Ihmiset meidän ympärillä <3 ja miten katastrofista eteenpäin

Kuinka ollakaan arki Pienen pienellä farmilla hakee uomaansa Isännän onnettomuuden jälkeen. Se on raskasta ja stressaavaa. Kalenteri on melkein mahdoton kasata lastenvahtivuorojen osalta ja iso osa hommia jää koko ajan rästiin ajan ja käsien puutteen vuoksi. Kyllä me tästäkin selvitään.

Vetää erittäin nöyräksi ja käsittämättömän kiitolliseksi miten olemme saaneet avuntarjouksia ja voimaa ympärillämme olevilta ihmisiltä. Juhannusviikon työvuorotkin melkein saatiin järjestettyä. Vain viimeisin yö jäi tekemättä, sillä keskimmäisemme sairastui. Kerralla flunssa, korvatulehdus, silmätulehdus sekä virtsatieinfektio. Huomasin olevani ihan äärimmilleni venytetty kun yritin järjestellä siihenkin pelastusrengasta työvuoron ajaksi, kunnes tajusin, että tavalliset vanhemmat jäävät kotiin sairaan lapsen kanssa. Sen ymmärtäminen sai minut pysähtymään. Joskus on ihan sallittua nostaa kädet pystyyn ja todeta, että nyt ei enää ole keinoja järjestää asioita. Jäin siis kotiin ja vuori nousi harteiltani.

Rakentaminen siirtyi syksyyn pientä poikkeusta lukuunottamatta. Lapset saivat kuin saivatkin leikkimökkinsä, ja se riemu mikä siitä tuli, oli rajaton. Eräänä iltana ilmaantui naapurikylän Siekkelin puutyöstä mökin meille myynyt yrittäjä itse kasaamaan sen loppuun. Ihan pyytämättä ja auttamisenhalusta. Pari tuntia hän lastemme kanssa mökkiä viimeisteli ja sitten kolmikkomme sai suuren toiveensa toteen. Tämä ei siis ole sponssidiili vaan iso mies suurella sydämellä. Kiitos sinne mihin se kuuluu. Siekkelin puutyö ja Timo ❤

Leikkimökki
Valmistumista seuraavana aamuna sisustamisinto valtasi lapset. Tässä ylpeä kolmikko omalla kuistilla.

Kasvihuonerotiskokin saatiin korjattua. Se oli muovitta kaksi vuorokautta juhannuksen myrkyissä ja silti kaikki taimet näyttävät selviytyneen. Onneksi ne olivat vielä niin matalia ja tiililattia alla varastoi lämpöä. Korjaamiseen tarvittiin Isäntä työjohtajaksi ja minä, ämmi ja ukko käsiksi. Tähän katastrofiin meillä olisi ollut muitakin reippaita avuntarjoajia. Molemmilla sivuseinillä on poikittaiset metalliputket. Niiden alle ruuvattiin laudat ja lyhyet puukalikat niiden väliin niin että muovi ja pitkittäisputket puristuivat lautojen väliin. Nyt muovi on pysyvästi paikoillaan tai jos hirmumyrsky iskee repeytyy se niin pahasti, että sen voi unohtaa kokonaan. Tämä puolen tunnin pikku-urakka helpotti minun mieltä valtavasti.

Kasvihuoneen puut
Tässä Isännän nerokas patentti. Ulkopuolella on myös lauta ja päälystemuovi on näiden välissä. Helmoja pitelee edelleen tiilet.

Kanalan laajennus jäi myöskin kesken, mutta onneksi kalkut mahtuvat nyt valmiina oleviin tiloihin hyvän aikaa. Isäntä ei myöskään pääse nyt pikkukukkoja lopettamaan, joten ne jäävät pihaan kasvamaan. Ehkä jopa pataan asti. Isomman sarjan kukko puolestaan alkoi käydä parvessa akuutiksi häiriöksi. Minusta ei ole kukkoja lopettamaan, mutta nuorimmaisen lapsemme kummi pelasti meidät tästä pulasta. Metsämiehille kukon lopettaminen on pikku juttu, eikä siinä kauaa kestänyt kun häirikkö oli vainaa ja montussa. Kiitos tästä avusta!

