Päivä jolloin kesäkiireet päättyivät

Joskus elämä heittää meille haasteita, joita ei todellakaan olisi juuri siihen hetkeen tarvittu. Meillä tuntuu juhlapyhät olleen kirottuja viime aikoina. Ne eivät enää ole merkanneet meille juhlaa, hauskuutta eikä juuri muutakaan positiivista. Juuri nyt juhannuksena, kun ajattelen tätä koko kansan keskikesän juhlaa, lähinnä kiroilen mielessäni kun lääkäritkin ovat sitä juhlistamassa työssä olon sijaan. Viime jouluna vietimme viikko ennen aattoa sairaalaelämää nuorimmaisen lapsen kanssa, koska hän sai kipattua päähänsä vedenkeittimellisen kiehuvan kuumaa vettä. Ei ollut kummonen joulu se eikä lääkärit olleet töissä silloinkaan. Tämä juhannus kulminoituu juhannusviikon keskiviikkoon.

Kasvihuoneen aamukuosi
Aamulla minua odotti pihalla tämmöinen näky. Yöllinen tuuli oli jälleen kerran kuorinut muovit kasvihuoneen päältä. Taimet olivat onneksi taipuneet vaan eivät taittuneet.

Meillä tuulee aina ja jos jossain muualla tuulee vähän niin meillä tuulee reippaasti. Siispä kasvihuoneen aamukuosi ei varsinaisesti tullut yllätyksenä. Tuulisena kelinä sitä ei vain saa yksin laitettua takaisin. Jätin sen siis tähän malliin, sillä Isäntä oli jo lähtenyt töihin. Korjataan sitten illemmalla. Pieni vastoinkäyminen ei saa pilata hyvin alkavaa aamua.

Aamupäivä meni kaupungilla hummaillen. Piti hakea puutarhalta salaatit kanoille, käydä kaupassa, matkahuollossa oli kauan odotetut hunajan linkoamiseen tarvittavat tarvikkeet ja Hankkijalta matkaan tarttui yksi kasvusäkki lisää kasvihuoneeseen. Ihanan vapaapäivän jatkona pääsin vielä rauhassa mehiläispesille, joissa on paljon linkoamista vaille valmista hunajaa. Olin aivan liekeissä kun sain kadoksissa olleen emonkin merkattua. Puolessa välissä pesien tarkastamista kävin autolla juomassa ja samalla rutiininomaisesti tarkistin puhelimen. Siellä oli vastaamaton puhelu ja tekstiviesti Isännältä: ”Lähin lanssilla käsi poikki.” Siihen hetkeen haudattiin paljon tämän kesän suunnitelmia.

Ensimmäinen ajatus oli rynnätä sairaalaan, mutta sitten järki voitti. Isäntä on ensiavussa hyvissä käsissä, enkä minä voisi siellä tehdä ensi alkuun muuta kuin pyöriä jaloissa. Tämä olisi muutenkin viimeisiä rauhan hetkiä. Tein siis loppuun pesien tarkistuksen. Samalla suunnittelin mielessäni miten tästä edetään. Rauhallinen mehiläishoito-mielialani meinasi hukkua paniikin alle kun pyörittelin mielessäni perheemme perusarkea ilman Isiä remmissä mukana. Kaikki positiiviset muutokset arjessamme kääntyivätkin negatiiviksi. Lasten odottama kesäloma päiväkodista tarkoittaisi, että minun olisi oltava heidän kanssaan koko ajan. Minulle oli järjestynyt vihdoin töissä lisää yövuoroja ja lisää palkaa siis. Mitenkä nämä kaksi asiaa nyt yhdistettäisiin? Elämme pääosin Isännän rahoilla ja hän on yksityisyrittäjä. Katkennut käsi on siis myös taloudellinen katastrofi. Viimeisimpänä kaikki ne tämän kesän rakennusprojektit on nyt sitten taputeltu. Minun kasvihuoneenikin.

Käsipaketti
Siinä se on. Meidän kesän lopettajaiset. Värttinäluu poikki ja leikkausta odotellaan. Käsi on todella kipeä eikä leikkaukseen pääse ennen kuin pyhät on ohi.

Kaikessa onnettomuudessakin me olemme käsittämättömän siunattuja ihanilla ystävillä, sukulaisilla ja tuttavilla. Päivitin naamakirjaan, mitä oli tapahtunut ja tukiverkkomme kasaantui ilmiömäisen nopeasti toimintavalmiiksi. Moni odottamatonkin tuttava oli heti valmiina säntäämään apuun. Kun on itse hukkumaisillaan hätään ja huoleen tulevasta, se on kuin laskuvarjo. Kiitos ihanat arteet meidän ympärillä. Saattaa olla, että apuanne todella tarvitaan lähi viikkoina.

