Kasvimaan saldoa vuodelta 2018

Tältä kesältä päälimmäiseksi jää mieleen erittäin ankara kuivuus. Kastelimme ja kastelimme iltaisin useammankin henkilön voimin ja silti kasvit riutuivat. Positiivista ja hiukan yllättävää oli se, ettei meidän onnettomasta kaivon tekeleestä loppunut vesi missään kohtaa. Joudun syömään sanojani sen suhteen. Meillä onkin ihan kelpo kaivo pihalla, vaikkei vesimäärä edelleenkään nouse edes puoleen metriin.

Valtavasta taimimäärästä, jotka kasvatin talven aikana, riitti meille ja muillekin taimia. Ostettuja taimia oli ennätyksellisen vähän. Vain kasvihuoneen taimet jouduin ostamaan. Muitan vieläkin miten valtavan suurin odotuksin seurasin loppu keväästä taimien kasvamista.

Peruna: Meillä oli tänä vuonna Annabellaa, joka kasvoi hyvin ja oli melko kauniskin katsella. Söimme ne ensin pois joten hirveän isoiksi ne eivät ehtineet. Asterixia hommasin Reko-ringistä eräältä perunan kasvattajalta. Se on ihana vanha lajike, josta tulee maailman parhaat lohkoperunat. Valitettavasti rupi kiusasi näitä punaisia kaunokaisia erittäin pahasti. Nyt viimeiseksi nostetut perunat olivat lähes kaikki Asterixia ja kooltaan ne olivat valtavia.

Juurespenkki: Porkkana kärsi kaksijalkaisista tuholaisista. Lapset harvensivat porkkanat niin tehokkaasti ettei syksyllä ollut enää mitään korjattavaa satoa. Menipähän ainakin hyvään käyttöön. Punajuuri kasvoi todella nihkeästi. Ihan muutama kunnon kokoiseksi ehtinyt pääsi kasvissosekeittoon asti. Lanttua vaivasi kaalikoi tai jonkin muu vastaava. Lehdet syötiin lähes kokonaan. Onneksi jaksoivat kuitenkin kasvaa. Kymmenkunta kunnollista lanttua saatiin. Palsternakka oli ensimmäistä vaan ei viimeistä vuotta kokeilussa. Tätä olisi selvästi pitänyt harventaa vielä löyhemmäksi. Nyt juuret olivat aika pieniä. Mustajuuri oli myös uusi tuttavuus ja sitä laiton vain ihan pari rivimetriä. Sato oli juureksista varmaan parhain. Reseptiehdotuksia tästä uudesta herkusta otetaan vastaan.

Sipulit: Valkosipuleita sain yhden ja sen lahjoitin rakkaalle ystävälle. Punasipuli kasvoi paikoin jättimäiseksi ja hopeasipulikin pärjäsi hienosti. Yllättaen varmana pitämäni keltasipuli ei kasvanut juuri ollenkaan. Varret ja sipulit mätänivät ihan omineen penkkiin ennen kuin kasvu oli edes kunnolla lähtenyt alkuun. Yhtään en osaa arvata tälle syytä. Purjo ei yllättänyt positiivisesti tänäkään vuonna. Sen kasvattamista en vain osaa.

Tomaatti: Ulkona kasvimaalla kasvanut tomaatti kitui koko alkukesän ja olin varma, ettei se tuota yhtään mitään. Syksymmällä se kuitenkin intoontui ja teki useamman kymmentä ihanaa sydämen mallista tomaattia. Kasvihuoneessa tuhoa teki latvamätä. Viimeisessä kasvatussäkissä oli muurahaispesä, joka häädettiin. Sen saman säkin kaikki tomaatit kärsivät latvamädästä. Olisko murkut vahingoittaneet jotenkin tamien juuria, ettei ne saaneet vettä hyödynnettyä? Muut tomaatit tekivät pienen sadon lähinnä syksy puolella. Kasvihuonettakin olisi pitänyt kastella selvästi enemmän.

Tomaatit ja tytöt
Raakojen tomaattien lajittelutiimi. Tytöt keräsivät ja lajittelivat syksyn raa’at tomaatit munakennoihin kypsymään. Hienosti ovat muistaneet itse käydä satoa tarkistamassa.

Kurkut: Kasvihuoneen kurkut tekivät hyvin satoa. Tosin kurkut olivat helposti pistävän makuisia. Tämäkin ilmeisesti kuivuuden vuoksi. Kasvimaalla en meinannut saada ainuttakaan kurkkua selviämään taimivaihetta pidemmälle. Ne vain kuolivat. Syytä en varmuudella tiedä.

Maissi: Tähkiä tuli neljästä kasvista kahdeksan. Tämä kasvi oli kesän positiivinen yllättäjä. Ensimmäisen kerran saatiin syödä oma kasvattamia maisseja.

Maissit
Suurin osa tähkistä oli melko vaatimattoman kokoisia, mutta oli näitä isompiakin. Muutaman minuutin keittäminen suolavedessä ja oivariinia päälle. Nam!

Kaalit: Melkein jo skoolasin kaalisadon kunniaksi kesäkuun lopulla. Kirppoja ei näkynyt. Kuitenin joku muu tuholainen veteli kaalit heti kun ne kasvoivat liian isoiksi peitteensä alle. Lehtikaali selvisi jälleen, ruusukaaleissa oli jokunen maistamaton nuppu, muut kaalit olivat mennnyttä. Ei tarvinnut skoolata, muttta periksi ei anneta! Ensi vuonna uudelleen.

Muut: Pinaattia sain ensimmäisen sadon pakkaseen asti ja toisen söivät kanat. Mangoldi kasvoi kuten aina aiemminkin sata varmasti. Herneitä oli enemmän kuin kukaan jaksoi syödä. Ne kasvoivat todella hienosti.

Pikaeväät
Pinaattia, paprikaa ja chiliä omalta pihalta. Ihan parasta!

Kurpitsat: Ihan ekaa kertaa sain kasvatettua jättikurpitsan. Se on niin hieno! Varmana nakkina pitämäni kesäkurpitsa ei tehnyt muuta kuin kuolemaa koko kesän ja myskikurpitsa teki vain yhden kappaleen. Kanat tuhosivat suurimman osan taimista jo ensimmäisen istutusviikon jälkeen.