Minun osakseni jää Pienen pienellä Farmilla huolehtia lähinnä jo aloitetuista kesäprojekteista sekä hoitaa koti. Ne olivat minun hommia jo alunperinkin. Farmin lyhennetty työlista näyttää nyt tälläiseltä.

  • Huolehdi kasvimaasta ja kasvihuoneesta
  • Hoida mehiläiset ja tee jaokkeet
  • Kanojen hoitaminen
  • Perunan kitkeminen
  • Hunajan linkoaminen ja purkittaminen
  • Ja sitten ne miljoona muuta matkan varrella huomattavaa pikku hommaa

Juhannuksen sateet ovat saaneet koko pihan hurjaan kasvupyrähdykseen. Hyötykasvien osalta sitä on todellakin odotettu, mutta vauhdikkaimman spurtin tuntuu saaneen rikkaruohot. Peruna meinasi jo hukkua rikkojen sekaan. Etenkin saviheinä oli villiintynyt perunaa korkeammaksi. Onneksi tämä homma sujuu hyvin lastenkin kanssa. Rikat ovat tarpeeksi isoja tyttöjen tunnistettaviksi ja parastahan on viedä täysi rikkaämpäri kanojen iloksi.

perunamaa juhannuksen jälkeen
Osittain kitketyltä perunamaalta paljastui ihan kelpo varsia. Lajikkeina meillä on tänä vuonna minun mummola muistojen Asterixia ja uutena kokeiluna Annabellaa.
Jitan lämpökompostori
Jotain siintä puuttuu. Isäntä huomasi tämän sisältä asti ja minä olin kävellyt ohi useasti asiaa näkemättä.

Myrskytuulet olivat tehneet meillä muutakin vahinkoa. Lämpökompostorista oli jostain käsittämättömästä syystä lähtenyt kansi irti ja saranat ovat rikki. Jitan lämpökompostori on melko jähmeä avata ja sulkea, joten ei ymmärrä miten tuuli on saanut siintä otteen. Toistaiseksi kansi on päällä irtonaisena ja painona on muutama tiili. Isäntä soitteli tehtaalle ja sieltä saamme uuden kannen. Ihanaa kun tavarat eivät ole kertakäyttöisiä ja asiakaspalvelu pelaa.

Vaikka minä tuota tuuli asiaa valitan, niin on siintä hyötyäkin. Kun sattuu tyyni keli, ei pihalla voi rauhassa olla. Siellä on mäkäräisiä ja paarmoja ihan mustanaan ja ne syövät elävältä. Lisäksi pyykit kuivuu vauhdilla kun nostaa kuivaustelineen kuistille. Tosin melkein jokaista kuivattua koneellista vastaan saa käydä telineen kalastamassa pihamaalta takaisin kuistille useammin kuin kerran. Tuotekehittelyä vaille tämäkin asia. Tai oikeastaan meillähän on pihassa iso putkista kasattava pyykkiteline, joka odottaa jalkojen maahan valamista. On odottanut jo viime syksystä asti.

Perhearjen järkkääminen on kaikkein haastavin homma. Lapsenvahdit on kultaakin kalliimpia. Etenkin minun töiden suhteen. Kuinka monella perheellä on kolmelle pienelle lapselle yökyläpaikka neljäksi yöksi putkeen keskimäärin joka viikko. Onnekkaita ovat ne, joilla on apuun rientäviä isovanhempia. Kodin suhteen yritän työstää omaa asennettani. On vain pakko hyväksyä, että eteiseen ei kenkien sekaan enää mahdu, tiskit ja pyykit on pitkin poikin ja pesemättä, vieraat eivät välttämättä saakaan itse leivottua paakelsia kahvin kanssa ja leluja, pihalta kantautunutta hiekkaa ja askartelujen palasia on joka paikassa. Pääasia, että kaikki tärkeät on ruokittu, nukutettu, pesty, tarpeeksi huomioitu ja halittu. Eläimet ja kasvit on onneksi nopea hoitoisempia.

