Kevätviikonloppu Pienenpienellä farmilla

Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli pitkästä aikaa lupaus kesästä. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, linnut lauloivat ja Isäntä pukeutui raksamieheksi. Kevään rakennusprojekti numero yksi saatiin jo hyvälle mallille. Ensimmäisenä kesänämme Pienenpienelle farmille rakennettiin kanala. Kanojen pito alkoi pienestä haaveesta kuudesta kanasta ja kukosta. Saataisiin ihan omantuotannon kananmunia!

Alkuperäinen kanaparvi
Pienenpienen farmin ensimmäiset Iitinkanat olivat seurallista sorttia. Ne tottuivat nopeasti kulkemaan pihassa omineen.

Nykyisin vakituista siipikarjaa on 11 kanaa, kaksi kukkoa ja satunnaisesti kanojen itse hautomia tipuja. Kesäksi tulee taas 10 kalkkunaa ja juuri nyt hautomakoneessa on 61 kananmunaa, joten odotamme perheenlisäystä vielä tälle viikolle. Kanala on auttamatta liian pieni majoittamaan koko komppania, vaikka tipuista iso osa muuttaa ajan kanssa uusiin koteihin.

Alunperin kanala rakennettiin kauhealla kiireellä mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleista. Talon rakennuksen jäljiltä kassa oli todella kuiva ja suurin yksittäinen kustannus taisi olla itse kanojen hinta. Puutavara kanalaan on Isännän omasta metsästä kaadettu ja sahoitettu jo aiemmin. Ikkunat, ovi ja kattopellit on purettu kaveripariskunnan ostaman maatilan purkutalosta. Eristeet olivat jostain rakennusprojektista jääneitä jämäpaloja osaksi styroksia ja osaksi kivivillaa. Maatilavanerit ja kanaverkot jouduimme ostamaan kaupasta ihan tavalliseen tapaan. Koko rakennuksen kustannukset olivat jotain 400 € luokkaa. Hyvin säästetty sekä lompakkoa että ympäristöä. Rakennustavaraa kannattaa kierrättää aina kun se on mahdollista ja järkevää.

Uusista kuvista näkee miten laajennus kasaantuu. Kakkosnelos runkoon sisäpuolelle maatilavaneria, välissä kivivillat ja ulkopuolelle tuulensuojalevy. Päälimmäiseksi jatkuu vanhan osan pinnalla oleva vaakalaudoitus. Vanha osa on rakennettu samalla tavalla. Ensi talvea ajatellen pitää jotenkin tehostaa kanalan ilmanvaihtoa. Pieni koppi alkaa helposti haista ammoniakille, eikä kovalla pakkasella viitsi ovi levällään tuulettaa. Tämmöiseen tarkoitukseen voisi kuulemma hankkia sähköllä toimivan huippuimurin tuuletusputken päähän? Kun Isäntä on saanut oman osansa tehtyä, pitää minun reippaasti tarttua maalipensseliin ja sutia kanala sen asukkaille sopivan väriseksi. Tehdään hempeän vaaleanpunaista Pienenpienen farmin rouville. Samaa väriä kuin mehiläispesämme ovat. Oven pieleen ajattelin tehdä kyltin, jossa lukee Kanala. On varmaan turha haaveilla, että isäntä tekisi ikkunan- ja ovenpielisiin koristeet. Niin höveliksi se ei vielä ole muuttunut, vaikka minä olenkin.

Minä kävin lauantaina tyttöjen kanssa Viherpeukaloiden Valkelan myymälän kevätkauden avajaisissa. Kasvien lisäksi paikalla oli elävää musiikkia sekä kahvi ja pulla tarjoilut. Pullat sekä tarjoukset olivat hyviä. Matkaan tarttui liljojen sipuleita, maaperän pH-testipaketti sekä lasten mieliksi ilmakasveja. Liljat menevät tulppaaneiden kaveriksi kivenjuureen ja ilmakasvit sisälle lasipottiin, johon laitetaan hiekkaa pohjalle. Laitan siitä kuvia, kun saan homman hoidettua. Vaikka tavallisesti en kesäkukkia harrasta niiden lyhyen iän vuoksi, niin nyt oli Petunioita ja Pelargonioita niin kauniita, että taidan tehdä poikkeuksen.

Pelargonia
Pelargoniasta löysin näin hienon version. Tämä olisi viherkasvinakin hieno jos haluaa näitä talvettaa sisätiloissa.

Huomasin aiemmin viikolla, että pihalle aiemmin tehty nurmikko kasvoi huonosti ja kasvimaa sekä kukkapenkit tuppaavat sammaloitumaan. Silloinhan luulisi kasvualustan olevan liian hapan. Siispä testataan multa. Viherpeukaloilta ostettu pH-testipaketti riittää kahdeksaan testiin ja maksoi hiukan alle 20 €. Sen verran voisin pulittaa jo ihan siitä ilosta, että pääsee leikkimään kuin yläasteen kemian tunnilla konsanaan.

Testi on helppokäyttöinen ja siinä on suomenkieliset ohjeet. Putkeen laitetaan ensin hiukan testattavaa maata. Päälle kaadetaan tiettyyn määrään asti mukana tulevaa tislattua vettä ja vielä perään tabletti. Korkki päälle ja sekoitetaan kunnes tabletti on liuennut. Sitten annetaan sakan laskeutua pohjalle ja luetaan tulos. Meillä huonosti kasvava nurmikko oli ihan liian hapan ja kasvimaakin hiukan liian hapan. Onneksi on Hankkija. Isäntä oli tuonut töistä tullessaan muutaman kalkkisäkin, joilla pääsee alkuun kalkitsemisen kanssa.

Kalkkia
Isäntä oli ajatustenlukija. Näitä minä pH-testin jälkeen kaipasinkin

Meille multa on kaikki paikalle tuotua muutaman vuoden sisään. Se on kalkittua palaneen hevosen lannan ja turpeen seosta ystävälliseltä naapurihiekkakuopanmieheltä. Kasvit kuitenkin kuluttavat kalkkia kasvaessaan ja osa kaikista ravinteista varmasti valuu meillä veden mukana mullan läpi maaperään. Asiaa pitäisi korjata ylläpitokalkitsemalla, joka minulta unohtuu melkein joka kevät. Kalkitahan voisi jo hangen päälle. Pussin ohjetta seuraamalla siihenkin menee yllättävän paljon kalkkia 10 – 20 kg sadalle neliölle nurmeä. Meillä enemmän, koska maa oli päässyt liian happamaksi. Kolme säkkiä kaikkiaan pitäisi levitellä ympäriinsä. Samalla vaivalla taidan lannoittaa nurmen kanankakalla. Pitäähän sitä päästä monen vuoden tauon jälkeen nurmikkoa ajamaan. Viime vuonna annettiin nurmen vielä kasvaa rauhassa kun se oli vasta tehty.

Seuraavissa teksteissä kerron hiukan ikuisuusprojektistani luonnonkivien kanssa, muistellaan talonrakennusaikaa sekä ihmetellään millainen perhe tilaa kuorikettakin kuorma-autokuormallisen.

Jos keväällä istuu ulkona ihan hiljaa voi kuulla kesän tulevan