Kurpitsa
Tule jo taas kesä! Kaikille joilla kasvimaata ei ole koskaan, ollut suosittelen sitä kokeilemaan. Se tunne kun saa tälläisen setin noutaa keittiöön kokkaamista varten ❤

Yrtit kasvoivat hienosti, mutta nepä eivät ole mitenkään nirsoja olosuhteiden kanssa. Yrttipenkkiin lisättiin laventelia sekä ranskalaista rakuunaa. Nyt voi keväällä jännittää lähtevätkö ne kasvamaan uudelleen. Ne ovat siinä ja siinä talvehtivatko Suomessa. Yrttipenkin käytetyin kasvi oli ylivoimaisesti minttu, mojitoita kului helteissä aika paljon.

Marjoja tuli nihkeästi. Mansikat olivat kovia eivätkä kovinkaan hyvänmakuisia. Vadelmaa tuli yhdestä puskasta todella paljon ja muista ei juuri ollenkaan. Uusia versojakin kasvoi melko huonosti. Viinimarjat ja karviaiset tekivät muutamia marjoja, mutta ne ovatkin vasta ihan pikkaisia puskia melkein taimia.

Ensi kasvukaudelle mennään taas keväällä uudella innolla. Ja pimeiden helmikuun iltojen suurena ilona on taas selailla siemenkuvastoja ja suunnitella suuria. Ensi vuonna otan askeleen kohti järjestäytymistä. Aion liittyä hyötykasviyhditykseen ja hyödyntää heidän siemenkauppaansa.

Kasvimaalle asettuu hiljaisuus ja rakastunut kukko

Nyt se on taas hyväksyttävä, että kesä meni jo. Kasvimaa on työnsä tehnyt ja ansaitsee rauhan ja lumipeitteen. Junnu käy vieläkin ajoittain tutkimassa, josko siellä kuitenkin olisi mansikoita, herneitä tai penkkiin unohtunut porkkana. Ihana pieni maajussin alku, joka jaksaa suhtautua noin toiveikkaasti tarkastuskierroksiinsa.

Jäätynyt kehäkukka
Jäiset kehäkukat kauniina pakkasaamuna.

Kesällä kuvittelin, että tämä on se syksy kun minulla on aikaa ja energiaa laittaa kasvimaa talvikuntoon. Ottaa pois paleltuneet kasvien jäänteet, putsata rikat, viedä kasvupenkkeihin kalkkunankakkaa ja kalkkia kevättä odottamaan. Istutuslavojen välit olisivat kaivanneet vielä suodatinkankaan ja sen päälle kuorikkeen. Aika kuitenkin taas karkasi käsistäni ties minne. No ehkä ensi syksynä sitten tai sitä seuraavana.Jäinen vadelma

Kasvimaan kanssa on semmoinen ihanuus kuin talviloma. Muutaman kuukauden saa viettää ihan hiljaiseloa, kunnes taas kevään korvalla on aika ruveta taimikasvatukseen. Silloin sormet suorastaan syyhyävät päästä multaan. Nyt syksyllä ei oikeastaan haittaa, jos joskus ei olisikaan multaa kynsien alla. Sitä paitsi kaiken minkä nyt kasvimaalle jättää tekemättä löytää kyllä edestään sitten keväällä. Ei ne mihinkään katoa. Mitä nyt kasvien jäänteistä suurin osa maatuu mullaksi ja palaa ravinnekiertoon.

Olimme lasten kanssa niin reippaita, että hyödynsimme peruuntuneiden luentojen tyhjäksi jättäneen aikataulukolosen perunan ja juuresten nostoon. Sitä olisi varmaan pitänyt tehdä hiukan aiemmin, koska lähempänä pintamaata olleet perunat olivat jo ottaneet pakkasvahinkoa. Potaattia löytyi muutamasta vielä jäljellä olleesta penkistä pari ämpärillistä ja juureksia: lantua, mustajuuria, palsternakkaa oli puolet perunoiden määrästä. Ihan kelpo saalis.

Perunamaa saa kokea roolinvaihdon viljelykierron vuoksi. Ensi vuonna sen tilalla on viherlannoitetta, persiljaa ja valkosipulia. Perunaa etsiskellessäni kasasin myllätyn maan kohopenkeiksi ja teimme syyskylvöt samantien. Maahan meni kevättä odottamaan talvivalkosipulia, persiljaa ja porkkanaa. Tosin porkkana oli keväältä jäljelle jääneitä siemeniä, joten voi olla ettei ne sovellu syyskylvöihin. Aika ja lasten kärsivällisyys meiltä taas loppui kesken. Kalkunankakan lisääminen ja päälle tuleva olkipeitto saivat vielä odottaa.DSC02347

Puutarhahommissa puuhatessamme seurailimme Mozartin nuoren kukkomme puuhia. Se on jostain käsittämättömästä syystä ihan rakastunut esikoiseemme. Kukko vähät välittää parvestaan. Kulkee tytön perässä ympäri pihaa ja aina välillä viehkeästi tanssii tälle. Ihme pari nuo kaksi. Teimme lopulta puutarha hommia porukalla minä, kolme apuria ja rakastunut kukko, sillä kukkoa ei saatu palaamaan omiensa pariin. Se oli tulossa sisällekin Kisin perässä. Jos joidenkin mielestä oli hassua, kun tyttö kanteli Primadonna kanaa pitkin pihaa, niin pöhkö kukko on vielä hassumpi olento. Ei voi kuin nauraa nuoren herran tunteen palolle.

Viime viikot on olleet töiden ja opiskelun vuoksi todella kiiireisiä ja arki rikkonaista. Yhteenlaskettuja työpäiviä ja luentopäiviä on ollut enemmän kuin päiviä viikossa. Iltaluennolta onkin saanut mennä suoraan yöhön töihin ja pahimmillaan seuraavana päivänä sama homma. Yksi päivä kotona lasten kanssa eheyttää kummasti, vaikka meidän poppoon kanssa palaa kyllä pinnakin useamman kerran päivässä. Näin on kai muillakin uhmaikäisten vanhemmilla. Päivän loppusaldo on se mikä ratkaisee ja viimeistään unessa on kaksivuotiaskin todella söötti. Äidin osittainen vapaapäivä onkin sitten hyvä päättää roolin vaihdokseen ja mennä yövuoroon töihin.

Sitruunatimjami
Pieni kuuraa tekee kaikesta niin kaunista.

