#suuntanaomavaraisuus: toukokuu

#suuntanaomavaraisuus on kahden omavaraistelija bloggaajan Tsajutin Satun sekä Korkealan isännän Heikin kuningasidea. Sarjassa useampi blogi julkaisee aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina samasta annetusta aiheesta omannäköisen postauksen. Meitä on moneksi, ja käsitteenä omavaraisuuskin on melkoisen löyhästi määritelty, joten tarjoamme lukijoille monta erilaista näkökulmaa samaan aiheeseen. Linkit muihin blogeihin löytyvät lopusta. Tervetuloa seuraamaan!

Sehän on jo toukokuu eli ihan jo kesän kynnyksellä kopistellaan. Tällä kertaa #suuntanaomavaraisuus-yhteisponnistus keskittyy kevään vauvoihin. Monille bloggaajille on tulossa karvaisia lapsia, jollekin ihmislapsikin ja eniten taitaa torpista löytyä kasvivauvoja.

Kasvivauvat

Taimikasvatus on jo siinä mallissa, että Isäntä jaksaa kysellä lähes päivittäin: ”Koska sinne kasvihuoneeseen voikaan laittaa näitä rehuja?” Pitkiksi ja hoikiksi venähtäneet tomaatin, chilin ja paprikan taimet täyttää ikkunoiden edustat. Minikasvihuoneessa on pienempiä yrttien, kesäkukkien ja myöhäisempien kasvisten taimia odottamassa isompiin ruukkuihin siirtymistä.

Oikeastaan tomaatit alkavat olla vaiheessa, jossa ne pitäisi jo siirtää isoihin ämpäreihin kasvamaan, mutta meillä se ei valitettavasti ole mahdollista tuholaisvahinkojen vuoksi. Taimiterrieri syö kasvit ja lapset mullat. Pidetään siis pienemmissä ruukuissa ja lannoitetaan reippaammin.

Kurkut minulla on vielä kokonaan kylvämättä, mutta nehän ovat supernopeita kasvamaan. Ehtivät vaikka laittaisi myöhemminkin, eikä sitten tarvitse kasvimaalla niitä suojailla.

Eläinvauvat

Meillä ollaan edelleen odottavalla kannalla. Puput on astutettu, mutta tulos selviää vain odottamalla. Myrtti ja Luna saivat viikonloppuna vihdoin uudet ulkohäkkinsä, kun vapun juhlimisen sijaan meillä raksailtiin, tehtiin polttopuita ja puutarhahommia.

Pupuneitokaisten kopeista tuli todella jykevät. Puisen rungon ympärille on kasattu lattia, katto, takaseinä ja koppi vesivanerista ja verkko-osa on raudoitusverkkoa. Päädyimme tekemään häkkeihin umpilattiat, sillä loisvaaran vuoksi kaneja ei kuitenkaan saa pitää maakosketuksessa.

Kalkkunavauvatkin on tilattu. Niiden odotetaan kuoriutuvan ihan näillä näppylöillä ja kuun lopussa ne pärjäävät jo ilman lampolamppua. Siinä kohtaa me ajelemme kesäretkelle Mikkeliin hakemaan kymmenen kesäkaveria. Pieninä kalkkunat ovat niin söpöjä ❤

Suunnitelmien eteneminen

Tällä hetkellä tuntuu, ettei mikään etene. Pääsykokeet ja korona-aresti vie kaiken ajan ja etenkin energian. Kevään suunnitelmahan oli alunperin pitää lapset päiväkodissa koko lukujakson ajan, jotta minulla olisi koko virka-aika lukemiseen, ja sitten illalla voisi puuhata farmihommia.

Kasvimaalla on puuhailtu valmistellen kasvatuslaatikoita tämän vuoden kasvukaudelle. Suurimpaan osaan niistä olen lisännyt valmista kompostia ja hiukan kalkkia. Komposti on kuitenkin nyt loppu ja tälle kesälle ajattelemani lehmän lanta ei ole kompostoitunut tarpeeksi pitkälle, jotta sitä voisi käyttää kateviljelyyn.

