hyökkää perheen kuopuksen kimppuun heti tämän nähdessään. Kuopus joutuu juoksemaan itkien vihaista kukkoa karkuun.

Surullinen ja epätoivoinen perhe miettii mitä tehdä, sillä kukko on liian vaarallinen pihapiirissä pidettäväksi. Lopulta isä sanoo: ” Me olemme sen kasvattaneet ja luvanneet, ettei sen koskaan tarvitse poistua Pienenpieneltä farmilta. Punainen kukko menköön pataan.”

Ja niin punainen kukko päätyi pölkyn kautta pataan eikä sen parempaa tai rakkaampaa ruokaa ole Pienenpienellä Farmilla koskaan syöty. Se, joka eläimiä ottaa on niistä vastuussa loppuun asti.