 

Seikkailu omenoiden maailmaan

Aiemmassa talossamme oli vanhan ajan puutarha, jossa oli tietenkin paljon omenapuita. Talon alkuperäiset asukkaat olivat tehneet syksyisin hyvän tilin myymällä toreilla oman pihan omenoita ja luultavasti siksi puita oli alunperin melkein 20. Onneksi tontti oli jossain kohtaa 70-luvulla jaettu kahtia ja osa omenapuista oli päätynyt näin naapurin pihalle. Meidän aikaamme puita ole enää yhdeksän. Hyvänä omenavuonna olimme hukkua omenoihin ja huononakin saimme kyllä syömäomenat kotipihasta. Vanhojen puiden lajikkeet olivat useimmat unohtuneet historian hämäriin, mutta muutama oli tunnistettavissa. Åkero on hyvin omaleimaisen näköinen sekä makuinen. Punakanelin tunnistaa jokainen. Lopuista saimme vain valaistuneita arvauksia. Joka tapauksessa oli kesä-, syys- sekä talviomeniakin reilusti yli oman tarpeen.

Tänä syksynä oli jälleen oikein kunnon omenavuosi. Meillä on Pienen pienellä Farmilla kyllä omenapuita. Ne vain ovat vasta toissavuonna istutettuja pikkutaimia. Saimme siis yhdestä puusta yhteensä noin kuusi omenaa, jotka nekin junnu pisteli poskeensa omatoimisesti ja hiukan raakana. Siinä  aikani asiaa huokailtuani otin yhteyttä vanhan talomme uusiin omistajiin ja kuinka ollakaan hekin olivat hukkumaisillaan omeniin. Saimme luvalla käydä omenavarkaissa niin paljon kuin vain jaksoimme kotiin kantaa.

Tästä se ajatus sitten lähti ja varasin ajan mehuasemalle omenoineni. 55 kg omenoita muuttui sopivasti 30 litraksi ihanaa tuorepuristettua omenamehua erään lauantaisen perheseikkailun aikana. Eikä mehuaseman taksakaan ollut päätä huimaava. Asemalla puristettu mehu voidaan joko pastöroida, jolloin omenoiden mikrobitoiminta lakkaa eikä mehu pilaannu niin helposti tai vain puristaa mehuksi ilman tätä kuumennusta. Meillä mehu meni säilytykseen pakasteeseen, jolloin mikrobit saivat jäädä mehuun ihan semmoisenaan. Pastöroitu mehu olisi säilynyt ihan kellarissakin.

Mehuasemalla
Sinne ne menee vaivalla kerätyt omenat murskattaviksi ja sitten puristettaviksi. Mehua tehdessä ei onneksi omenan pintavioilla ole merkitystä, sillä tänä vuonna lähes kaikki omenat olivat pintaviallisia.

Jo alunperin ajatuksena oli kokeilla osasta mehua siiderin tekoa. Niimpä haimme Prismasta käymisastian, viinihiivaa ja netistä etsimme ohjeita käymisprosessiin. Jännittävää nähdä mitä siintä tulee. Nyt omenamehu on ollut tekeytymässä jo muutaman viikon ja astian pulputtaminen on hiljennyt selvästi. Saamiemme ohjeiden mukaisesti annamme juoman vielä joitakin viikkoja olla ja sitten pullotamme siiderimme. Naapurin positiivisen näkemyksen mukaan: Jos ei vielä ollut maha sekaisin, niin kohta on taatusti.

Omenat puntarilla
Meidän jälkeen tulleen asiakkaan omenat puntarilla. Mehuasemalla oli kiirettä ja asiakkaita oli jonoksi asti, vaikka ajat varataan etukäteen.

Tästä omenaseikkailusta innoittuneena Isäntä soitti minulle eräänä päivänä töistä: ”Hei! Ostin juuri 20 omenapuuta ja 7 päärynäpuuta.” Innoissaan ei ollut edes tarkistanut lajikkeita. Osti vain Hankkijan taimitarhan tyhjäksi omenapuista. Meille ne eivät mahdu eikä maaperäkään ole oikein otollinen, mutta anopilla on joutopellon pätkä. Sinne siis tulee Pienen pienen Farmin uusin laajennus eli Hedelmätarha! Ainoa mutta asiassa on Isännän edelleen toimimaton oikea käsi. Siitä voi lyhyellä päättelyllä miettiä kuka kaivaa yksin lapioineen 27 hedelmäpuuta maahan? Ja sitten on vielä opeteltava niitä leikkaamaan. Oma Hedelmätarha ja sinne tietenkin myös mehiläisiä töihin ❤

Hyötypuutarhan kuulumisia

Tämä aihe on minulle erityisen rakas ja arvokas. Rakastan kasvimaatani. Parasta kotoilua minulle on laittaa puutarhahanskat käteen ja mennä kasvimaalle puuhaamaan. Siellä on aina jotain tekemistä. Useimmiten minulla on ainakin kolme aloitettua ja sitten kesken jätettyä projektia.  Kasvimaan aiemmista kausista ja perustamisesta voi lukea tästä.

Joka kausi olemme satoa saaneet. Suurimman osan käytämme tuoreeltaan itse ja osan lahjoitan Pienen pienellä Farmilla vieraileville ystävilleni.  On ihanaa esitellä kasvimaatani muille ja jakaa sen antimia sellaisille, jotka myös käyttävät niitä. Minulla on muutama ihan erityisen arvokas ystävä, jotka ovat kiinnostuneet itse alusta lähtien kokkaamisesta oikein tuotetuista raaka-aineista.

Kasvimaan aarteiden säilöminen on minulle melko uutta. Olen toki hilloja keitellyt meille ja vieraillekin. Anoppi on erikoistunut mehujen keittämiseen ja meidän perhe ne suurimmaksi osaksi juo. Persiljaa, tilliä ja vahveroita olen pakastanut. Vasta viime talvena olen havahtunut siihen miten paljon meillä käytetään pakastettuja kasviksia talven aikana: papuja, pinaattia,  herneitä, porkkanaa, maissia yms. Näen valtavasti vaivaa kun yritän etsiä niitä mahdollisimman lähellä tuotettuna. Niimpä usein kaupassa käydessäni käyn useamman merkkisessä hypermarketissa. Osa pakastevihanneksista löytyy kotimaisina S- ja osa K-merkkisestä kaupasta, mutta omia kasviksia voisi itsekin pakastaa talven varalle. Pikainen tarkistus googlella vahvisti, että martoilla on jälleen kerran hyvät ohjeet miten toimia ja mitkä kasviksista pitää ensin ryöpätä. Eläköön Martat ja eläköön omakasvatetut kasvikset! Tätä sitten loppu kesästä luvassa, kun uusi kakkospakastinkin on jo hommattu.

