Torstai iltapuhdetta ja koristekaivo

Parasta pienenpienellä farmilla on yhdessä touhuaminen. Muutama vuosi sitten minulla oli ihanan ruusuinen kuva kuinka vanhemmat ja lapset puuhaavat yhdessä sulassa sovussa kädestä pitäen toisiaan opastaen. Tämä toimi hienosti yhden lapsen ja kahden vanhemman kombinaatiolla. Kahdella aikuisella ja kahdella lapsella vielä saa aikaiseksi jotain, mutta se kestää huomattavasti pidempään. Nyt olen joutunut myöntämään, että kahdella aikuisella ja kolmella lapsella vaaditaan pyhimyksen luonne, kolminkertainen aikataulu ja paljon korkeita paikkoja, johon ripustaa työkalut. Sitten se homma hetkittäin lähes toimii.

Leikkimökki
Leikkimökki ja sen onnellinen omistaja. Vielä ei ihan sisustamaan pääse, mutta näin pitkälle pääsee kolmessa tunnissa kaksi hirsirakentaja noviisia.

Keskiviikkona Isäntä kävi hakemassa hirsipaketin pihalle. Naapurikylän puutyö oli semmoisen meille tehnyt maksua vastaan. Isosta kasasta merkattuja puupalikoita olisi tarkoitus saada aikaan leikkimökki/aitta. Lapset eivät meinanneet pysyä housuissaan, sillä pitäähän sen olla heti huomenna leikkikuntoinen, vaikka tänä iltana mennäänkin päiväkodin kevätjuhlaan. Usko Isiin on vaan niin rautainen. Isi pystyy mihin vain lapsiensa silmissä. Voi sitä pettymystä kun hirret paketoitiin pressun alle odottamaan huomista.

Torstai päivänä päiväkodista tultiin suorastaan ryminällä kotiin. LEIKKIMÖKIN rakennukseen! Eräs ihana kyläläinen kävi Isännän kanssa laittamassa homman alkuun. Lapset pyörivät jaloissa ja kaatelivat hiekkaa hirsipontteihin. 1,5 v teknisesti lahjakas poikamme on edistynyt taidoissaan valtavasti. Sen lisäksi, että hän osaa itse avata turvavyönsä autossa, niin myös kääntöpöytäsirkkelin käynnistäminen sujuu. Yleinen sirkus ja hermojen kiristyminen siitä tietenkin seurasi.

Isännän vahvimpiin lahjoihin ei kuulu piirrustusten seuraaminen käytännön mies kun on, joten minä luin ohjetta ja Isäntä toimi. Minä hahmotan monimutkaisia asioita kuten kasausohjeita, mutta räikkäliinat on liian yksinkertaisia, että osaisin niitä käyttää. Ollaan siis täydellinen tiimi toimimaan. 2,5 tuntia ja leikkimökin hirsikehikko oli kasassa, räikkäliinat painamassa saumoja kasaan ja katolla pressupeite. Perheen jäsenillä on kaikki raajat tallella, eikä muitakaan henkilövahinkoa syntynyt. ME OLLAAN NIIN HYVIÄ!

DSC01915
Nyt on rengaskaivo peitelty vaaleanpunaisella.

Puupömpeleitä on tontille tullut muitakin. Tästä se rakennustarkastaja tykkään kun koppia on siellä sun täällä eikä edes taloa ole lopputarkastettu vielä. Meillä siis on talon maanrakennustöiden aikoihin tehty rengaskaivo tontilla. Se on hiukka ongelmallinen, sillä sen vesimäärä ei nouse kuin metriin. Tosin sinne tulee vettä reilusti, että jos pääsee tyhjenemään niin odottamalla saa taas lisää vettä. Betoninen kaivon kansi painaa ja on epäkätevä aukoa jatkuvasti. Lisäksi lapset yrittivät parhaansa mukaan kurkotella ja viskellä kaivoon kaikenlaista jos se hetkenkin auki. Niimpä jätimme betonikannen tämän koristekaivon sisälle uppopumpun mentävästi raolleen ja käytämme nyt puista kaivon luukkua. Isäntää tämä puolitäysi kaivomme risoi joskus, mutta minusta se jotenkin sopii Pienenpienelle farmille. Täällä yrittäminen ja epäonnistuminen on sallittua ja puolitäysi tai puolityhjä on vain asenteesta kiinni.

