Hyötypuutarhan kuulumisia

Tämä aihe on minulle erityisen rakas ja arvokas. Rakastan kasvimaatani. Parasta kotoilua minulle on laittaa puutarhahanskat käteen ja mennä kasvimaalle puuhaamaan. Siellä on aina jotain tekemistä. Useimmiten minulla on ainakin kolme aloitettua ja sitten kesken jätettyä projektia.  Kasvimaan aiemmista kausista ja perustamisesta voi lukea tästä.

Joka kausi olemme satoa saaneet. Suurimman osan käytämme tuoreeltaan itse ja osan lahjoitan Pienen pienellä Farmilla vieraileville ystävilleni.  On ihanaa esitellä kasvimaatani muille ja jakaa sen antimia sellaisille, jotka myös käyttävät niitä. Minulla on muutama ihan erityisen arvokas ystävä, jotka ovat kiinnostuneet itse alusta lähtien kokkaamisesta oikein tuotetuista raaka-aineista.

Kasvimaan aarteiden säilöminen on minulle melko uutta. Olen toki hilloja keitellyt meille ja vieraillekin. Anoppi on erikoistunut mehujen keittämiseen ja meidän perhe ne suurimmaksi osaksi juo. Persiljaa, tilliä ja vahveroita olen pakastanut. Vasta viime talvena olen havahtunut siihen miten paljon meillä käytetään pakastettuja kasviksia talven aikana: papuja, pinaattia,  herneitä, porkkanaa, maissia yms. Näen valtavasti vaivaa kun yritän etsiä niitä mahdollisimman lähellä tuotettuna. Niimpä usein kaupassa käydessäni käyn useamman merkkisessä hypermarketissa. Osa pakastevihanneksista löytyy kotimaisina S- ja osa K-merkkisestä kaupasta, mutta omia kasviksia voisi itsekin pakastaa talven varalle. Pikainen tarkistus googlella vahvisti, että martoilla on jälleen kerran hyvät ohjeet miten toimia ja mitkä kasviksista pitää ensin ryöpätä. Eläköön Martat ja eläköön omakasvatetut kasvikset! Tätä sitten loppu kesästä luvassa, kun uusi kakkospakastinkin on jo hommattu.

En usko, että kasviksemme täyttävät virallisia luomukriteereitä. Käytämme lannoittamiseen ja maanparantamiseen kalkkunoidemme ja kanojemme lantaa eivätkä ne syö pelkkää luomua. Isännän mielestä luomurehu on liian kallista ja meiltä jääneet ruuantähteetkään ole kokonaan luomua, vaikka hyvin ne kanoille kelpaavat. Jos ja kun käytän teollisia lannoitteita valitsen luomumerkittyjä enkä käytä kemiallisia torjunta-aineita. Viime vuoden kirppataistelussa tosin melkein jo kaduin päätöstäni olla myrkyttämättä.

Tällä hetkellä kasvimaa alkaa näyttämään suorastaan herkulliselta. Juhannuksen sateet tulivat vastauksena rukouksiin ja kasvit ottivat niistä kunnon kasvuspurtin. Kitkemiset on jääneet rästiin tässä sairastuvan pidossa. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä kuvaterveisiä kasvimaaltani.

pinaattia tynnyrissä
Tässä kaksi viikkoa sitten otetussa kuvassa pinaatti on jo hyvännäköinen, mutta Mangoldi vielä pientä.
Juurespenkki
Tänä vuonna laitoin todella vähän juureksia. Näistäkin puolet joutuu matkan varrella harventamaan. Reunoilla kiertää lanttu ja erivärisiä punajuuria. Keskellä on pieniä palsternakan alkuja. Samettiruusua laitan sinne tänne, koska sillä on tuholaisia häätävä vaikutus.
kaalit
Vastoin kaikkia odotuksia taidan saada tänä vuonna kaalia. Aiempina vuosina kirpat ovat tuhonneet kaalit jo taimina. Nyt ne kasvoivat taimina kasvutunnelissa. Eikä kirppoja ole näkynyt. Kolmessa lavakauluksessa on sekaisin kukka-, parsa-, suippo- ja kurttukaalia. Myös brysselin kaalin taimia laitoin, mutta niille taisi kevään kuivana kautena käydä huonosti. Tiheässä ovat nämäkin, mutta kanat syövät harvennetut kaalit mielellään. En vain raaskisi näitä harventaa. Ongelmana alkaa olla kasvien koko, sillä ne eivät enää mahdu kasvutunneliinsa kunnolla.