Loppujen lopuksi vaikeuksien edessä voi joko itkeä ja luovuttaa tai nauraa ja voittaa. Siirtymä ensimmäisestä toiseen saattaa meillä joskus hiukan kestää, mutta kyllä me siihen pääsemme. Lapset nopeiten, minä seuraavana ja Isäntä kipujensa kanssa vielä joskus. Vielä kerran kiitos kaikille meidän ihmisille!

Kevätviikonloppu Pienenpienellä farmilla

Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli pitkästä aikaa lupaus kesästä. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, linnut lauloivat ja Isäntä pukeutui raksamieheksi. Kevään rakennusprojekti numero yksi saatiin jo hyvälle mallille. Ensimmäisenä kesänämme Pienenpienelle farmille rakennettiin kanala. Kanojen pito alkoi pienestä haaveesta kuudesta kanasta ja kukosta. Saataisiin ihan omantuotannon kananmunia!

Alkuperäinen kanaparvi
Pienenpienen farmin ensimmäiset Iitinkanat olivat seurallista sorttia. Ne tottuivat nopeasti kulkemaan pihassa omineen.

Nykyisin vakituista siipikarjaa on 11 kanaa, kaksi kukkoa ja satunnaisesti kanojen itse hautomia tipuja. Kesäksi tulee taas 10 kalkkunaa ja juuri nyt hautomakoneessa on 61 kananmunaa, joten odotamme perheenlisäystä vielä tälle viikolle. Kanala on auttamatta liian pieni majoittamaan koko komppania, vaikka tipuista iso osa muuttaa ajan kanssa uusiin koteihin.

Alunperin kanala rakennettiin kauhealla kiireellä mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleista. Talon rakennuksen jäljiltä kassa oli todella kuiva ja suurin yksittäinen kustannus taisi olla itse kanojen hinta. Puutavara kanalaan on Isännän omasta metsästä kaadettu ja sahoitettu jo aiemmin. Ikkunat, ovi ja kattopellit on purettu kaveripariskunnan ostaman maatilan purkutalosta. Eristeet olivat jostain rakennusprojektista jääneitä jämäpaloja osaksi styroksia ja osaksi kivivillaa. Maatilavanerit ja kanaverkot jouduimme ostamaan kaupasta ihan tavalliseen tapaan. Koko rakennuksen kustannukset olivat jotain 400 € luokkaa. Hyvin säästetty sekä lompakkoa että ympäristöä. Rakennustavaraa kannattaa kierrättää aina kun se on mahdollista ja järkevää.

Uusista kuvista näkee miten laajennus kasaantuu. Kakkosnelos runkoon sisäpuolelle maatilavaneria, välissä kivivillat ja ulkopuolelle tuulensuojalevy. Päälimmäiseksi jatkuu vanhan osan pinnalla oleva vaakalaudoitus. Vanha osa on rakennettu samalla tavalla. Ensi talvea ajatellen pitää jotenkin tehostaa kanalan ilmanvaihtoa. Pieni koppi alkaa helposti haista ammoniakille, eikä kovalla pakkasella viitsi ovi levällään tuulettaa. Tämmöiseen tarkoitukseen voisi kuulemma hankkia sähköllä toimivan huippuimurin tuuletusputken päähän? Kun Isäntä on saanut oman osansa tehtyä, pitää minun reippaasti tarttua maalipensseliin ja sutia kanala sen asukkaille sopivan väriseksi. Tehdään hempeän vaaleanpunaista Pienenpienen farmin rouville. Samaa väriä kuin mehiläispesämme ovat. Oven pieleen ajattelin tehdä kyltin, jossa lukee Kanala. On varmaan turha haaveilla, että isäntä tekisi ikkunan- ja ovenpielisiin koristeet. Niin höveliksi se ei vielä ole muuttunut, vaikka minä olenkin.

