Kasvimaan saldoa vuodelta 2018

Tältä kesältä päälimmäiseksi jää mieleen erittäin ankara kuivuus. Kastelimme ja kastelimme iltaisin useammankin henkilön voimin ja silti kasvit riutuivat. Positiivista ja hiukan yllättävää oli se, ettei meidän onnettomasta kaivon tekeleestä loppunut vesi missään kohtaa. Joudun syömään sanojani sen suhteen. Meillä onkin ihan kelpo kaivo pihalla, vaikkei vesimäärä edelleenkään nouse edes puoleen metriin.

Valtavasta taimimäärästä, jotka kasvatin talven aikana, riitti meille ja muillekin taimia. Ostettuja taimia oli ennätyksellisen vähän. Vain kasvihuoneen taimet jouduin ostamaan. Muitan vieläkin miten valtavan suurin odotuksin seurasin loppu keväästä taimien kasvamista.

Peruna: Meillä oli tänä vuonna Annabellaa, joka kasvoi hyvin ja oli melko kauniskin katsella. Söimme ne ensin pois joten hirveän isoiksi ne eivät ehtineet. Asterixia hommasin Reko-ringistä eräältä perunan kasvattajalta. Se on ihana vanha lajike, josta tulee maailman parhaat lohkoperunat. Valitettavasti rupi kiusasi näitä punaisia kaunokaisia erittäin pahasti. Nyt viimeiseksi nostetut perunat olivat lähes kaikki Asterixia ja kooltaan ne olivat valtavia.

Juurespenkki: Porkkana kärsi kaksijalkaisista tuholaisista. Lapset harvensivat porkkanat niin tehokkaasti ettei syksyllä ollut enää mitään korjattavaa satoa. Menipähän ainakin hyvään käyttöön. Punajuuri kasvoi todella nihkeästi. Ihan muutama kunnon kokoiseksi ehtinyt pääsi kasvissosekeittoon asti. Lanttua vaivasi kaalikoi tai jonkin muu vastaava. Lehdet syötiin lähes kokonaan. Onneksi jaksoivat kuitenkin kasvaa. Kymmenkunta kunnollista lanttua saatiin. Palsternakka oli ensimmäistä vaan ei viimeistä vuotta kokeilussa. Tätä olisi selvästi pitänyt harventaa vielä löyhemmäksi. Nyt juuret olivat aika pieniä. Mustajuuri oli myös uusi tuttavuus ja sitä laiton vain ihan pari rivimetriä. Sato oli juureksista varmaan parhain. Reseptiehdotuksia tästä uudesta herkusta otetaan vastaan.

Sipulit: Valkosipuleita sain yhden ja sen lahjoitin rakkaalle ystävälle. Punasipuli kasvoi paikoin jättimäiseksi ja hopeasipulikin pärjäsi hienosti. Yllättaen varmana pitämäni keltasipuli ei kasvanut juuri ollenkaan. Varret ja sipulit mätänivät ihan omineen penkkiin ennen kuin kasvu oli edes kunnolla lähtenyt alkuun. Yhtään en osaa arvata tälle syytä. Purjo ei yllättänyt positiivisesti tänäkään vuonna. Sen kasvattamista en vain osaa.

Tomaatti: Ulkona kasvimaalla kasvanut tomaatti kitui koko alkukesän ja olin varma, ettei se tuota yhtään mitään. Syksymmällä se kuitenkin intoontui ja teki useamman kymmentä ihanaa sydämen mallista tomaattia. Kasvihuoneessa tuhoa teki latvamätä. Viimeisessä kasvatussäkissä oli muurahaispesä, joka häädettiin. Sen saman säkin kaikki tomaatit kärsivät latvamädästä. Olisko murkut vahingoittaneet jotenkin tamien juuria, ettei ne saaneet vettä hyödynnettyä? Muut tomaatit tekivät pienen sadon lähinnä syksy puolella. Kasvihuonettakin olisi pitänyt kastella selvästi enemmän.

Tomaatit ja tytöt
Raakojen tomaattien lajittelutiimi. Tytöt keräsivät ja lajittelivat syksyn raa’at tomaatit munakennoihin kypsymään. Hienosti ovat muistaneet itse käydä satoa tarkistamassa.

Kurkut: Kasvihuoneen kurkut tekivät hyvin satoa. Tosin kurkut olivat helposti pistävän makuisia. Tämäkin ilmeisesti kuivuuden vuoksi. Kasvimaalla en meinannut saada ainuttakaan kurkkua selviämään taimivaihetta pidemmälle. Ne vain kuolivat. Syytä en varmuudella tiedä.