Lapset menee viikonlopuksi mummilaan yöksi. Silloin olisi rauhallista tehdä mökkiä leikkikuntoon. Harmi vain, että työt ja tentit haittaavat vapaa-aikaa. Meillä tämä pientä iltapuhdetta -asia menee hiukan äärimmäisyyksiin. Tajusin juuri eilen illalla, etten ole edes avannut telkkaria kohta kolmeen viikkoon. Tätä minä haluan ja tämän vuoksi olemme 2,5 hehetaarin metsän ostaneet! Ylös sohvalta ja ulos.

Haaveita on olemassa siksi, ettei tultaisi me liian aikuisiksi.

Onni on kätevä Isäntä

DSC01899
Pienestä ne tosi ammattilaiset aloittaa. Pitäähän jo (melkein) kaksivuotiaalla pysyä alumiinikola käsissä 🙂

On tämä vaan uskomaton kevät, sillä sitä ei oikeastaan ollutkaan. Sitä tömähdettiin ihan suoraan kesään. Hellelukemia on pitänyt jo niin pitkään, että voisi jo viilentyä. Pienenpienellä farmilla on ollut melkoisen hikinen työleiri jälleen. Muut vetäytyy terassikierrokselle kavereiden kanssa tai sisälle ilmastoinnin eteen rentoutumaan. Meillä tehdään jälleen pieni osa pihaa.

Onni on tuttavan kaivinkone, jota saa silloin tällöin lainaksi sekä Isäntä, joka osaa sitä ajaa tarvittaessa vaikkapa assistentti sylissään. Talon rakentamisen jälkeinen rahallisesti kuiva kausi sai meidät jättämään pihojen teon odottamaan. Kunhan vain päästiin tänne pian asumaan. Nyt sitä pihaa on sitten tehty palkoista osa kerrallaan. Kahtena vuonna on tehty nurmikkoa talon ympärille, mikä on muuten hiekkapakan päälle aika operaatio sekin. Nyt tänä vuonna Isäntä kaivoi uutta salaojaa pihaan, teki kellarille paikan, pohjat sekä kasvihuoneelle että leikkimökille ja vielä levitti uuttaa kivituhkapintaa ajoväylille. Aika tiivis paketti muutamalle päivälle, minkä kone meillä jouti olemaan.

Saana apukuskina
Kaivinkoneenkoppi on oikeastaan liian ahdas työskennellä lapsen kera, mutta minkäs teet kun koneessa isin sylissä on niin parasta

En ole mikään maalajiasiantuntija, mutta sen verran muistan koulusta, että me olemme todennäköisesti hietamaan päällä. Keväällä se on liejua. Näyttää kiinteältä, mutta upottaa nilkkaan asti. Pintakerros myös routii jonkin verran. Kesällä piha tuntuu ihan hyvälaatuiselta rantahiekalta ja kasvaa aika vähän mitään rikkaa. Kevään mutavelliä helpottamaan laitoimme pihaan kahteen kohtaan salaojat. Tosin, koska olemme montussa mäen päällä, ei niille ole mitään järkevää loppupistettä. Nyt ne on ohjattu kanalan eteen pihan matalimpaan kohtaan ja kaivon viereen. Jos edes osa suodattuisi meidän ajoittain vedettömään rengaskaivoon. Isäntä myy työkseen salaojaputkia ja aiemmin myös asensi niitä. Ojan kohdalle kaivettiin kapea ja melko syvä railo, jonka pohjalle putki laitettiin. Sen päälle tuli mursketta ja vielä pois kaivetut maat takaisin.

DSC01927
Tältä se pihaputki näyttää ennen peittämistä. Sen verran tuossa on kaivamista, että kone helpottaa huomattavasti jos putkea pitää vetää paljon.

Tuleva kellari ei ole vielä tämän vuoden asia. Sen on vain pakko odottaa paksumpaa lompakkoa ja lyhyempää työlistaa. Näin etenkin kun pohjalta löytyi niin iso kivi, ettei se hievahtanutkaan pikku kaivurin toimesta. Valitettavasti kellarin paikka on semmoisessa kohdassa, että isommalla koneella sinne olisi vaikea päästä istutettuja kasveja tuhoamatta. Isoja kiviä saa pienittyä ainakin etanadynamiitillä, mutta meillä on aiemminkin raksavaiheessa käytetty piinallisia kiviä ammatikseen halkovaan miestä. Hän toimittaa hankalat kivet käsiteltäviksi palasiksi hydraulikiilauksella. Se tosin maksaa jonkin verran, mutta taatusti homma hoituu. Muuten tuo kellarin paikka on hyvä. Pihan yläosassa oleva pohjoiseen avautuva luonnon rinne. Aiemmin nurmikon teon yhdeydessä muistimme jopa laittaa varausputken kellarin sähköille.