Kaalit ja purjo ovat olleet monena vuonna todella hankalia kasvattaa. Kaali kerää tuholaisia kuin magneetti ja purjo ei vaan kasva. Kaali näyttäisi nyt hyvältä ja purjon suhteen olen toiveikas. Olen lannoittanut purjolaatikkoa reilusti aiempaa enemmän. Vielä ei voi korkata skumppaa, mutta jos kunnon sato sattuisi tulemaan, varmasti skoolaan. Minulla ja näiden kahden kasvin kasvattamisella kasvattamisella on ollut vaikea historia.

sipulit
Sipulia on laitettuna kaikkialle, mihin jäi hiukankin tilaa. Meillä käytetään sipulia todella paljon ja se loppuu kesken joka vuosi. Onneksi rekosta saa ihania ja paikallisia sipuleita. Tänä vuonna laitoin istukkaita seoksen, jossa oli kelta- puna. ja hopeasipulia. Kaikki lajikkeet näyttäisivät kasvavan yhtä hyvin.

Valkosipuliakin on muutamia hyviä yksilöitä. Tosin minulle valkeni vasta tänä keväänä, että valkosipuli kannattaisi tehdä syyskylvönä. Miksi sitten niitä myydään taimiliikkeissä vain keväisin? Tänä syksynä kokeilen laittaa valkosipulia maahan odottamaan kevättä. Pitääkin selvittää mitä kaikkea muuta voisi kasvattaa syyskylvöinä.

Tämän kasvukauden ongelma näyttäisi olevan avomaankurkku. Se ei vaan kasva. Kasvi menee varresta alkaen jotenkin kuivaksi ja lopulta katkeaa tai kokonaan lakastuu. Naamakirjan puutarhakeskusteluista apua pyytäessäni sain useampia arveluita mikä voisi olla vikana. Arvailuja olivat kylmä tuuli tai kasteluvesi, ravinnepuutokset, liian tiivis maa sekä kaivovedellä kastelusta johtuva maan happamoituminen. Toiveikkaasti laitan vielä yhden setin taimia kasvamaan tällä kertaa ihan uuteen kasvualustaan, jossa on turvetta estämään tiivistymistä, kalkkia happamoitumisen vuoksi ja kaupan varmasti oikein tasapainotetut lannoitteet. Onneksi kurkku kasvaa nopeasti.

Kesäkurpitsa
Ainoa kanojen kylpyinnokkuudelta säästynyt kurpitsa kasvaa hienosti. Viime vuonna saimme valtavan ison ja komean kasvin, joka ei muistanut tehdä yhtään hedelmää. Kalkkunankakka kasa taisi olla liiankin hyvä hyvä lehtien ja varren kasvattamiseen.

Mansikkakausi alkaa olla ehtoo puolella. Parhaimmillaan marjoja tuli reilusti. Mansikkapenkkimme on Isännän aluetta. Hän muisti kastella mansikkamaan joka ilta ja tarkkaili mansikoiden kasvua. Nyt Isäntä itse poimii marjat yksikätisyydestä huolimatta. Hän ei varmaan itse tajua miten suuresti ihailen tätä tiedostamatonta hullaantumista mansikan viljelyyn.