Maissi: Tähkiä tuli neljästä kasvista kahdeksan. Tämä kasvi oli kesän positiivinen yllättäjä. Ensimmäisen kerran saatiin syödä oma kasvattamia maisseja.

Maissit
Suurin osa tähkistä oli melko vaatimattoman kokoisia, mutta oli näitä isompiakin. Muutaman minuutin keittäminen suolavedessä ja oivariinia päälle. Nam!

Kaalit: Melkein jo skoolasin kaalisadon kunniaksi kesäkuun lopulla. Kirppoja ei näkynyt. Kuitenin joku muu tuholainen veteli kaalit heti kun ne kasvoivat liian isoiksi peitteensä alle. Lehtikaali selvisi jälleen, ruusukaaleissa oli jokunen maistamaton nuppu, muut kaalit olivat mennnyttä. Ei tarvinnut skoolata, muttta periksi ei anneta! Ensi vuonna uudelleen.

Muut: Pinaattia sain ensimmäisen sadon pakkaseen asti ja toisen söivät kanat. Mangoldi kasvoi kuten aina aiemminkin sata varmasti. Herneitä oli enemmän kuin kukaan jaksoi syödä. Ne kasvoivat todella hienosti.

Pikaeväät
Pinaattia, paprikaa ja chiliä omalta pihalta. Ihan parasta!

Kurpitsat: Ihan ekaa kertaa sain kasvatettua jättikurpitsan. Se on niin hieno! Varmana nakkina pitämäni kesäkurpitsa ei tehnyt muuta kuin kuolemaa koko kesän ja myskikurpitsa teki vain yhden kappaleen. Kanat tuhosivat suurimman osan taimista jo ensimmäisen istutusviikon jälkeen.

Kurpitsa
Tule jo taas kesä! Kaikille joilla kasvimaata ei ole koskaan, ollut suosittelen sitä kokeilemaan. Se tunne kun saa tälläisen setin noutaa keittiöön kokkaamista varten ❤

Yrtit kasvoivat hienosti, mutta nepä eivät ole mitenkään nirsoja olosuhteiden kanssa. Yrttipenkkiin lisättiin laventelia sekä ranskalaista rakuunaa. Nyt voi keväällä jännittää lähtevätkö ne kasvamaan uudelleen. Ne ovat siinä ja siinä talvehtivatko Suomessa. Yrttipenkin käytetyin kasvi oli ylivoimaisesti minttu, mojitoita kului helteissä aika paljon.

Marjoja tuli nihkeästi. Mansikat olivat kovia eivätkä kovinkaan hyvänmakuisia. Vadelmaa tuli yhdestä puskasta todella paljon ja muista ei juuri ollenkaan. Uusia versojakin kasvoi melko huonosti. Viinimarjat ja karviaiset tekivät muutamia marjoja, mutta ne ovatkin vasta ihan pikkaisia puskia melkein taimia.

Ensi kasvukaudelle mennään taas keväällä uudella innolla. Ja pimeiden helmikuun iltojen suurena ilona on taas selailla siemenkuvastoja ja suunnitella suuria. Ensi vuonna otan askeleen kohti järjestäytymistä. Aion liittyä hyötykasviyhditykseen ja hyödyntää heidän siemenkauppaansa.

Helteisiä päiviä rannalla ja kotihommia

Heinäkuun hillittömät helteet ovat tehneet olemisen pihalla melkoisen tukalaksi. Sisällä ilmastoinnin alla voi olla, mutta lapset tuntuvat tulevan ihan pöhköiksi suljetussa tilassa. Kaikki hienosti aloitetut leikit päätyy ennemmin tai myöhemmin keskenäiseen kahnaukseen. Kylässä, jossa asumme on useampikin järvi ja ostetun tontin mukana tuli oikeudet käyttää kylän rantoja vapaasti. Uimarannat ovat kirkasvetisen ja hiekkapohjaisen järven rannalla. Matalaa, lämmintä ja puhdasta rantavettä pienille lapsille sopivalla syvyydellä on useampia kymmeniä metrejä ennen rannan syvenemistä aikuisille sopivaksi. Olemmekin siirtyneet tunniksi tai pariksi viettämään rantaelämää koko perheen kesken lähes päivittäin.

