Kasvimaakauden aloitus ja seesteinen olotila

DSC01965
Taimet ja siemenet on jo maissa, mutta laatikoiden välit on edelleen työn alla.

Tuo kasvimaa-asia ei vaan näytä edistyvän. Siemenet ja taimet olen jo istuttanut ja kylvänyt. Osan niistä jopa jo tappanutkin toistaitoisuuttani. Väleihin tulevat suodatinkankaat ja kuorike eivät näytä itsekseen kulkeutuvan paikalle. Jospa kohta kun kiire hiukan hellittää. Kastelu on ongelma, johon on melkeimpä pakko kehittää ratkaisu ja pikaiseen. Tällä hetkellä vesi kannetaan kastelukannuilla noin 50 m päästä kaivon luona olevista tynnyreitä. Niitä kastelukannuja menee useampi kymmenen, sillä kerralla pitää kastella kunnolla. Aikaa tuhlaantuu siis valtavasti, etenkin kun kastelu on fiksuinta hoitaa illalla haihtumisen minimoimiseksi. Se on minun omasta ajasta pois. Niin sanotusta happy hourista, jolloin lapset ovat jo nukkumassa ja aikuiset vielä valvoo. Isäntä epäilee, ettei uppopumpussa riitä teho, jos letku on noin pitkä. Jäärä kun olen, on asia tietenkin testattava.

Perunamaa
Ei näytä näin kuvassa mitenkään vihertävältä, mutta kyllä tuossa peruna kasvaa.

Peruna on nyt ollut istutettuna jo melkein kaksi viikkoa. Vetta tosin ei ole satanut tippaakaan, joten pinnalla ei näy mitään. Perunamaamme on myös lähes kokonaan maanpäälle kasattu multapakka. Isäntä kokeili ensimmäisenä kesänämme täällä perunan kasvattamista ilman lisättyä multaa pelkässä hiekassa, koska oli jostain kuullut, että se kasvaa hienosti hiekkamailla. Kyllä se kasvoi, mutta siitä hienosti kasvamisesta emme ole ihan samaa mieltä. Se lähinnä kasvoi ja kitui. Perunaa sai melko lähelle yhtä paljon kuin oli siihen istuttanut. Arvokas mukula kun ensin ajatetaan sitä varten nuppikuormallinen multaa. Omavaraisuuden tavoittelussa ei oikeastaan ole rahallista järkeä näin miten me sitä teemme, mutta eipä niitä rahoja taivaaseen mukaankaan saa ja omakasvattama on aina omakasvattama.

Kasvihuoneen tomaatit
Kasvihuoneessa on jo asukkaita.

Isännän työlistan kärkipäässä on edelleen minun lasinen, ihana, unelmien kasvihuone. Toistaiseksi kuitenkin on pärjättävä Hankkijalta viime kesänä ostetulla muoviteltalla. Ei ehkä ole kaikkein fiksuin ostos, mutta sillä hetkellä oli kasvihuone saatava. Molemmissä päissä on ovet, joissa on vetoketjut. Nyt toisena käyttövuonna neljästä vetoketjusta toimii yksi. Muovihuppu on kiinnitetty metalliputkirunkoon naruilla, joista lähes kaikki on poikki. Helmat lepattaa muutenkin sen verran paljon, että niiden päälle on kasattu tiiliä. Lasini on kuitenkin jälleen puolitäysi. Jos ei olisi tätä ei olisi tomaatteja. Lisäksi tuo minun latoma lattia vanhoista tiilistä on ihana. Semmoinen tulee varmasti myös uuteen kasvihuoneeseen. Pienenä epävarmuustekijänä tässä on kovemmat tuulet. Tällä viikolla tuuli on kerran jo riisunut muovihupun. Haaveitahan täällä nimenomaan toteutetaan ja mitä useammin käyn hakemassa muovihupun naapuri-isännän metsästä, sitä suuremmaksi kasvaa haave uudesta kasvihuoneesta.

DSC01960
Paljon eri yrttejä säästyi viime talvelta. Kitkemään ei ole kukaan vielä ehtinyt, mutta kanat kaivoivat puolet esikoista jo pois.

Yrttipenkkini oli tänä vuonna positiivinen yllätys. Paljon lajeja oli talvehtinut onnnistuneesti ilman mitään lisäsuojausta. Rikkojen seasta paistaa ainakin ruohosipuli, oregano, sitruunamelissa, jokin sitruunaversio timjamista, viinisuolaheinä sekä villisti leviävä minttu. Myös narsissia ja esikoita on ilmaantunut. Meillä lapset ovat pöhköinä ruohosipuliin. Ne istuvat pitkiä pätkiä ympäryskivillä ja syövät ruohosipulia yksi kerrallaan. Keväämmällä näytti, siltä kuin rakuunakin olisi talvehtinut, mutta nyt se hukkunut jonnekin tuonne oreganopuskaan. Parasta aurinkoisena päivänä puutarhassa on yrttien tuoksu ja niissä pyörivät perhoset. Pienistä asioista pitää ja kannattaa nauttia.

Puukasa
Homma numero ? Näitä olisi kuorma-autollinen.

Liiaksi ei elämää pääse hidastamaan. Siitä pitää huolen loputon työlista. Isäntä oli Jaalassa käynyt haalimassa joutopuu rankoja ja veljensä oli työntänyt ne klapikoneesta läpi. Siinä se sitten on jälleen pientä iltapuhdetta: kuorma-autollinen klapeja odottamassa pinoon järjestymistä. Tässä on meille varmaan kolmen vuoden puut, sillä taloamme ei paljoa voi puulla lämmittää ilman, että tämä kestämätön pätsi. Onko se sitten positiivinen ongelma jos talo on liian tiivis ja energiapihi?

