Kasvimaan saldoa vuodelta 2018

Tältä kesältä päälimmäiseksi jää mieleen erittäin ankara kuivuus. Kastelimme ja kastelimme iltaisin useammankin henkilön voimin ja silti kasvit riutuivat. Positiivista ja hiukan yllättävää oli se, ettei meidän onnettomasta kaivon tekeleestä loppunut vesi missään kohtaa. Joudun syömään sanojani sen suhteen. Meillä onkin ihan kelpo kaivo pihalla, vaikkei vesimäärä edelleenkään nouse edes puoleen metriin.

Valtavasta taimimäärästä, jotka kasvatin talven aikana, riitti meille ja muillekin taimia. Ostettuja taimia oli ennätyksellisen vähän. Vain kasvihuoneen taimet jouduin ostamaan. Muitan vieläkin miten valtavan suurin odotuksin seurasin loppu keväästä taimien kasvamista.

Peruna: Meillä oli tänä vuonna Annabellaa, joka kasvoi hyvin ja oli melko kauniskin katsella. Söimme ne ensin pois joten hirveän isoiksi ne eivät ehtineet. Asterixia hommasin Reko-ringistä eräältä perunan kasvattajalta. Se on ihana vanha lajike, josta tulee maailman parhaat lohkoperunat. Valitettavasti rupi kiusasi näitä punaisia kaunokaisia erittäin pahasti. Nyt viimeiseksi nostetut perunat olivat lähes kaikki Asterixia ja kooltaan ne olivat valtavia.

Juurespenkki: Porkkana kärsi kaksijalkaisista tuholaisista. Lapset harvensivat porkkanat niin tehokkaasti ettei syksyllä ollut enää mitään korjattavaa satoa. Menipähän ainakin hyvään käyttöön. Punajuuri kasvoi todella nihkeästi. Ihan muutama kunnon kokoiseksi ehtinyt pääsi kasvissosekeittoon asti. Lanttua vaivasi kaalikoi tai jonkin muu vastaava. Lehdet syötiin lähes kokonaan. Onneksi jaksoivat kuitenkin kasvaa. Kymmenkunta kunnollista lanttua saatiin. Palsternakka oli ensimmäistä vaan ei viimeistä vuotta kokeilussa. Tätä olisi selvästi pitänyt harventaa vielä löyhemmäksi. Nyt juuret olivat aika pieniä. Mustajuuri oli myös uusi tuttavuus ja sitä laiton vain ihan pari rivimetriä. Sato oli juureksista varmaan parhain. Reseptiehdotuksia tästä uudesta herkusta otetaan vastaan.

Sipulit: Valkosipuleita sain yhden ja sen lahjoitin rakkaalle ystävälle. Punasipuli kasvoi paikoin jättimäiseksi ja hopeasipulikin pärjäsi hienosti. Yllättaen varmana pitämäni keltasipuli ei kasvanut juuri ollenkaan. Varret ja sipulit mätänivät ihan omineen penkkiin ennen kuin kasvu oli edes kunnolla lähtenyt alkuun. Yhtään en osaa arvata tälle syytä. Purjo ei yllättänyt positiivisesti tänäkään vuonna. Sen kasvattamista en vain osaa.

Tomaatti: Ulkona kasvimaalla kasvanut tomaatti kitui koko alkukesän ja olin varma, ettei se tuota yhtään mitään. Syksymmällä se kuitenkin intoontui ja teki useamman kymmentä ihanaa sydämen mallista tomaattia. Kasvihuoneessa tuhoa teki latvamätä. Viimeisessä kasvatussäkissä oli muurahaispesä, joka häädettiin. Sen saman säkin kaikki tomaatit kärsivät latvamädästä. Olisko murkut vahingoittaneet jotenkin tamien juuria, ettei ne saaneet vettä hyödynnettyä? Muut tomaatit tekivät pienen sadon lähinnä syksy puolella. Kasvihuonettakin olisi pitänyt kastella selvästi enemmän.

Tomaatit ja tytöt
Raakojen tomaattien lajittelutiimi. Tytöt keräsivät ja lajittelivat syksyn raa’at tomaatit munakennoihin kypsymään. Hienosti ovat muistaneet itse käydä satoa tarkistamassa.

Kurkut: Kasvihuoneen kurkut tekivät hyvin satoa. Tosin kurkut olivat helposti pistävän makuisia. Tämäkin ilmeisesti kuivuuden vuoksi. Kasvimaalla en meinannut saada ainuttakaan kurkkua selviämään taimivaihetta pidemmälle. Ne vain kuolivat. Syytä en varmuudella tiedä.