Hyvä puoli keskellä metsää asumisessa on, että meillä ei linnut käy syömässä mansikoita. Emme tarvitse verkkoja, koska ei meillä ole variksia, harakoita tai muita liian fiksuja siivekkäitä. Suurin tuholainen mansikkamaalla on meidän junnu. Hän auttaa iskää keräämällä kaikki raakileetkin eikä iskä yhdellä kädellä pysty itse keräämään ja pitelemään poikaa kauempana. Joskus pojan saa harhautettua laittamalla hänet syömään ruohosipulia siksi aikaa. Laitan joka vuosi lisää ruohosipulia kasvamaan, koska se on lasten herkku. Lisätuppojen istuttamisesta huolimatta sitä ei vieläkään riitä ruuanlaittoon asti.

Alkukesän kuivuus ja helle aiheuttivat paljon ylimääräistä työtä. Onneksi teimme Pienen pienelle farmille kaivon. Isäntä ratkaisi kastelukannurallin jo aiemmin ostamalla Tallinnan reissultaan tuliaisiksi pumpun kaivoon korvaamaan aiemman uppopumpun. Nyt siinä riittää teho pumpata vesi kasvimaalle asti letkua pitkin. Suoraan kasveillehan tätä kylmää vettä ei saa laittaa, mutta kasvimaan viereen tynnyreihin kylläkin. Auringon lämmittämä kasteluvesi sopii paremmin. Joku aviovaimo saattaisi toivoa laivalta tuliaisiksi hajuvettä ja uusinta meikkivoidetta, mutta minun listalla oli paikallisesta rautakaupasta työkalupakki, muutamia työkaluja, letkua. pumppu ja saamatta jäänyt sirppi.

Kuivuudesta on minun pieniä ongelmia suurempiakin seurauksia. Ammatikseen ruokaa kasvattavat tilalliset ovat saamassa ennätyshuonon sadon. Toinen huono vuosi jo valmiiksi huonosti kannattavalle alalle. Jos voisin johonkin asiaan vaikuttaa isossa kuvassa nostaisin tämän ammattikunnan arvostusta ja työstään saamaa palkkiota. Tuetaan paikallista ruuantuotantoa ja ostetaan kotimaisia tuotteita niin kauan kun niitä riittää. Luulisi kovimmankin äijän körilään sydämen heltyvän, sillä myös kotimainen mallasohra on kuivuudesta kärsineiden viljojen listalla.

On hämmentävää taas kerran huomata, että kesä on jo näin pitkällä. Iso osa kasvukaudesta on jo takana päin. Hyvänä puolena on, että vaikka kotikasvimaalta ei vielä valtavia satoja irtoakaan, niin kaupoissa ja toreilla on jo valtavasti ihania uuden kauden kasviksia. Niiden syöminen edesauttaa omaa terveyttä, edistää ekologista peltohehtaarien käyttöä ja parantaa kotimaisten viljelijöiden taloutta. Sitäpaitsi ne maistuvat ylivertaisilta talvisiin tuontikasviksiin verrattuna.

Torstai iltapuhdetta ja koristekaivo

Parasta pienenpienellä farmilla on yhdessä touhuaminen. Muutama vuosi sitten minulla oli ihanan ruusuinen kuva kuinka vanhemmat ja lapset puuhaavat yhdessä sulassa sovussa kädestä pitäen toisiaan opastaen. Tämä toimi hienosti yhden lapsen ja kahden vanhemman kombinaatiolla. Kahdella aikuisella ja kahdella lapsella vielä saa aikaiseksi jotain, mutta se kestää huomattavasti pidempään. Nyt olen joutunut myöntämään, että kahdella aikuisella ja kolmella lapsella vaaditaan pyhimyksen luonne, kolminkertainen aikataulu ja paljon korkeita paikkoja, johon ripustaa työkalut. Sitten se homma hetkittäin lähes toimii.

Leikkimökki
Leikkimökki ja sen onnellinen omistaja. Vielä ei ihan sisustamaan pääse, mutta näin pitkälle pääsee kolmessa tunnissa kaksi hirsirakentaja noviisia.