Jännittävää tämä keväinen kasvimaalla puuhaaminen, koska tahansa saattaa takatalvi iskeä 🙂

Suurin osa viljelylavoista on vielä täytettä ja ravinteita vailla. Pitänee siis keksiä niihin jonkin sortin kasvialusta kotitarpeista. Pussimultaa ei millään raaskisi ostaa.

Ikuisuusprojekti kasvilavojen välien päällystämisestä kuorikkeella on myös edennyt jonkin verran. Tällä kertaa en laittanut kuorikkeen alle suodatinkangasta, sillä luin sen hajoavan pikkuhiljalleen mikromuoveiksi. Sen sijaa levitin alle purettuja ruskeita muovilaatikoita. Saas nähdä miten paljon rikkaa jaksaa kasvaa läpi.

Mehiläiskausi on myös aloitettu ja lämpiminä päivinä on päässyt pesiin jo kurkistelemaan. Kaikki ovat hengissä talven jäljiltä! ❤ Suurimpaan osaan jouduin lisäämään ruokintataikinaa, sillä luonnosta ei kylminä päivinä saa kerättyä vielä mitään. Sikiöinti on jo aloitettu ja voikukan kukinnan aikoihin pitää lisätä ensimmäinen laatikkokin 🙂

Raksaprojekti seisoo rakennuslupaa odotellen. Soitin jo ja kyselin, että mikä siinä kestää, ja kuinka ollakaan paperit olivat hukassa. Kun ne löytyivät kävi selväksi, että ne olivat väärällä viranomaisellakin. Autotallin aloittaminen saa siis odottaa vielä.

Sen sijaa talven remonttikohde eli meidän osta-remppaa-myy rivarin pitäisi valmistua ensi viikolla. Välittäjä tulee ottamaan myyntikuvat, ja sitten päästään jännittämään saadaanko nettoa vaiko kenties persnettoa. Sijoitusmielessä osakkeen ostaminen ja remontoiminen on kuitenkin ollut kiva ja uudenlainen projekti. Isäntä tosin puuskahti, että ensi talvena hän korjaa vain mopojaan ja vahtii sohvaa.

Talvivalkosipulit puskee jo läpi olkikatteesta 🙂

Käythän lukaisemassa mitä muissa blogeissa on kirjoitettu vauvoista sekä suunnitelminen etenemisestä. Ihanaa kevättä!

16 kommenttia artikkeliin ”#suuntanaomavaraisuus: toukokuu

  1. Päivitysilmoitus: Suuntana omavaraisuus yhteispostaus: toukokuu 2020 * Caramellia

  2. Päivitysilmoitus: Suuntana omavaraisuus 2020, pölyttäjät ja eläinvauvat - Korkeala

  3. Päivitysilmoitus: #suuntanaomavaraisuus 2020 osa 5 - Tsajut

  4. Päivitysilmoitus: Suuntana omavaraisuus - ku ite tekee

  5. Päivitysilmoitus: Tilusten esittely ja taimikasvatuksen edistyminen | Laura eli Javis

  6. Sama sisäviidakko täälläkin joka tasolla 😀 jospa nuo kylmät yöt jo väistyisivät, niin pääsisi valtaamaan kotinsa takaisin 😀

    Meillä oli tänä keväänä isompi täyttöprojekti, kun elinkaarensa päähän ehtinyt palju jatkoi elämäänsä kasvatuskeitaana. Kun paljun vetoisuus on yli 2500 litraa, ei sitä pussimullalla halua täyttää, joten rontattiin sitten palju täyteen kaikkea puutarhajätettä, kompostia ja muuta piharoskaa, jonka jälkeen ainoastaan pinta peitettiin ostomullalla n. 20 cm syvyydeltä. Yllättävän paljon sitä puutarharoskaa kestyy kun tarttuu haravaan ja tyhjentelee vanhat kasat 😀

    Tykkää

  7. lauraelijavis

    Mulla on yhdeltä kesältä hyvät kokemukset niistä hyygelpenkeistä (hugelkultur). Siinä vähän sama idea kuin Johannan tuossa kuvailema, mutta pohjalle laitetaan vielä puuta ja risuja. Minulla toimi hyvin vaikkei hyvää pintamaata ollut edes lähimainkaan 20 senttiä. Jotain tällaistakin kannattaa miettiä. On ainakin edullinen ratkaisu ja pääse materiaalit luonnon omaan kiertoon.