En usko, että kasviksemme täyttävät virallisia luomukriteereitä. Käytämme lannoittamiseen ja maanparantamiseen kalkkunoidemme ja kanojemme lantaa eivätkä ne syö pelkkää luomua. Isännän mielestä luomurehu on liian kallista ja meiltä jääneet ruuantähteetkään ole kokonaan luomua, vaikka hyvin ne kanoille kelpaavat. Jos ja kun käytän teollisia lannoitteita valitsen luomumerkittyjä enkä käytä kemiallisia torjunta-aineita. Viime vuoden kirppataistelussa tosin melkein jo kaduin päätöstäni olla myrkyttämättä.

Tällä hetkellä kasvimaa alkaa näyttämään suorastaan herkulliselta. Juhannuksen sateet tulivat vastauksena rukouksiin ja kasvit ottivat niistä kunnon kasvuspurtin. Kitkemiset on jääneet rästiin tässä sairastuvan pidossa. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä kuvaterveisiä kasvimaaltani.

pinaattia tynnyrissä
Tässä kaksi viikkoa sitten otetussa kuvassa pinaatti on jo hyvännäköinen, mutta Mangoldi vielä pientä.
Juurespenkki
Tänä vuonna laitoin todella vähän juureksia. Näistäkin puolet joutuu matkan varrella harventamaan. Reunoilla kiertää lanttu ja erivärisiä punajuuria. Keskellä on pieniä palsternakan alkuja. Samettiruusua laitan sinne tänne, koska sillä on tuholaisia häätävä vaikutus.
kaalit
Vastoin kaikkia odotuksia taidan saada tänä vuonna kaalia. Aiempina vuosina kirpat ovat tuhonneet kaalit jo taimina. Nyt ne kasvoivat taimina kasvutunnelissa. Eikä kirppoja ole näkynyt. Kolmessa lavakauluksessa on sekaisin kukka-, parsa-, suippo- ja kurttukaalia. Myös brysselin kaalin taimia laitoin, mutta niille taisi kevään kuivana kautena käydä huonosti. Tiheässä ovat nämäkin, mutta kanat syövät harvennetut kaalit mielellään. En vain raaskisi näitä harventaa. Ongelmana alkaa olla kasvien koko, sillä ne eivät enää mahdu kasvutunneliinsa kunnolla.

Kaalit ja purjo ovat olleet monena vuonna todella hankalia kasvattaa. Kaali kerää tuholaisia kuin magneetti ja purjo ei vaan kasva. Kaali näyttäisi nyt hyvältä ja purjon suhteen olen toiveikas. Olen lannoittanut purjolaatikkoa reilusti aiempaa enemmän. Vielä ei voi korkata skumppaa, mutta jos kunnon sato sattuisi tulemaan, varmasti skoolaan. Minulla ja näiden kahden kasvin kasvattamisella kasvattamisella on ollut vaikea historia.

sipulit
Sipulia on laitettuna kaikkialle, mihin jäi hiukankin tilaa. Meillä käytetään sipulia todella paljon ja se loppuu kesken joka vuosi. Onneksi rekosta saa ihania ja paikallisia sipuleita. Tänä vuonna laitoin istukkaita seoksen, jossa oli kelta- puna. ja hopeasipulia. Kaikki lajikkeet näyttäisivät kasvavan yhtä hyvin.

Valkosipuliakin on muutamia hyviä yksilöitä. Tosin minulle valkeni vasta tänä keväänä, että valkosipuli kannattaisi tehdä syyskylvönä. Miksi sitten niitä myydään taimiliikkeissä vain keväisin? Tänä syksynä kokeilen laittaa valkosipulia maahan odottamaan kevättä. Pitääkin selvittää mitä kaikkea muuta voisi kasvattaa syyskylvöinä.

Tämän kasvukauden ongelma näyttäisi olevan avomaankurkku. Se ei vaan kasva. Kasvi menee varresta alkaen jotenkin kuivaksi ja lopulta katkeaa tai kokonaan lakastuu. Naamakirjan puutarhakeskusteluista apua pyytäessäni sain useampia arveluita mikä voisi olla vikana. Arvailuja olivat kylmä tuuli tai kasteluvesi, ravinnepuutokset, liian tiivis maa sekä kaivovedellä kastelusta johtuva maan happamoituminen. Toiveikkaasti laitan vielä yhden setin taimia kasvamaan tällä kertaa ihan uuteen kasvualustaan, jossa on turvetta estämään tiivistymistä, kalkkia happamoitumisen vuoksi ja kaupan varmasti oikein tasapainotetut lannoitteet. Onneksi kurkku kasvaa nopeasti.

Kesäkurpitsa
Ainoa kanojen kylpyinnokkuudelta säästynyt kurpitsa kasvaa hienosti. Viime vuonna saimme valtavan ison ja komean kasvin, joka ei muistanut tehdä yhtään hedelmää. Kalkkunankakka kasa taisi olla liiankin hyvä hyvä lehtien ja varren kasvattamiseen.

Mansikkakausi alkaa olla ehtoo puolella. Parhaimmillaan marjoja tuli reilusti. Mansikkapenkkimme on Isännän aluetta. Hän muisti kastella mansikkamaan joka ilta ja tarkkaili mansikoiden kasvua. Nyt Isäntä itse poimii marjat yksikätisyydestä huolimatta. Hän ei varmaan itse tajua miten suuresti ihailen tätä tiedostamatonta hullaantumista mansikan viljelyyn.

Hyvä puoli keskellä metsää asumisessa on, että meillä ei linnut käy syömässä mansikoita. Emme tarvitse verkkoja, koska ei meillä ole variksia, harakoita tai muita liian fiksuja siivekkäitä. Suurin tuholainen mansikkamaalla on meidän junnu. Hän auttaa iskää keräämällä kaikki raakileetkin eikä iskä yhdellä kädellä pysty itse keräämään ja pitelemään poikaa kauempana. Joskus pojan saa harhautettua laittamalla hänet syömään ruohosipulia siksi aikaa. Laitan joka vuosi lisää ruohosipulia kasvamaan, koska se on lasten herkku. Lisätuppojen istuttamisesta huolimatta sitä ei vieläkään riitä ruuanlaittoon asti.