Maissi: Tähkiä tuli neljästä kasvista kahdeksan. Tämä kasvi oli kesän positiivinen yllättäjä. Ensimmäisen kerran saatiin syödä oma kasvattamia maisseja.

Maissit
Suurin osa tähkistä oli melko vaatimattoman kokoisia, mutta oli näitä isompiakin. Muutaman minuutin keittäminen suolavedessä ja oivariinia päälle. Nam!

Kaalit: Melkein jo skoolasin kaalisadon kunniaksi kesäkuun lopulla. Kirppoja ei näkynyt. Kuitenin joku muu tuholainen veteli kaalit heti kun ne kasvoivat liian isoiksi peitteensä alle. Lehtikaali selvisi jälleen, ruusukaaleissa oli jokunen maistamaton nuppu, muut kaalit olivat mennnyttä. Ei tarvinnut skoolata, muttta periksi ei anneta! Ensi vuonna uudelleen.

Muut: Pinaattia sain ensimmäisen sadon pakkaseen asti ja toisen söivät kanat. Mangoldi kasvoi kuten aina aiemminkin sata varmasti. Herneitä oli enemmän kuin kukaan jaksoi syödä. Ne kasvoivat todella hienosti.

Pikaeväät
Pinaattia, paprikaa ja chiliä omalta pihalta. Ihan parasta!

Kurpitsat: Ihan ekaa kertaa sain kasvatettua jättikurpitsan. Se on niin hieno! Varmana nakkina pitämäni kesäkurpitsa ei tehnyt muuta kuin kuolemaa koko kesän ja myskikurpitsa teki vain yhden kappaleen. Kanat tuhosivat suurimman osan taimista jo ensimmäisen istutusviikon jälkeen.

Kurpitsa
Tule jo taas kesä! Kaikille joilla kasvimaata ei ole koskaan, ollut suosittelen sitä kokeilemaan. Se tunne kun saa tälläisen setin noutaa keittiöön kokkaamista varten ❤

Yrtit kasvoivat hienosti, mutta nepä eivät ole mitenkään nirsoja olosuhteiden kanssa. Yrttipenkkiin lisättiin laventelia sekä ranskalaista rakuunaa. Nyt voi keväällä jännittää lähtevätkö ne kasvamaan uudelleen. Ne ovat siinä ja siinä talvehtivatko Suomessa. Yrttipenkin käytetyin kasvi oli ylivoimaisesti minttu, mojitoita kului helteissä aika paljon.

Marjoja tuli nihkeästi. Mansikat olivat kovia eivätkä kovinkaan hyvänmakuisia. Vadelmaa tuli yhdestä puskasta todella paljon ja muista ei juuri ollenkaan. Uusia versojakin kasvoi melko huonosti. Viinimarjat ja karviaiset tekivät muutamia marjoja, mutta ne ovatkin vasta ihan pikkaisia puskia melkein taimia.

Ensi kasvukaudelle mennään taas keväällä uudella innolla. Ja pimeiden helmikuun iltojen suurena ilona on taas selailla siemenkuvastoja ja suunnitella suuria. Ensi vuonna otan askeleen kohti järjestäytymistä. Aion liittyä hyötykasviyhditykseen ja hyödyntää heidän siemenkauppaansa.

Hyötypuutarhan kuulumisia

Tämä aihe on minulle erityisen rakas ja arvokas. Rakastan kasvimaatani. Parasta kotoilua minulle on laittaa puutarhahanskat käteen ja mennä kasvimaalle puuhaamaan. Siellä on aina jotain tekemistä. Useimmiten minulla on ainakin kolme aloitettua ja sitten kesken jätettyä projektia.  Kasvimaan aiemmista kausista ja perustamisesta voi lukea tästä.

Joka kausi olemme satoa saaneet. Suurimman osan käytämme tuoreeltaan itse ja osan lahjoitan Pienen pienellä Farmilla vieraileville ystävilleni.  On ihanaa esitellä kasvimaatani muille ja jakaa sen antimia sellaisille, jotka myös käyttävät niitä. Minulla on muutama ihan erityisen arvokas ystävä, jotka ovat kiinnostuneet itse alusta lähtien kokkaamisesta oikein tuotetuista raaka-aineista.

