Paukkuvia pakkasia piilossa

Koti ❤

Tähän mennessä tammikuu on ollut erittäin talvinen. Vuoropäivinä on hurjia pakkaslukemia ja vielä hurjempia lumimääriä. Lähimmällä säähavannointi asemalla Utissa on mitattu lumen määräksi yli 60 cm. Meillä ei taida kukaan olla erityisemmin talvi-ihminen. Mielummin käperrymme sisälle takan äärelle kuin lähtisimme pihalle palelemaan. Ulos mennään sen verran kuin Hani-hauva paleltumatta pystyy olemaan ja minkä lumitöiden tekeminen vaatii.

Lumikone aamulenkillä

Tammikuussa on kuitenkin tärkeitäkin Farmi-hommia. Pitää suunnitella tulevaa kasvukautta. Tänä vuonna osallistun omavaraisbloggaajien yhteispostaukseen ja sen ensimmäisestä osasta voi lukea tarkemmin ensi kauden suunnitelmista. Yhteispostauksen päivämäärä on 4.2.

Siemeninventaario on myös jo suoritettu. Harmittaa ihan miten hyvin viime vuodelta on siemeniä säästynyt. Kevään parhaita puolia on kotiin saapuvat kasvikatalogit. Niihin voi uppoutu tunneiksi ja suunnitella ja haaveilla mitä ostaisi ja mihin päin pihaa sen sijoittaisi. Nyt valitettavasti lähes kaikkia siemeniä on. Oikeastaan tilattavaksi jäi vain muutamia lajikkeita tomaatteja ja paprikoita sekä herneet. Istukassipulit ja siemenperunat saa Isäntä tuoda Hankkijalta tänä vuonna. Lisäksi olen ilmoittautunut siemenkiertokirjeeseen, jossa kirjekuori kiertää viljelijältä toiselle ja jokainen ottaa sieltä haluamansa siemenet ja laittaa muita siemeniä tilalle. Maltan tuskin odottaa, että se kolahtaa postilaatikosta. Siemenkirjeen järjestää ihana Maatiaiskananen.

Vanha kenkälaatikko toimittaa aarrearkun virkaa. Sinne on säilötty kasviensiemeniä ja taimikasvatustarvikkeita

Sisähommiin on kuulunut myös #muovitonarkihaaste. Voihan tuska millaisia määriä meillä kuluu muoviin pakattuja elintarvikkeita. Tytöillä oli synttärit ja niihin leipoessa tuli etenkin maitotuotteiden pakkauksia runsaasti. Tyypillisin roska oli tuorejuustopakkaus ja pahviset kermatetrat. Voin jo valmiiksi kuvitella miten haastavaa helmikuusta tulee kun muovin määrää pitää pystyä vähentämään. Äkkiseltään arvioiden meillä tulee tilavuudeltaan eniten pakkausmuovia, sitten kartonkia ja vasta kolmantena sekajätettä. Lisäksi kierrätämme erikseen biojätteen, paperin, metallin, lasin, kankaat, palutettavat pullot sekä paristot. Kun viimeinen vaippapöksy lakkaa tarvitsemasta vaippoja, vähenee sekäjätteen määrä todella vähiin. #muovitonarkihaasteen parasta puoli on jätteen määrän ja laadun tiedostaminen.

Lastensynttärijuhliin keksitty kierrätysvinkki: Kauppaan unohtuneen kertsipöytäliinan voi korvata remontista jäljelle jääneellä tapetilla. Tapetti rullautuu hienosti päistään pöydän reunojen ympärille ja pysyy siksi hyvin paikoillaan.

Talvi on hyvää aikaa miettiä omia elintapojaan. Moni vastaanottaa uuden vuoden aloittamalla kunto- tai laihdutuskuurin. Meillä on ekologisempi elämä -kuuri. Olen käynyt läpi arkeamme ja etsinyt pieniä kohteita, joita parantamalla elämme parempaa elämää niin itsemme kuin ympäristön kannalta. Näistä pienistä muutoksista vielä lisää kunhan käyn kameran kanssa pyörimässä pitkin taloamme.

Lopuksi vielä kaikille talvesta kärsiville lohduksi, että kyllä se kevät sieltä tulee. Jossei sitä muualta huomaa, niin kannattaa käydä kanalassa. Siellä on aloitettu joka keväinen haudontaoperaatio. Ilman hanskoja ei ole mitään asiaa munia noutamaan. Tosi elämän Angry Birdit ❤

Taimia, taimia, taimia…

Ruukkutaimia
Kookosnapit siirrettynä turveruukkuihin. Ihania pikkukasveja! Kesän satoa voi jo melkein fiilistellä.