Alkukesän kuivuus ja helle aiheuttivat paljon ylimääräistä työtä. Onneksi teimme Pienen pienelle farmille kaivon. Isäntä ratkaisi kastelukannurallin jo aiemmin ostamalla Tallinnan reissultaan tuliaisiksi pumpun kaivoon korvaamaan aiemman uppopumpun. Nyt siinä riittää teho pumpata vesi kasvimaalle asti letkua pitkin. Suoraan kasveillehan tätä kylmää vettä ei saa laittaa, mutta kasvimaan viereen tynnyreihin kylläkin. Auringon lämmittämä kasteluvesi sopii paremmin. Joku aviovaimo saattaisi toivoa laivalta tuliaisiksi hajuvettä ja uusinta meikkivoidetta, mutta minun listalla oli paikallisesta rautakaupasta työkalupakki, muutamia työkaluja, letkua. pumppu ja saamatta jäänyt sirppi.

Kuivuudesta on minun pieniä ongelmia suurempiakin seurauksia. Ammatikseen ruokaa kasvattavat tilalliset ovat saamassa ennätyshuonon sadon. Toinen huono vuosi jo valmiiksi huonosti kannattavalle alalle. Jos voisin johonkin asiaan vaikuttaa isossa kuvassa nostaisin tämän ammattikunnan arvostusta ja työstään saamaa palkkiota. Tuetaan paikallista ruuantuotantoa ja ostetaan kotimaisia tuotteita niin kauan kun niitä riittää. Luulisi kovimmankin äijän körilään sydämen heltyvän, sillä myös kotimainen mallasohra on kuivuudesta kärsineiden viljojen listalla.

On hämmentävää taas kerran huomata, että kesä on jo näin pitkällä. Iso osa kasvukaudesta on jo takana päin. Hyvänä puolena on, että vaikka kotikasvimaalta ei vielä valtavia satoja irtoakaan, niin kaupoissa ja toreilla on jo valtavasti ihania uuden kauden kasviksia. Niiden syöminen edesauttaa omaa terveyttä, edistää ekologista peltohehtaarien käyttöä ja parantaa kotimaisten viljelijöiden taloutta. Sitäpaitsi ne maistuvat ylivertaisilta talvisiin tuontikasviksiin verrattuna.

Ihmiset meidän ympärillä <3 ja miten katastrofista eteenpäin

Kuinka ollakaan arki Pienen pienellä farmilla hakee uomaansa Isännän onnettomuuden jälkeen. Se on raskasta ja stressaavaa. Kalenteri on melkein mahdoton kasata lastenvahtivuorojen osalta ja iso osa hommia jää koko ajan rästiin ajan ja käsien puutteen vuoksi. Kyllä me tästäkin selvitään.

Vetää erittäin nöyräksi ja käsittämättömän kiitolliseksi miten olemme saaneet avuntarjouksia ja voimaa ympärillämme olevilta ihmisiltä. Juhannusviikon työvuorotkin melkein saatiin järjestettyä. Vain viimeisin yö jäi tekemättä, sillä keskimmäisemme sairastui. Kerralla flunssa, korvatulehdus, silmätulehdus sekä virtsatieinfektio. Huomasin olevani ihan äärimmilleni venytetty kun yritin järjestellä siihenkin pelastusrengasta työvuoron ajaksi, kunnes tajusin, että tavalliset vanhemmat jäävät kotiin sairaan lapsen kanssa. Sen ymmärtäminen sai minut pysähtymään. Joskus on ihan sallittua nostaa kädet pystyyn ja todeta, että nyt ei enää ole keinoja järjestää asioita. Jäin siis kotiin ja vuori nousi harteiltani.

Rakentaminen siirtyi syksyyn pientä poikkeusta lukuunottamatta. Lapset saivat kuin saivatkin leikkimökkinsä, ja se riemu mikä siitä tuli, oli rajaton. Eräänä iltana ilmaantui naapurikylän Siekkelin puutyöstä mökin meille myynyt yrittäjä itse kasaamaan sen loppuun. Ihan pyytämättä ja auttamisenhalusta. Pari tuntia hän lastemme kanssa mökkiä viimeisteli ja sitten kolmikkomme sai suuren toiveensa toteen. Tämä ei siis ole sponssidiili vaan iso mies suurella sydämellä. Kiitos sinne mihin se kuuluu. Siekkelin puutyö ja Timo ❤

Leikkimökki
Valmistumista seuraavana aamuna sisustamisinto valtasi lapset. Tässä ylpeä kolmikko omalla kuistilla.

Kasvihuonerotiskokin saatiin korjattua. Se oli muovitta kaksi vuorokautta juhannuksen myrkyissä ja silti kaikki taimet näyttävät selviytyneen. Onneksi ne olivat vielä niin matalia ja tiililattia alla varastoi lämpöä. Korjaamiseen tarvittiin Isäntä työjohtajaksi ja minä, ämmi ja ukko käsiksi. Tähän katastrofiin meillä olisi ollut muitakin reippaita avuntarjoajia. Molemmilla sivuseinillä on poikittaiset metalliputket. Niiden alle ruuvattiin laudat ja lyhyet puukalikat niiden väliin niin että muovi ja pitkittäisputket puristuivat lautojen väliin. Nyt muovi on pysyvästi paikoillaan tai jos hirmumyrsky iskee repeytyy se niin pahasti, että sen voi unohtaa kokonaan. Tämä puolen tunnin pikku-urakka helpotti minun mieltä valtavasti.

Kasvihuoneen puut
Tässä Isännän nerokas patentti. Ulkopuolella on myös lauta ja päälystemuovi on näiden välissä. Helmoja pitelee edelleen tiilet.

Kanalan laajennus jäi myöskin kesken, mutta onneksi kalkut mahtuvat nyt valmiina oleviin tiloihin hyvän aikaa. Isäntä ei myöskään pääse nyt pikkukukkoja lopettamaan, joten ne jäävät pihaan kasvamaan. Ehkä jopa pataan asti. Isomman sarjan kukko puolestaan alkoi käydä parvessa akuutiksi häiriöksi. Minusta ei ole kukkoja lopettamaan, mutta nuorimmaisen lapsemme kummi pelasti meidät tästä pulasta. Metsämiehille kukon lopettaminen on pikku juttu, eikä siinä kauaa kestänyt kun häirikkö oli vainaa ja montussa. Kiitos tästä avusta!