DSC01944
Toistaiseksi tuleva kellarin paikka palvelee hiekkalaatikkona

Uskomatonta kyllä Isäntä on ollut ihan supertehokas. Maanrakennusmies on vaihtunut välillä timpuriinkin. Nyt kaksi vuotta odotetut piharappuset ovat valmiit. Isäntä on taitavampi raksaaja kuin uskookaan. Jos ei se ole jotain hommaa aiemmin tehnyt, on uuden aloittaminen melkoisen pitkä välttelyn takana. Valmiiksi asti rakennetut kohteet on kuitenkin aina olleet hyviä ja toimivia. Nyt pihaportaita varten oli ammattitimpurilla tietätetyt reisipuut, joista keskimmäinen oli väärin mitoitettu. Sen sijaan, että ne olisi vain päällystänyt niin viallista keskustaa joutui koko ajan täyttämään jotenkin. Tämä oli ilmeisesti syy Isännän rappusten välttelylle. Ihanaa kun jotain valmistuu jossain päin pihaa ja vielä ihanampaa kun se on itse tehtyä. Arvostan suunnattomasti ihmisiä, joilla työkalut pysyy tukevasti tassuissa. Loppu osa rappusten rinnettä on minun hommia. Siihen ladotaan luonnonkivistä kivetystä, jossa on tarhakatajia seassa. Ihanan halpaa tehdä itse, mutta on siinä hommaakin.

DSC01895
Tästä kuvasta puuttuu vielä pari päivää myöhemmin asennettu kaiteen välipuu. Todella helpottaa kulkua ylä- ja alapihan välillä etenkin lapsille.

Tuo kivetys on melkoinen työmaa. Olen tehnyt sitä nyt kaksi vuotta aina silloin kun ei muuta akuutimpaa hommaa ole. Kivet ovat ystävälliseltä naapurihiekkakuopan mieheltä, mutta olen ne itse käynyt montulta etsimässä ja tuonut pihaan pakun paksissa. Ne painaa sen verran reilusti, että niitä ei montaa neliötä saa kerralla tuotua. Kivien kerääminen montulta vie yllättävän paljon aikaa, sillä niiden pitää olla melko tasakokoisia sopiakseen toistensa seuraan. Rinteeseen on alle levitetty suodatinkangas. Sitten on laitettu alareunaan kyllästetty puu rajaamaan reuna siistiksi. Puun kiinnittäminen tapahtuu meillä hakkaamalla sen molemmin puolin harjateräkset maahan. Kivet ladotaan kivituhka kerroksen päälle, jolla tarvittaessa tasataan kivien korkeuseroa. Lopuksi vielä saumataan samalla kivituhkalla. Sade tiivistää ajastaan saumat niin, että kivet pysyy paikoillaan. Tätä on nyt varmaan puolet pinta-alasta tehty.

Lapsilla on ollut jännittävät muutaman päivää kun pihassa on liikkunut kuorma-auto, kaivinkone, täryjyrä sekä puutarhajyrsin. Varsinkin poika on päristelijä. Moottorisaha oli ainoa, mitä hän ei uskaltanut mennä katsomaan lähemmin. Isäntä sahasi kanalan luona rankoja ja poika katseli kanalan sisältä. Tytöillä ei ole ongelmia moottorisahan kanssa. Heitä sai ennenminkin hätää hiukan kauemmas, etteivät tulleet itse klapeiksi.

Ihana mies tuo Isäntä. Talvella se miehittää sohvaa kuin karhu talviunilla, mutta kevät aurinko ajaa kiukkuisimmankin mörrikän ulos valoon. Sitten rupeaa asioita tapahtumaan. Pienenpieni farmi tarvitsee sujuvasti roolista toiseen vaihtavan yleismies jantusen. ♥

Maailmassa ei ole koskaan järjestystä, eilen oli liian kuumaa ja nyt on liian märkää. – Hemuli