    Kalkkunat päätynevät syksyllä ruoaksi, eikö? Ne on kyllä hauskan näköisiä kaljuine kauloineen 🤣

    Tykkää

    1. Kyllä on syksylle luvaksi taas ihanaa savukalkkunaa 🙂 Ne on kyllä hauskoja otuksia.

      Lavat meni lopulta täyteen yhtä sun toista. Miissä on paskaa, heinää, olkea, risuja, lehtiä yms. Päälle laitoin pussimultaa. Saas nähdä miten käy.

      Tykkää

  8. Kira

    Kanin häkki näytti todella pienelle. Pääseehän se sieltä päivittäin jaloittelemaan? Ja onhan siellä myös vesikuppi? Pelkästä juomapullosta kani saa juotua liian vähän.

    Tykkää

    1. Kanien häkit ovat noin 1,5 neliötä per pupu tuo pesäosa mukaan laskettuna. Eli suuremmat kuin laki vaatii. Toistaiseksi niiden jaloittelu on melko vähäistä, sillä ne pitää erikseen kantaa kanalaan isompaan tilaan.

      Juominen hoituu suurimmaksi osaksi pullon kanssa. Kumpikaan kani ei saa vettä pysymään kupissa puoltatuntia pidempään kun se pitää kaataa oli kuppi minkälainen hyvänsä. Sama tehdään ruokakupille. Olemme ratkaisseet asian täyttämällä heille rajatuksi ajaksi juomakupin, joka sitten nostetaan pois.

      Tykkää

  9. Voi että, laitathan kuulumisia mehiläisiltä taas pian lisää. Nyt kun en itse lähtenyt kirjoittamaan postaussarjaa, huomaan että ehdin ja maltan paremmin lukea teidän muiden kirjoituksia… Ja ehkä tulevia vuosia varten saan oppia ja inspistä myös 🙂

    Tykkää

  10. Marketta

    Upea kanin ulkohäkki teillä! ❤

    Ostomulta tulee kyllä tosi kalliiksi. Joka vuosi sitä tarvii kuitenkin ostaa ja huh huh sitä rahan menoa!

    Minä olen kattanut lavatarhaani pahvilla, sanomalehdellä ja oljella. Ja kyllä sieltä juolavehnä, leinikki ja ohdakkeet puskevat läpi. Mutta niin ne tulivat kyllä ihan noista kaikenmaailman kankaistakin! Joten, kun meilläkin kasvimaa on pellolla, en halua sinne mitään maatumatonta laittaa, niin sitten vaan katetaan lisää ja taistellaan! ='D

    Tykkää

  11. Olkaa varovaisia kalkkunoiden kanssa. Meillä kävivät kuutta vaille kaikki kolmekymmentä kastelemassa itsensä juoma-astiassa ja kuolivat. Tuli vedelle melkoinen litrahinta. Sama astia mikä kanojen tipuilla on ollut ei käynyt kalkkunoille.

    Tykkää

    1. Minä olen aina tosi neuroottinen kalkkunoiden veden kanssa. Kuulin jo etukäteen, että ne hukkuu vaikka sormustimeen ja jäljelle jääneet pyrkivät perään katsomaan itse mitä tapahtuu. Meillä on semmoinen ylösalaisin käännettävä kupumainen juoma-astia. Tosin sehän on sitten pakko aina töniä tyhjäksi, jolloin kuivikkeet ui.

      Siinä on syksyllä lisämotivaatiota laittaa kalkut pakkaseen, kun ei enää jaksa sitä vesirumbaa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s