Minun osakseni jää Pienen pienellä Farmilla huolehtia lähinnä jo aloitetuista kesäprojekteista sekä hoitaa koti. Ne olivat minun hommia jo alunperinkin. Farmin lyhennetty työlista näyttää nyt tälläiseltä.

  • Huolehdi kasvimaasta ja kasvihuoneesta
  • Hoida mehiläiset ja tee jaokkeet
  • Kanojen hoitaminen
  • Perunan kitkeminen
  • Hunajan linkoaminen ja purkittaminen
  • Ja sitten ne miljoona muuta matkan varrella huomattavaa pikku hommaa

Juhannuksen sateet ovat saaneet koko pihan hurjaan kasvupyrähdykseen. Hyötykasvien osalta sitä on todellakin odotettu, mutta vauhdikkaimman spurtin tuntuu saaneen rikkaruohot. Peruna meinasi jo hukkua rikkojen sekaan. Etenkin saviheinä oli villiintynyt perunaa korkeammaksi. Onneksi tämä homma sujuu hyvin lastenkin kanssa. Rikat ovat tarpeeksi isoja tyttöjen tunnistettaviksi ja parastahan on viedä täysi rikkaämpäri kanojen iloksi.

perunamaa juhannuksen jälkeen
Osittain kitketyltä perunamaalta paljastui ihan kelpo varsia. Lajikkeina meillä on tänä vuonna minun mummola muistojen Asterixia ja uutena kokeiluna Annabellaa.
Jitan lämpökompostori
Jotain siintä puuttuu. Isäntä huomasi tämän sisältä asti ja minä olin kävellyt ohi useasti asiaa näkemättä.

Myrskytuulet olivat tehneet meillä muutakin vahinkoa. Lämpökompostorista oli jostain käsittämättömästä syystä lähtenyt kansi irti ja saranat ovat rikki. Jitan lämpökompostori on melko jähmeä avata ja sulkea, joten ei ymmärrä miten tuuli on saanut siintä otteen. Toistaiseksi kansi on päällä irtonaisena ja painona on muutama tiili. Isäntä soitteli tehtaalle ja sieltä saamme uuden kannen. Ihanaa kun tavarat eivät ole kertakäyttöisiä ja asiakaspalvelu pelaa.

Vaikka minä tuota tuuli asiaa valitan, niin on siintä hyötyäkin. Kun sattuu tyyni keli, ei pihalla voi rauhassa olla. Siellä on mäkäräisiä ja paarmoja ihan mustanaan ja ne syövät elävältä. Lisäksi pyykit kuivuu vauhdilla kun nostaa kuivaustelineen kuistille. Tosin melkein jokaista kuivattua koneellista vastaan saa käydä telineen kalastamassa pihamaalta takaisin kuistille useammin kuin kerran. Tuotekehittelyä vaille tämäkin asia. Tai oikeastaan meillähän on pihassa iso putkista kasattava pyykkiteline, joka odottaa jalkojen maahan valamista. On odottanut jo viime syksystä asti.

Perhearjen järkkääminen on kaikkein haastavin homma. Lapsenvahdit on kultaakin kalliimpia. Etenkin minun töiden suhteen. Kuinka monella perheellä on kolmelle pienelle lapselle yökyläpaikka neljäksi yöksi putkeen keskimäärin joka viikko. Onnekkaita ovat ne, joilla on apuun rientäviä isovanhempia. Kodin suhteen yritän työstää omaa asennettani. On vain pakko hyväksyä, että eteiseen ei kenkien sekaan enää mahdu, tiskit ja pyykit on pitkin poikin ja pesemättä, vieraat eivät välttämättä saakaan itse leivottua paakelsia kahvin kanssa ja leluja, pihalta kantautunutta hiekkaa ja askartelujen palasia on joka paikassa. Pääasia, että kaikki tärkeät on ruokittu, nukutettu, pesty, tarpeeksi huomioitu ja halittu. Eläimet ja kasvit on onneksi nopea hoitoisempia.

Loppujen lopuksi vaikeuksien edessä voi joko itkeä ja luovuttaa tai nauraa ja voittaa. Siirtymä ensimmäisestä toiseen saattaa meillä joskus hiukan kestää, mutta kyllä me siihen pääsemme. Lapset nopeiten, minä seuraavana ja Isäntä kipujensa kanssa vielä joskus. Vielä kerran kiitos kaikille meidän ihmisille!

Kasvimaakauden aloitus ja seesteinen olotila

DSC01965
Taimet ja siemenet on jo maissa, mutta laatikoiden välit on edelleen työn alla.

Tuo kasvimaa-asia ei vaan näytä edistyvän. Siemenet ja taimet olen jo istuttanut ja kylvänyt. Osan niistä jopa jo tappanutkin toistaitoisuuttani. Väleihin tulevat suodatinkankaat ja kuorike eivät näytä itsekseen kulkeutuvan paikalle. Jospa kohta kun kiire hiukan hellittää. Kastelu on ongelma, johon on melkeimpä pakko kehittää ratkaisu ja pikaiseen. Tällä hetkellä vesi kannetaan kastelukannuilla noin 50 m päästä kaivon luona olevista tynnyreitä. Niitä kastelukannuja menee useampi kymmenen, sillä kerralla pitää kastella kunnolla. Aikaa tuhlaantuu siis valtavasti, etenkin kun kastelu on fiksuinta hoitaa illalla haihtumisen minimoimiseksi. Se on minun omasta ajasta pois. Niin sanotusta happy hourista, jolloin lapset ovat jo nukkumassa ja aikuiset vielä valvoo. Isäntä epäilee, ettei uppopumpussa riitä teho, jos letku on noin pitkä. Jäärä kun olen, on asia tietenkin testattava.

Perunamaa
Ei näytä näin kuvassa mitenkään vihertävältä, mutta kyllä tuossa peruna kasvaa.