Keskiviikkona Isäntä kävi hakemassa hirsipaketin pihalle. Naapurikylän puutyö oli semmoisen meille tehnyt maksua vastaan. Isosta kasasta merkattuja puupalikoita olisi tarkoitus saada aikaan leikkimökki/aitta. Lapset eivät meinanneet pysyä housuissaan, sillä pitäähän sen olla heti huomenna leikkikuntoinen, vaikka tänä iltana mennäänkin päiväkodin kevätjuhlaan. Usko Isiin on vaan niin rautainen. Isi pystyy mihin vain lapsiensa silmissä. Voi sitä pettymystä kun hirret paketoitiin pressun alle odottamaan huomista.

Torstai päivänä päiväkodista tultiin suorastaan ryminällä kotiin. LEIKKIMÖKIN rakennukseen! Eräs ihana kyläläinen kävi Isännän kanssa laittamassa homman alkuun. Lapset pyörivät jaloissa ja kaatelivat hiekkaa hirsipontteihin. 1,5 v teknisesti lahjakas poikamme on edistynyt taidoissaan valtavasti. Sen lisäksi, että hän osaa itse avata turvavyönsä autossa, niin myös kääntöpöytäsirkkelin käynnistäminen sujuu. Yleinen sirkus ja hermojen kiristyminen siitä tietenkin seurasi.

Isännän vahvimpiin lahjoihin ei kuulu piirrustusten seuraaminen käytännön mies kun on, joten minä luin ohjetta ja Isäntä toimi. Minä hahmotan monimutkaisia asioita kuten kasausohjeita, mutta räikkäliinat on liian yksinkertaisia, että osaisin niitä käyttää. Ollaan siis täydellinen tiimi toimimaan. 2,5 tuntia ja leikkimökin hirsikehikko oli kasassa, räikkäliinat painamassa saumoja kasaan ja katolla pressupeite. Perheen jäsenillä on kaikki raajat tallella, eikä muitakaan henkilövahinkoa syntynyt. ME OLLAAN NIIN HYVIÄ!

DSC01915
Nyt on rengaskaivo peitelty vaaleanpunaisella.

Puupömpeleitä on tontille tullut muitakin. Tästä se rakennustarkastaja tykkään kun koppia on siellä sun täällä eikä edes taloa ole lopputarkastettu vielä. Meillä siis on talon maanrakennustöiden aikoihin tehty rengaskaivo tontilla. Se on hiukka ongelmallinen, sillä sen vesimäärä ei nouse kuin metriin. Tosin sinne tulee vettä reilusti, että jos pääsee tyhjenemään niin odottamalla saa taas lisää vettä. Betoninen kaivon kansi painaa ja on epäkätevä aukoa jatkuvasti. Lisäksi lapset yrittivät parhaansa mukaan kurkotella ja viskellä kaivoon kaikenlaista jos se hetkenkin auki. Niimpä jätimme betonikannen tämän koristekaivon sisälle uppopumpun mentävästi raolleen ja käytämme nyt puista kaivon luukkua. Isäntää tämä puolitäysi kaivomme risoi joskus, mutta minusta se jotenkin sopii Pienenpienelle farmille. Täällä yrittäminen ja epäonnistuminen on sallittua ja puolitäysi tai puolityhjä on vain asenteesta kiinni.

Lapset menee viikonlopuksi mummilaan yöksi. Silloin olisi rauhallista tehdä mökkiä leikkikuntoon. Harmi vain, että työt ja tentit haittaavat vapaa-aikaa. Meillä tämä pientä iltapuhdetta -asia menee hiukan äärimmäisyyksiin. Tajusin juuri eilen illalla, etten ole edes avannut telkkaria kohta kolmeen viikkoon. Tätä minä haluan ja tämän vuoksi olemme 2,5 hehetaarin metsän ostaneet! Ylös sohvalta ja ulos.

Haaveita on olemassa siksi, ettei tultaisi me liian aikuisiksi.