Minä kävin lauantaina tyttöjen kanssa Viherpeukaloiden Valkelan myymälän kevätkauden avajaisissa. Kasvien lisäksi paikalla oli elävää musiikkia sekä kahvi ja pulla tarjoilut. Pullat sekä tarjoukset olivat hyviä. Matkaan tarttui liljojen sipuleita, maaperän pH-testipaketti sekä lasten mieliksi ilmakasveja. Liljat menevät tulppaaneiden kaveriksi kivenjuureen ja ilmakasvit sisälle lasipottiin, johon laitetaan hiekkaa pohjalle. Laitan siitä kuvia, kun saan homman hoidettua. Vaikka tavallisesti en kesäkukkia harrasta niiden lyhyen iän vuoksi, niin nyt oli Petunioita ja Pelargonioita niin kauniita, että taidan tehdä poikkeuksen.

Pelargonia
Pelargoniasta löysin näin hienon version. Tämä olisi viherkasvinakin hieno jos haluaa näitä talvettaa sisätiloissa.

Huomasin aiemmin viikolla, että pihalle aiemmin tehty nurmikko kasvoi huonosti ja kasvimaa sekä kukkapenkit tuppaavat sammaloitumaan. Silloinhan luulisi kasvualustan olevan liian hapan. Siispä testataan multa. Viherpeukaloilta ostettu pH-testipaketti riittää kahdeksaan testiin ja maksoi hiukan alle 20 €. Sen verran voisin pulittaa jo ihan siitä ilosta, että pääsee leikkimään kuin yläasteen kemian tunnilla konsanaan.

Testi on helppokäyttöinen ja siinä on suomenkieliset ohjeet. Putkeen laitetaan ensin hiukan testattavaa maata. Päälle kaadetaan tiettyyn määrään asti mukana tulevaa tislattua vettä ja vielä perään tabletti. Korkki päälle ja sekoitetaan kunnes tabletti on liuennut. Sitten annetaan sakan laskeutua pohjalle ja luetaan tulos. Meillä huonosti kasvava nurmikko oli ihan liian hapan ja kasvimaakin hiukan liian hapan. Onneksi on Hankkija. Isäntä oli tuonut töistä tullessaan muutaman kalkkisäkin, joilla pääsee alkuun kalkitsemisen kanssa.

Kalkkia
Isäntä oli ajatustenlukija. Näitä minä pH-testin jälkeen kaipasinkin

Meille multa on kaikki paikalle tuotua muutaman vuoden sisään. Se on kalkittua palaneen hevosen lannan ja turpeen seosta ystävälliseltä naapurihiekkakuopanmieheltä. Kasvit kuitenkin kuluttavat kalkkia kasvaessaan ja osa kaikista ravinteista varmasti valuu meillä veden mukana mullan läpi maaperään. Asiaa pitäisi korjata ylläpitokalkitsemalla, joka minulta unohtuu melkein joka kevät. Kalkitahan voisi jo hangen päälle. Pussin ohjetta seuraamalla siihenkin menee yllättävän paljon kalkkia 10 – 20 kg sadalle neliölle nurmeä. Meillä enemmän, koska maa oli päässyt liian happamaksi. Kolme säkkiä kaikkiaan pitäisi levitellä ympäriinsä. Samalla vaivalla taidan lannoittaa nurmen kanankakalla. Pitäähän sitä päästä monen vuoden tauon jälkeen nurmikkoa ajamaan. Viime vuonna annettiin nurmen vielä kasvaa rauhassa kun se oli vasta tehty.

Seuraavissa teksteissä kerron hiukan ikuisuusprojektistani luonnonkivien kanssa, muistellaan talonrakennusaikaa sekä ihmetellään millainen perhe tilaa kuorikettakin kuorma-autokuormallisen.

Jos keväällä istuu ulkona ihan hiljaa voi kuulla kesän tulevan