Peruna on nyt ollut istutettuna jo melkein kaksi viikkoa. Vetta tosin ei ole satanut tippaakaan, joten pinnalla ei näy mitään. Perunamaamme on myös lähes kokonaan maanpäälle kasattu multapakka. Isäntä kokeili ensimmäisenä kesänämme täällä perunan kasvattamista ilman lisättyä multaa pelkässä hiekassa, koska oli jostain kuullut, että se kasvaa hienosti hiekkamailla. Kyllä se kasvoi, mutta siitä hienosti kasvamisesta emme ole ihan samaa mieltä. Se lähinnä kasvoi ja kitui. Perunaa sai melko lähelle yhtä paljon kuin oli siihen istuttanut. Arvokas mukula kun ensin ajatetaan sitä varten nuppikuormallinen multaa. Omavaraisuuden tavoittelussa ei oikeastaan ole rahallista järkeä näin miten me sitä teemme, mutta eipä niitä rahoja taivaaseen mukaankaan saa ja omakasvattama on aina omakasvattama.

Kasvihuoneen tomaatit
Kasvihuoneessa on jo asukkaita.

Isännän työlistan kärkipäässä on edelleen minun lasinen, ihana, unelmien kasvihuone. Toistaiseksi kuitenkin on pärjättävä Hankkijalta viime kesänä ostetulla muoviteltalla. Ei ehkä ole kaikkein fiksuin ostos, mutta sillä hetkellä oli kasvihuone saatava. Molemmissä päissä on ovet, joissa on vetoketjut. Nyt toisena käyttövuonna neljästä vetoketjusta toimii yksi. Muovihuppu on kiinnitetty metalliputkirunkoon naruilla, joista lähes kaikki on poikki. Helmat lepattaa muutenkin sen verran paljon, että niiden päälle on kasattu tiiliä. Lasini on kuitenkin jälleen puolitäysi. Jos ei olisi tätä ei olisi tomaatteja. Lisäksi tuo minun latoma lattia vanhoista tiilistä on ihana. Semmoinen tulee varmasti myös uuteen kasvihuoneeseen. Pienenä epävarmuustekijänä tässä on kovemmat tuulet. Tällä viikolla tuuli on kerran jo riisunut muovihupun. Haaveitahan täällä nimenomaan toteutetaan ja mitä useammin käyn hakemassa muovihupun naapuri-isännän metsästä, sitä suuremmaksi kasvaa haave uudesta kasvihuoneesta.

DSC01960
Paljon eri yrttejä säästyi viime talvelta. Kitkemään ei ole kukaan vielä ehtinyt, mutta kanat kaivoivat puolet esikoista jo pois.

Yrttipenkkini oli tänä vuonna positiivinen yllätys. Paljon lajeja oli talvehtinut onnnistuneesti ilman mitään lisäsuojausta. Rikkojen seasta paistaa ainakin ruohosipuli, oregano, sitruunamelissa, jokin sitruunaversio timjamista, viinisuolaheinä sekä villisti leviävä minttu. Myös narsissia ja esikoita on ilmaantunut. Meillä lapset ovat pöhköinä ruohosipuliin. Ne istuvat pitkiä pätkiä ympäryskivillä ja syövät ruohosipulia yksi kerrallaan. Keväämmällä näytti, siltä kuin rakuunakin olisi talvehtinut, mutta nyt se hukkunut jonnekin tuonne oreganopuskaan. Parasta aurinkoisena päivänä puutarhassa on yrttien tuoksu ja niissä pyörivät perhoset. Pienistä asioista pitää ja kannattaa nauttia.

Puukasa
Homma numero ? Näitä olisi kuorma-autollinen.

Liiaksi ei elämää pääse hidastamaan. Siitä pitää huolen loputon työlista. Isäntä oli Jaalassa käynyt haalimassa joutopuu rankoja ja veljensä oli työntänyt ne klapikoneesta läpi. Siinä se sitten on jälleen pientä iltapuhdetta: kuorma-autollinen klapeja odottamassa pinoon järjestymistä. Tässä on meille varmaan kolmen vuoden puut, sillä taloamme ei paljoa voi puulla lämmittää ilman, että tämä kestämätön pätsi. Onko se sitten positiivinen ongelma jos talo on liian tiivis ja energiapihi?

Rakastan, rakastan ja rakastan täällä asumista ja olemista, vaikka iltaisin on niin väsy, että voisi vain kaatua sänkyyn. Jos sattuu töistä pätkän verran taukoa, voi täällä vain unohtaa kalenterin ja puuhailla hommia, jotka on sidottu ihmisen kalenterin sijaan luonnon kalenteriin. Onko se jonkin asteinen flow-tila kun vain leijuu ajassa jatkuvasti puuhaillen? Voiko meditoida liikkuen ja tarkoituksetta? Siltä olo täällä joskus tuntuu.

Kasvata omaa unelmaa.
Kastele usein uskolla.
Ravitse tiuhaan toivolla.
Vaali rakkaudella.

– Maria Alstedt –

Onni on kätevä Isäntä

DSC01899
Pienestä ne tosi ammattilaiset aloittaa. Pitäähän jo (melkein) kaksivuotiaalla pysyä alumiinikola käsissä 🙂

On tämä vaan uskomaton kevät, sillä sitä ei oikeastaan ollutkaan. Sitä tömähdettiin ihan suoraan kesään. Hellelukemia on pitänyt jo niin pitkään, että voisi jo viilentyä. Pienenpienellä farmilla on ollut melkoisen hikinen työleiri jälleen. Muut vetäytyy terassikierrokselle kavereiden kanssa tai sisälle ilmastoinnin eteen rentoutumaan. Meillä tehdään jälleen pieni osa pihaa.

Onni on tuttavan kaivinkone, jota saa silloin tällöin lainaksi sekä Isäntä, joka osaa sitä ajaa tarvittaessa vaikkapa assistentti sylissään. Talon rakentamisen jälkeinen rahallisesti kuiva kausi sai meidät jättämään pihojen teon odottamaan. Kunhan vain päästiin tänne pian asumaan. Nyt sitä pihaa on sitten tehty palkoista osa kerrallaan. Kahtena vuonna on tehty nurmikkoa talon ympärille, mikä on muuten hiekkapakan päälle aika operaatio sekin. Nyt tänä vuonna Isäntä kaivoi uutta salaojaa pihaan, teki kellarille paikan, pohjat sekä kasvihuoneelle että leikkimökille ja vielä levitti uuttaa kivituhkapintaa ajoväylille. Aika tiivis paketti muutamalle päivälle, minkä kone meillä jouti olemaan.