Kasvimaan aarteiden säilöminen on minulle melko uutta. Olen toki hilloja keitellyt meille ja vieraillekin. Anoppi on erikoistunut mehujen keittämiseen ja meidän perhe ne suurimmaksi osaksi juo. Persiljaa, tilliä ja vahveroita olen pakastanut. Vasta viime talvena olen havahtunut siihen miten paljon meillä käytetään pakastettuja kasviksia talven aikana: papuja, pinaattia,  herneitä, porkkanaa, maissia yms. Näen valtavasti vaivaa kun yritän etsiä niitä mahdollisimman lähellä tuotettuna. Niimpä usein kaupassa käydessäni käyn useamman merkkisessä hypermarketissa. Osa pakastevihanneksista löytyy kotimaisina S- ja osa K-merkkisestä kaupasta, mutta omia kasviksia voisi itsekin pakastaa talven varalle. Pikainen tarkistus googlella vahvisti, että martoilla on jälleen kerran hyvät ohjeet miten toimia ja mitkä kasviksista pitää ensin ryöpätä. Eläköön Martat ja eläköön omakasvatetut kasvikset! Tätä sitten loppu kesästä luvassa, kun uusi kakkospakastinkin on jo hommattu.

En usko, että kasviksemme täyttävät virallisia luomukriteereitä. Käytämme lannoittamiseen ja maanparantamiseen kalkkunoidemme ja kanojemme lantaa eivätkä ne syö pelkkää luomua. Isännän mielestä luomurehu on liian kallista ja meiltä jääneet ruuantähteetkään ole kokonaan luomua, vaikka hyvin ne kanoille kelpaavat. Jos ja kun käytän teollisia lannoitteita valitsen luomumerkittyjä enkä käytä kemiallisia torjunta-aineita. Viime vuoden kirppataistelussa tosin melkein jo kaduin päätöstäni olla myrkyttämättä.

Tällä hetkellä kasvimaa alkaa näyttämään suorastaan herkulliselta. Juhannuksen sateet tulivat vastauksena rukouksiin ja kasvit ottivat niistä kunnon kasvuspurtin. Kitkemiset on jääneet rästiin tässä sairastuvan pidossa. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä kuvaterveisiä kasvimaaltani.

pinaattia tynnyrissä
Tässä kaksi viikkoa sitten otetussa kuvassa pinaatti on jo hyvännäköinen, mutta Mangoldi vielä pientä.
Juurespenkki
Tänä vuonna laitoin todella vähän juureksia. Näistäkin puolet joutuu matkan varrella harventamaan. Reunoilla kiertää lanttu ja erivärisiä punajuuria. Keskellä on pieniä palsternakan alkuja. Samettiruusua laitan sinne tänne, koska sillä on tuholaisia häätävä vaikutus.
kaalit
Vastoin kaikkia odotuksia taidan saada tänä vuonna kaalia. Aiempina vuosina kirpat ovat tuhonneet kaalit jo taimina. Nyt ne kasvoivat taimina kasvutunnelissa. Eikä kirppoja ole näkynyt. Kolmessa lavakauluksessa on sekaisin kukka-, parsa-, suippo- ja kurttukaalia. Myös brysselin kaalin taimia laitoin, mutta niille taisi kevään kuivana kautena käydä huonosti. Tiheässä ovat nämäkin, mutta kanat syövät harvennetut kaalit mielellään. En vain raaskisi näitä harventaa. Ongelmana alkaa olla kasvien koko, sillä ne eivät enää mahdu kasvutunneliinsa kunnolla.

Kaalit ja purjo ovat olleet monena vuonna todella hankalia kasvattaa. Kaali kerää tuholaisia kuin magneetti ja purjo ei vaan kasva. Kaali näyttäisi nyt hyvältä ja purjon suhteen olen toiveikas. Olen lannoittanut purjolaatikkoa reilusti aiempaa enemmän. Vielä ei voi korkata skumppaa, mutta jos kunnon sato sattuisi tulemaan, varmasti skoolaan. Minulla ja näiden kahden kasvin kasvattamisella kasvattamisella on ollut vaikea historia.

sipulit
Sipulia on laitettuna kaikkialle, mihin jäi hiukankin tilaa. Meillä käytetään sipulia todella paljon ja se loppuu kesken joka vuosi. Onneksi rekosta saa ihania ja paikallisia sipuleita. Tänä vuonna laitoin istukkaita seoksen, jossa oli kelta- puna. ja hopeasipulia. Kaikki lajikkeet näyttäisivät kasvavan yhtä hyvin.

Valkosipuliakin on muutamia hyviä yksilöitä. Tosin minulle valkeni vasta tänä keväänä, että valkosipuli kannattaisi tehdä syyskylvönä. Miksi sitten niitä myydään taimiliikkeissä vain keväisin? Tänä syksynä kokeilen laittaa valkosipulia maahan odottamaan kevättä. Pitääkin selvittää mitä kaikkea muuta voisi kasvattaa syyskylvöinä.