Tulevan kesän kasvukausi alkaa ikkunalaudalta tai minikasvihuoneesta taimien esikasvatuksella. Toisilla on tarkat aikataulut miten milloin ja mitä. Useimmiten heillä on myös laajalti kokemusta esikasvatuksesta ja hyvä sato vuodesta toiseen. Olen oppinut itsestäni monia juttuja taimikasvatuksen yhteydessä. Minä eksyn siemenhyllyille heti niiden saavuttua kauppoihin. Mielessäni kuvittelen Pienenpienen farmin täynnä kaikkea ihanaa kasvatettavaa. Aloitan pienten taimien kasvatuksen suurella innolla ja rakkaudella.  Sitten tulee kesä ja pihalla on kaikkea muutakin touhuamista. Ja sitten niitä pieniä kasvin alkuja karaistaan oikein kunnolla, kun ne välillä unohtuu kastella, viedä ulos tai tuoda sisään. Taimeni ovat kuin sitkeä suomenkansa. Heikot eivät selvinneet. Juuri nyt olen vielä ihan näiden pienten kasvien lumoissa ja isäntäkin huomattelee, että onko niitä joka välissä pakko käydä koskettelemassa. ON IHAN PAKKO!

Siemeniä
Yksi pussi sieltä, toinen täältä ja kolmas netistä. Pian huomaa pusseja olevan enemmän kuin rahaa tilillä. Kaikkia näitä aioin tänä vuonna jossain määrin kokeilla.

Toinen huomio itsestäni on, että taimiviljelmäni vain paisuu vuosi vuodelta. Kuvittelen viljeleväni vuosittain vain muutamia kasveja, joita meillä varmasti käytetään. Todellisuus onkin jotain muuta. Oikeasti siemenpussit pitäisi pitää kaikki yhdestä ja samassa paikasta ja tehdä lista siitä mitä aikoo viljellä. Ostin useamman saman siemenpussin enkä huomioinut viime kaudelta jääneitä siemeniä ollenkaan.  Huonoin mahdollinen vaihtoehto on avata ensimmäisenä netti ja ruveta sieltä etsimään siemeniä. Minulle toi posti tämän jälkeen kaikkea hyvin erikoista, mutta ei välttämättä tarpeellista. Onneksi on Hankkija. Se on ihan isännän työpaikan vieressä ja sieltä löytyi kaikki tavalliset siemenet, joita oikeasti tarvitsin. Kyllä minä ne erikoisuudetkin kasvatan, mutta sadon varmuus onkin toinen juttu.

Minikasvihuone
Terassin ovesta ei keväisin kuljeta, sillä se avautuu lounaaseen ja ulottuu lähes lattiaan asti. Täydellinen paikka minikasvihuoneelle.

Käytän ensimmäisessä vaiheessa kasvualustana siemenille kookosnappeja, sekä niille tarkoitettuja muovilaatikoita. Kuvassa alempi hylly on niitä täynnä. Napit pitää ensin turvottaa vedessä ja sitten niihin laitetaan siemenet. Kurpitsan siemenet olivat hiukan liian isoja ja niitä laitoin varmuuden vuoksi myös perinteisesti ruukkuun suoraan. Ne kyllä kasvoivat kummassakin. Säästelias puutarhuri laittaa vain siemenen tai kaksi per nappi, mutta kyllä minulta lipsahti varsinkin pieniä siemeniä reilusti. Lapset tykkäävät ylimääräisten taimien harventamisesta, sillä iso osa niistä on syötäviä. Sirkkalehtien ilmestyttyä istutan koko napin turveruukkuun hiukan syvemmälle, jotta taimista tulee tukevia. Viime vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa kookosnappeja enkä tajunnut, että ne pitää istuttaa pikku taimina nappeinnen päivineen multaan. Ihmettelin vain kun taimet eivät tahtoneet kasvaa juuri sirkkalehtiä pidemmälle.

Istutuspöytä
Tomaatin pikkutaimet siirtyy ruukkuihin. Ensin kuitenkin tärkein: kuppi hyvää kahvia ja lasten päiväunista nauttiminen. Mikään ei voita hiljaista hetkeä keskellä päivää.

Kolmas asia, jonka olen itsestäni taimikasvattajana oppinut, että en tunnista taimia ulkonäön perusteella varsinkaan sirkkalehti vaiheessa. Useampana vuonna minulla on ollut ensin tomaatin taimet, sitten purjon taimet, ja loppu sekalaisia taimia, jotka ovat joko kategoriaa kurkku/kurpitsa tai jokin kaali. Nyt huomasin puutarhaliikkeessä siemenpussien välissä Nelson Gardenin puisia nimikylttejä kasveille. Muovisia en halua, koska se on ihan turhaa muovin tuhlausta. Ensin kirjoitin nimet kyltteihin ihan tavallisella ohutkärkisellä tussilla, mutta ensimmäisen kastelu kerran jälkeen huomasin, että permanent kalvotussi on parempi valinta. Olisi pitänyt laittaa kyltit samantien, sillä tänä vuonna tiedän kaikki muut taimet paitsi laventelin ja viidakkokurkun.

Nyt vain muistan huolehtia pienistä kasveista, ihailla ja silitellä niitä mielin määrin isännän katseista välittämättä. Joskus meillä Pienenpienellä farmilla, jopa minä osaan pysähtyä ihmettelemään kasvua ja nauttimaan hetkestä. Lapset osaavat tämän luonnostaan. He saattavat kesken kiireisen leikin pysähtyä täysin ihailemaan kaikkia muita nopeammin kasvavaa jättikurpitsaa. ❤

Learning how to garden is learning how to slow down