Saana apukuskina
Kaivinkoneenkoppi on oikeastaan liian ahdas työskennellä lapsen kera, mutta minkäs teet kun koneessa isin sylissä on niin parasta

En ole mikään maalajiasiantuntija, mutta sen verran muistan koulusta, että me olemme todennäköisesti hietamaan päällä. Keväällä se on liejua. Näyttää kiinteältä, mutta upottaa nilkkaan asti. Pintakerros myös routii jonkin verran. Kesällä piha tuntuu ihan hyvälaatuiselta rantahiekalta ja kasvaa aika vähän mitään rikkaa. Kevään mutavelliä helpottamaan laitoimme pihaan kahteen kohtaan salaojat. Tosin, koska olemme montussa mäen päällä, ei niille ole mitään järkevää loppupistettä. Nyt ne on ohjattu kanalan eteen pihan matalimpaan kohtaan ja kaivon viereen. Jos edes osa suodattuisi meidän ajoittain vedettömään rengaskaivoon. Isäntä myy työkseen salaojaputkia ja aiemmin myös asensi niitä. Ojan kohdalle kaivettiin kapea ja melko syvä railo, jonka pohjalle putki laitettiin. Sen päälle tuli mursketta ja vielä pois kaivetut maat takaisin.

DSC01927
Tältä se pihaputki näyttää ennen peittämistä. Sen verran tuossa on kaivamista, että kone helpottaa huomattavasti jos putkea pitää vetää paljon.

Tuleva kellari ei ole vielä tämän vuoden asia. Sen on vain pakko odottaa paksumpaa lompakkoa ja lyhyempää työlistaa. Näin etenkin kun pohjalta löytyi niin iso kivi, ettei se hievahtanutkaan pikku kaivurin toimesta. Valitettavasti kellarin paikka on semmoisessa kohdassa, että isommalla koneella sinne olisi vaikea päästä istutettuja kasveja tuhoamatta. Isoja kiviä saa pienittyä ainakin etanadynamiitillä, mutta meillä on aiemminkin raksavaiheessa käytetty piinallisia kiviä ammatikseen halkovaan miestä. Hän toimittaa hankalat kivet käsiteltäviksi palasiksi hydraulikiilauksella. Se tosin maksaa jonkin verran, mutta taatusti homma hoituu. Muuten tuo kellarin paikka on hyvä. Pihan yläosassa oleva pohjoiseen avautuva luonnon rinne. Aiemmin nurmikon teon yhdeydessä muistimme jopa laittaa varausputken kellarin sähköille.

DSC01944
Toistaiseksi tuleva kellarin paikka palvelee hiekkalaatikkona

Uskomatonta kyllä Isäntä on ollut ihan supertehokas. Maanrakennusmies on vaihtunut välillä timpuriinkin. Nyt kaksi vuotta odotetut piharappuset ovat valmiit. Isäntä on taitavampi raksaaja kuin uskookaan. Jos ei se ole jotain hommaa aiemmin tehnyt, on uuden aloittaminen melkoisen pitkä välttelyn takana. Valmiiksi asti rakennetut kohteet on kuitenkin aina olleet hyviä ja toimivia. Nyt pihaportaita varten oli ammattitimpurilla tietätetyt reisipuut, joista keskimmäinen oli väärin mitoitettu. Sen sijaan, että ne olisi vain päällystänyt niin viallista keskustaa joutui koko ajan täyttämään jotenkin. Tämä oli ilmeisesti syy Isännän rappusten välttelylle. Ihanaa kun jotain valmistuu jossain päin pihaa ja vielä ihanampaa kun se on itse tehtyä. Arvostan suunnattomasti ihmisiä, joilla työkalut pysyy tukevasti tassuissa. Loppu osa rappusten rinnettä on minun hommia. Siihen ladotaan luonnonkivistä kivetystä, jossa on tarhakatajia seassa. Ihanan halpaa tehdä itse, mutta on siinä hommaakin.

DSC01895
Tästä kuvasta puuttuu vielä pari päivää myöhemmin asennettu kaiteen välipuu. Todella helpottaa kulkua ylä- ja alapihan välillä etenkin lapsille.

Tuo kivetys on melkoinen työmaa. Olen tehnyt sitä nyt kaksi vuotta aina silloin kun ei muuta akuutimpaa hommaa ole. Kivet ovat ystävälliseltä naapurihiekkakuopan mieheltä, mutta olen ne itse käynyt montulta etsimässä ja tuonut pihaan pakun paksissa. Ne painaa sen verran reilusti, että niitä ei montaa neliötä saa kerralla tuotua. Kivien kerääminen montulta vie yllättävän paljon aikaa, sillä niiden pitää olla melko tasakokoisia sopiakseen toistensa seuraan. Rinteeseen on alle levitetty suodatinkangas. Sitten on laitettu alareunaan kyllästetty puu rajaamaan reuna siistiksi. Puun kiinnittäminen tapahtuu meillä hakkaamalla sen molemmin puolin harjateräkset maahan. Kivet ladotaan kivituhka kerroksen päälle, jolla tarvittaessa tasataan kivien korkeuseroa. Lopuksi vielä saumataan samalla kivituhkalla. Sade tiivistää ajastaan saumat niin, että kivet pysyy paikoillaan. Tätä on nyt varmaan puolet pinta-alasta tehty.

Lapsilla on ollut jännittävät muutaman päivää kun pihassa on liikkunut kuorma-auto, kaivinkone, täryjyrä sekä puutarhajyrsin. Varsinkin poika on päristelijä. Moottorisaha oli ainoa, mitä hän ei uskaltanut mennä katsomaan lähemmin. Isäntä sahasi kanalan luona rankoja ja poika katseli kanalan sisältä. Tytöillä ei ole ongelmia moottorisahan kanssa. Heitä sai ennenminkin hätää hiukan kauemmas, etteivät tulleet itse klapeiksi.

Ihana mies tuo Isäntä. Talvella se miehittää sohvaa kuin karhu talviunilla, mutta kevät aurinko ajaa kiukkuisimmankin mörrikän ulos valoon. Sitten rupeaa asioita tapahtumaan. Pienenpieni farmi tarvitsee sujuvasti roolista toiseen vaihtavan yleismies jantusen. ♥

Maailmassa ei ole koskaan järjestystä, eilen oli liian kuumaa ja nyt on liian märkää. – Hemuli