Rakastan, rakastan ja rakastan täällä asumista ja olemista, vaikka iltaisin on niin väsy, että voisi vain kaatua sänkyyn. Jos sattuu töistä pätkän verran taukoa, voi täällä vain unohtaa kalenterin ja puuhailla hommia, jotka on sidottu ihmisen kalenterin sijaan luonnon kalenteriin. Onko se jonkin asteinen flow-tila kun vain leijuu ajassa jatkuvasti puuhaillen? Voiko meditoida liikkuen ja tarkoituksetta? Siltä olo täällä joskus tuntuu.

Kasvata omaa unelmaa.
Kastele usein uskolla.
Ravitse tiuhaan toivolla.
Vaali rakkaudella.

– Maria Alstedt –

Pienenpienen farmin blogia rakentamassa ~ Alku ~

Aiemmin meidän perheellä oli yksi yhteinen ja Suuri unelma. Halusimme muuttaa kaupungista maalle. Halusimme tilaa puuhailla, lapsille rauhaa kasvaa luonnon keskellä, mahdollisuuden kasvattaa osan ruuastamme sekä elää lähempänä luontoa sitä säästäen. Sen unelman toteutumisesta on nyt kaksi vuotta. Mutta kuten aina unelmien toteutumisella on myös kääntöpuolensa. Meillä on nyt talo kahden ja puolen hehtaarin metsässä, mutta unelman rakentaminen ei pysähtynytkään siihen. Aina tulee uusia lisähaaveita, joiden toteuttamiseen menee aikaa ja rahaa. Koska molempia on tavallisilla ihmisillä rajallisesti on meilläkin jouduttu hyväksymään se tosiasia, ettei asiat tapahdu sormia napsauttamalla. Tätä highway kärrypolku to heaven -matkaa kutsun lukijani seuraamaan.

Farmi <3
Tämmöinen se on ihana, rakas ja niin keskeneräinen. Kuva on nyt keväältä.

Pienenpienellä farmilla asuu ihan tavallinen viisi henkinen perhe. Minä olen perheen äiti. Olen noin 35v haaveilija, intoilija ja projektimme pääasiallinen suunnittelija. Minulle tärkeitä asioita, joita tuon myös blogissa esille ovat: puhdas ja lähellä tuotettu ruoka, omavaraisuus, ekologisuus ja mullassa myllääminen. Jos minä olen intopinkeenä toteuttamassa jokaista saamaani ideaa niin talon isäntä on järki ja jarru minua pitelemässä. Hän on onneksi varsin pätevä raksailija, metsästäjä, kalastaja ja juurikkaiden harventaja. Isäntä on myös syy sille miksi minä joudun kehittämään luontoa säästävistä toimista helppoja toteuttaa. Hän ei tee asioita jos ne tuntuvat vaikeilta. Lisäksi meillä on yksivuotias poika ja kolme- ja kuusivuotiaat tytöt, jotka puuhaavat mukana. Me elämme melko keskiluokkaista elämää. Ekologisuus on arjessa tärkeä arvo, mutta mitä ekohippeihin tulee olemme varsin kevyttä sarjaa. Ekoilun pitää olla helppoa toimiakseen meillä. Sama pätee omavaraisuuteen. Kasvatamme itse, mutta emme saa morkkista kaupasta ostamisesta, sieltäkin saa eettisesti tuotettua kun vain etsii.

DSC01532
Kylmänä kevät päivänä mehiläiset kävivät sen verran näytillä, että voimme todeta jonkun ainakin olevan hengissä.

Nyt meillä on kehitysvaiheessa oleva kasvimaa, erillinen perunamaa, muovihuppu kasvihuone, marjoja ja hedelmäpuita viime kesältä, kanoja ja mehiläisiä. Näiden hoitoa blogissa seurataan ainakin, ellen niitä tietysti saa hengiltä toistaitoisuuttani. En ole mikään viherpeukalo tai maatalon tytär. Yrittäminen ja erehtyminen on tällä tontilla varsin tavallista. Onnekseni olen ymmärtänyt kysyä neuvoja, niitä saa kun vain avaa suunsa oikeassa paikassa. Kirjoitan blogiakin kaunistelematta, koska minun virheistä voi oppia joku muukin.

Tälle kesälle on vielä suunnitteilla mehiläisten lisäämistä, kalkkunoita, lasinen kasvihuone, leikkimökki ja mahdollisesti lihapupuja. Omavaraisuudessa olemme päässeet kahdessa vuodessa yllättävän pitkälle. Kesällä syömme omia kasviksia ja joitain voi pakastaa talvelle. Kananmunat saamme ympärivuoden omasta takaa ja kalkkunan lihaa on pakastimessa aina syksystä eteenpäin. Isäntä on metsämies ja täyttää parhaansa mukaan syksyisin pakasteemme hirven lihalla. Hunajaa emme viime vuonna vielä keskenkasvuisesta yhdyskunnasta saanneet.

Haaveillessamme farmista luin muiden maalle muuttajien blogeja ja suunnittelin omaa pientilaani. Nyt on minun vuoroni jakaa pieni osa elämää farmilla ja antaa muiden ottaa siitä ideoita omiin haaveisiinsa. Ensi viikolla aiheena on joka keväinen kasvimaan mylläys sekä taimien esikasvatusta. Tervetuloa mukaan!

~Susa ~

 

Born to garden, forced to work!