Pienen pieni farmi on nyt siis hyvän aikaa Isäntää vailla ja puuhat hiljentyvät ainakin rakentamisen osalta. Minun puuhailua rajoittaa lasten kanssa koko ajan oleminen, mutta onneksi kunnallinen päivähoito nousi sankarin rooliin unohtamalla byrokratian ja suostumalla lasten kesäloman perumiseen. Saan siis nukkua yövuorojen jälkeisinä päivinä kunhan ensin keksin lapsille jonkin sijoituspaikan yön ajaksi. Isäntä ei pärjää niiden kanssa yksin, joten minun jokainen työvuoro edellyttää nyt hoitopaikkaa ensin yöksi ja sitten toimittamista päivähoitoon päiväksi. Helppoa ja simppeliä tämä kalenterin järkkäily.

Lapsia harmitti kovasti loman peruminen. He olivat odottaneet sitä kovasti. Lisäksi nyt kolme päivää Isännän kaatumisonnettomuuden jälkeen huomaa jo lasten kärsivän jatkuvasta yökyläilystä ja suoranaisesta vanhempien hylkäämisestä. He ovat kiukkuisia ja nuorin itkee vanhempiensa perään, sillä tietenkin minulla on koko juhannus töitä. Varasin nimenomaisesti rahan kiilto silmissäni nämä vuorot ja nyt poden huonoa omaatuntoa vanhempiaan kaipaavista lapsista. Isännän piti viettää pyhät lasten kanssa mummilassa. Lohdukkeena saa toimia loppukesäksi luvattu reissu muumimaailmaan.

Näillä eväillä ja käsillä mennään nyt luultavasti koko loppu kesä Pienen pienellä Farmilla. Positiivista näkökulmaa on tavallista vaikeampaa etsiä oman pään sisältä, mutta kyllä me tästäkin noustaan. Blogi ei hiljene, sillä kirjoittamisen aihetta riittä kyllä ihan minunkin touhuissa. Katoavaan kasvihuoneeseenkin Isäntä kehitti sairasvuoteellaan ratkaisun.  Enää tarvitaan kädet idean toteuttamiseen. Hän huomasi vissiin, että kaikista suurista murheista oli minulle raskain tämä pieni murhe kurkuntaiminen kuolemisesta. Matti ❤

Kasvimaakauden aloitus ja seesteinen olotila

DSC01965
Taimet ja siemenet on jo maissa, mutta laatikoiden välit on edelleen työn alla.

Tuo kasvimaa-asia ei vaan näytä edistyvän. Siemenet ja taimet olen jo istuttanut ja kylvänyt. Osan niistä jopa jo tappanutkin toistaitoisuuttani. Väleihin tulevat suodatinkankaat ja kuorike eivät näytä itsekseen kulkeutuvan paikalle. Jospa kohta kun kiire hiukan hellittää. Kastelu on ongelma, johon on melkeimpä pakko kehittää ratkaisu ja pikaiseen. Tällä hetkellä vesi kannetaan kastelukannuilla noin 50 m päästä kaivon luona olevista tynnyreitä. Niitä kastelukannuja menee useampi kymmenen, sillä kerralla pitää kastella kunnolla. Aikaa tuhlaantuu siis valtavasti, etenkin kun kastelu on fiksuinta hoitaa illalla haihtumisen minimoimiseksi. Se on minun omasta ajasta pois. Niin sanotusta happy hourista, jolloin lapset ovat jo nukkumassa ja aikuiset vielä valvoo. Isäntä epäilee, ettei uppopumpussa riitä teho, jos letku on noin pitkä. Jäärä kun olen, on asia tietenkin testattava.

Perunamaa
Ei näytä näin kuvassa mitenkään vihertävältä, mutta kyllä tuossa peruna kasvaa.