Viikonloppuna meillä oli ystäviäni omien ja lainalapsienkin kanssa rannalla mukana. Neljä aikuista ja kahdeksan alle kouluikäistä lasta on melkoinen rytmiryhmä yhdelle illalle. Aina sitä ei muista arvostaa tarpeeksi, mutta on ihanaa kun on hyviä ystäviä, joilla on samanikäisiä lapsia. Lastenhoidossa voimien yhdistäminen muodostaa osiaan suuremman kokonaisuuden, vaikka lapsi määräkin lisääntyy. Koko porukka jaksoi moluta rantavedessä useamman tunnin, jonka jälkeen siirryimme meille Pienen pienelle Farmille grillaamaan hamppareita koko porukalle. Ukkosmyräkkä hiukan häiritsi ulkokokkailua, mutta yllättäen pallogrilliä saa juuri sopivasti suojattua sateenvarjolla. Lasten yhteisiä leikkejä kesti iltaan asti, jolloin koko lapsikatras kävi meillä iltapesuilla ja söi iltapalan. Toivottavasti homma meni suunnitelman mukaan ja kaikki vierailevat lapset nukahtivat automatkalle. Meidän lapset ainakin sammuivat rantapäivän päätteeksi omiin sänkyihinsä heti pään kohdatessa tyynyn.

Lapset saa juoksutettua rannalla juuri sopivan väsyiksi, että nukahtavat sitten illalla ilman sen suurempaa kiukuttelua. Tuolloin minä pääsen vähäksi aikaa pihalle touhuamaan ja rauhottumaan. Koko päivän kun kuuntelee ja viihdyttää kolmea alle kouluikäistä lasta, tuntuu alkuyön hiljaisuus pihalla suorastaan luksukselta. Mitään isoa ja merkittävää en ole saanut aikaiseksi vain pikkujuttuja sinne sun tänne. Jostain syystä iltarutiinikseni on muodostunut kuistilla roikkuvien miljoonakellojen kastelu ja kuolleiden kukkien pois nyppiminen. Se on hommaa, jossa voi hyvin kuunnella kaukaisia autojen ääniä, heinäsirkkoja ja satunnaisia lintujen ääniä. Sormet nyppivät kukkia, mieli vaeltaa ja hermot lepäävät. Joskus oma jaksaminen ja latautuminen vaatii pieniä hetkiä hiljaisuutta ja omaa aikaa.

Hellepäiville on ollut hiukan tukalampiakin hommia kuin rantavedessä lilluminen. Metsien marjasato on jo lakkojen ja mustikoiden kohdalla. Mustikoita en ole ehtinyt vielä poimimaan, mutta onneksi niiden satokausi pitäisi vielä jatkua jonkin aikaa. Lakka-aika alkaa olla jo loppumaan päin meidän lähisuolla. Siispä lämpömittari näytti +30 kun minä reippaasti vedin pitkät ja paarman kestävät vaatteet päälle ja lähdin hilloja keräämään. Harva kerää enää nykyisin lakkoja tai muutenkaan liikkuu soilla. Ne nähdään usein vaikeakulkuisina ja jopa hiukan pelottavina. Meidän lähisuo on ojitettu ja turvallinen kulkea kunhan ei sinne ojaan tallaa. Suolla luontokin on hiukan erilainen ja tuoksuu tähän aikaan vuodesta suopursuille. Fyysisesti suolla kävely on rankkaa, mutta se tunne marjareissun jälkeen on ihana. Ihan kuin olisi tehnyt kunnon salitreenin. Retken lopputuloksena meillä on nyt lakkahilloa ja osan saaliista söin vaniljajäätelön kaverina.

DSC02156

Isännän ollessa edelleen vaihtopenkillä, on minun ollut aika opetella uusia taitoja. Nuorempana hevoshommia tehdessäni olin tottunut, että niitä hommia tehdään mitä eteen tulee. En jaotellut töitä sukupuolen mukaan. Isännän tultua elämääni olen hiljalleen ikäänkuin valahtanut naisen rooliin meidän kotona. Minä kokkaan ja leivon. Isäntä raksaa ja puistelee matot. Juhannuksen jälkeen olen rakentanut polttopuille telineen, vaihtanut leikkimökin oven kahvan, pätkinyt raudoitusverkkoa ja kerrannut kääntöpöytäsirkkelin käyttöä. Isäntä on ollut toki vieressä neuvomassa, mutta minä olen ne hommat tehnyt. Ihan itse. Tuntuu, että olen samalla tavoittanut jotain vanhasta minästä. Minä olen fyysisesti vahva ja osaan mitä vain mihin haluan ryhtyä. Ajatus on voimaannuttava. Miksiköhän olin unohtanut sen?