Tämän kasvukauden ongelma näyttäisi olevan avomaankurkku. Se ei vaan kasva. Kasvi menee varresta alkaen jotenkin kuivaksi ja lopulta katkeaa tai kokonaan lakastuu. Naamakirjan puutarhakeskusteluista apua pyytäessäni sain useampia arveluita mikä voisi olla vikana. Arvailuja olivat kylmä tuuli tai kasteluvesi, ravinnepuutokset, liian tiivis maa sekä kaivovedellä kastelusta johtuva maan happamoituminen. Toiveikkaasti laitan vielä yhden setin taimia kasvamaan tällä kertaa ihan uuteen kasvualustaan, jossa on turvetta estämään tiivistymistä, kalkkia happamoitumisen vuoksi ja kaupan varmasti oikein tasapainotetut lannoitteet. Onneksi kurkku kasvaa nopeasti.

Kesäkurpitsa
Ainoa kanojen kylpyinnokkuudelta säästynyt kurpitsa kasvaa hienosti. Viime vuonna saimme valtavan ison ja komean kasvin, joka ei muistanut tehdä yhtään hedelmää. Kalkkunankakka kasa taisi olla liiankin hyvä hyvä lehtien ja varren kasvattamiseen.

Mansikkakausi alkaa olla ehtoo puolella. Parhaimmillaan marjoja tuli reilusti. Mansikkapenkkimme on Isännän aluetta. Hän muisti kastella mansikkamaan joka ilta ja tarkkaili mansikoiden kasvua. Nyt Isäntä itse poimii marjat yksikätisyydestä huolimatta. Hän ei varmaan itse tajua miten suuresti ihailen tätä tiedostamatonta hullaantumista mansikan viljelyyn.

Hyvä puoli keskellä metsää asumisessa on, että meillä ei linnut käy syömässä mansikoita. Emme tarvitse verkkoja, koska ei meillä ole variksia, harakoita tai muita liian fiksuja siivekkäitä. Suurin tuholainen mansikkamaalla on meidän junnu. Hän auttaa iskää keräämällä kaikki raakileetkin eikä iskä yhdellä kädellä pysty itse keräämään ja pitelemään poikaa kauempana. Joskus pojan saa harhautettua laittamalla hänet syömään ruohosipulia siksi aikaa. Laitan joka vuosi lisää ruohosipulia kasvamaan, koska se on lasten herkku. Lisätuppojen istuttamisesta huolimatta sitä ei vieläkään riitä ruuanlaittoon asti.

Alkukesän kuivuus ja helle aiheuttivat paljon ylimääräistä työtä. Onneksi teimme Pienen pienelle farmille kaivon. Isäntä ratkaisi kastelukannurallin jo aiemmin ostamalla Tallinnan reissultaan tuliaisiksi pumpun kaivoon korvaamaan aiemman uppopumpun. Nyt siinä riittää teho pumpata vesi kasvimaalle asti letkua pitkin. Suoraan kasveillehan tätä kylmää vettä ei saa laittaa, mutta kasvimaan viereen tynnyreihin kylläkin. Auringon lämmittämä kasteluvesi sopii paremmin. Joku aviovaimo saattaisi toivoa laivalta tuliaisiksi hajuvettä ja uusinta meikkivoidetta, mutta minun listalla oli paikallisesta rautakaupasta työkalupakki, muutamia työkaluja, letkua. pumppu ja saamatta jäänyt sirppi.

Kuivuudesta on minun pieniä ongelmia suurempiakin seurauksia. Ammatikseen ruokaa kasvattavat tilalliset ovat saamassa ennätyshuonon sadon. Toinen huono vuosi jo valmiiksi huonosti kannattavalle alalle. Jos voisin johonkin asiaan vaikuttaa isossa kuvassa nostaisin tämän ammattikunnan arvostusta ja työstään saamaa palkkiota. Tuetaan paikallista ruuantuotantoa ja ostetaan kotimaisia tuotteita niin kauan kun niitä riittää. Luulisi kovimmankin äijän körilään sydämen heltyvän, sillä myös kotimainen mallasohra on kuivuudesta kärsineiden viljojen listalla.

On hämmentävää taas kerran huomata, että kesä on jo näin pitkällä. Iso osa kasvukaudesta on jo takana päin. Hyvänä puolena on, että vaikka kotikasvimaalta ei vielä valtavia satoja irtoakaan, niin kaupoissa ja toreilla on jo valtavasti ihania uuden kauden kasviksia. Niiden syöminen edesauttaa omaa terveyttä, edistää ekologista peltohehtaarien käyttöä ja parantaa kotimaisten viljelijöiden taloutta. Sitäpaitsi ne maistuvat ylivertaisilta talvisiin tuontikasviksiin verrattuna.