Peruna on nyt ollut istutettuna jo melkein kaksi viikkoa. Vetta tosin ei ole satanut tippaakaan, joten pinnalla ei näy mitään. Perunamaamme on myös lähes kokonaan maanpäälle kasattu multapakka. Isäntä kokeili ensimmäisenä kesänämme täällä perunan kasvattamista ilman lisättyä multaa pelkässä hiekassa, koska oli jostain kuullut, että se kasvaa hienosti hiekkamailla. Kyllä se kasvoi, mutta siitä hienosti kasvamisesta emme ole ihan samaa mieltä. Se lähinnä kasvoi ja kitui. Perunaa sai melko lähelle yhtä paljon kuin oli siihen istuttanut. Arvokas mukula kun ensin ajatetaan sitä varten nuppikuormallinen multaa. Omavaraisuuden tavoittelussa ei oikeastaan ole rahallista järkeä näin miten me sitä teemme, mutta eipä niitä rahoja taivaaseen mukaankaan saa ja omakasvattama on aina omakasvattama.

Kasvihuoneen tomaatit
Kasvihuoneessa on jo asukkaita.

Isännän työlistan kärkipäässä on edelleen minun lasinen, ihana, unelmien kasvihuone. Toistaiseksi kuitenkin on pärjättävä Hankkijalta viime kesänä ostetulla muoviteltalla. Ei ehkä ole kaikkein fiksuin ostos, mutta sillä hetkellä oli kasvihuone saatava. Molemmissä päissä on ovet, joissa on vetoketjut. Nyt toisena käyttövuonna neljästä vetoketjusta toimii yksi. Muovihuppu on kiinnitetty metalliputkirunkoon naruilla, joista lähes kaikki on poikki. Helmat lepattaa muutenkin sen verran paljon, että niiden päälle on kasattu tiiliä. Lasini on kuitenkin jälleen puolitäysi. Jos ei olisi tätä ei olisi tomaatteja. Lisäksi tuo minun latoma lattia vanhoista tiilistä on ihana. Semmoinen tulee varmasti myös uuteen kasvihuoneeseen. Pienenä epävarmuustekijänä tässä on kovemmat tuulet. Tällä viikolla tuuli on kerran jo riisunut muovihupun. Haaveitahan täällä nimenomaan toteutetaan ja mitä useammin käyn hakemassa muovihupun naapuri-isännän metsästä, sitä suuremmaksi kasvaa haave uudesta kasvihuoneesta.

DSC01960
Paljon eri yrttejä säästyi viime talvelta. Kitkemään ei ole kukaan vielä ehtinyt, mutta kanat kaivoivat puolet esikoista jo pois.

Yrttipenkkini oli tänä vuonna positiivinen yllätys. Paljon lajeja oli talvehtinut onnnistuneesti ilman mitään lisäsuojausta. Rikkojen seasta paistaa ainakin ruohosipuli, oregano, sitruunamelissa, jokin sitruunaversio timjamista, viinisuolaheinä sekä villisti leviävä minttu. Myös narsissia ja esikoita on ilmaantunut. Meillä lapset ovat pöhköinä ruohosipuliin. Ne istuvat pitkiä pätkiä ympäryskivillä ja syövät ruohosipulia yksi kerrallaan. Keväämmällä näytti, siltä kuin rakuunakin olisi talvehtinut, mutta nyt se hukkunut jonnekin tuonne oreganopuskaan. Parasta aurinkoisena päivänä puutarhassa on yrttien tuoksu ja niissä pyörivät perhoset. Pienistä asioista pitää ja kannattaa nauttia.

Puukasa
Homma numero ? Näitä olisi kuorma-autollinen.

Liiaksi ei elämää pääse hidastamaan. Siitä pitää huolen loputon työlista. Isäntä oli Jaalassa käynyt haalimassa joutopuu rankoja ja veljensä oli työntänyt ne klapikoneesta läpi. Siinä se sitten on jälleen pientä iltapuhdetta: kuorma-autollinen klapeja odottamassa pinoon järjestymistä. Tässä on meille varmaan kolmen vuoden puut, sillä taloamme ei paljoa voi puulla lämmittää ilman, että tämä kestämätön pätsi. Onko se sitten positiivinen ongelma jos talo on liian tiivis ja energiapihi?

Rakastan, rakastan ja rakastan täällä asumista ja olemista, vaikka iltaisin on niin väsy, että voisi vain kaatua sänkyyn. Jos sattuu töistä pätkän verran taukoa, voi täällä vain unohtaa kalenterin ja puuhailla hommia, jotka on sidottu ihmisen kalenterin sijaan luonnon kalenteriin. Onko se jonkin asteinen flow-tila kun vain leijuu ajassa jatkuvasti puuhaillen? Voiko meditoida liikkuen ja tarkoituksetta? Siltä olo täällä joskus tuntuu.

Kasvata omaa unelmaa.
Kastele usein uskolla.
Ravitse tiuhaan toivolla.
Vaali rakkaudella.

– Maria Alstedt –